Keuruun Jousen harjoittelurata kylpee auringonpaisteessa. Tuore Longbow 3 D -jousiammunnan Suomen mestari Minna Kajuutti ottaa tähtäysasennon.
Kivisen rinteen laella on peura – ei, vaan peuran kolmiulotteinen ja luonnollisen kokoinen malli, johon on kaiverrettu tähtäysalue.
Kajuutti hakee tasapainoisen asennon, laskee rauhallisesti pitkäjousen tähtäysasentoon. Pari hidasta henkäystä ja nuoli suhahtaa matkaan. Osuma.
Minna Kajuutti kertoo, että aina kun hän toteaa olevansa jousiampuja, ihmisille tulee mieleen se tyypillinen rata-ammuntatilanne: on tasainen kenttä alustana ja tietyn matkan päässä ampujasta sijaitseva perinteinen maalitaulu.
Pitkällä jousella ammuttavassa Longbow 3 D -kisassa tilanne on kokonaan toinen. Tavoitteena on, että harjoittelemalla tavoitetaan vaistomainen tähtääminen eli ampuja pystyy eri asennoissa, kehoaan halliten osumaan maaliin.
– Tässä täytyy tosi paljon ottaa huomioon ylämäki ja alamäki. Tauluammunnassahan on aina annetut ja samat matkat, mutta tässä täytyy osata arvioida matka ja ottaa kulma huomioon, Kajuutti toteaa.
Vaistonkaltaisen tähtäämisen oppiminen vaatii toistoja ja harjoittelua, jossa oma keho totutetaan hakemaan osumia ja silmät arvioimaan etäisyyttä maaliin.
Maasto on haaste, mutta se on samalla myös yksi lajin hyvistä puolista.
– Sehän tässä myös koukuttaa, että samalla saa olla luonnossa ja saa lenkkiä, Kajuutti sanoo hymyillen.
Keuruun Jousen ampujat ovat onnekkaita, sillä he ovat Keuruun kaupungin kanssa rakentaneet ihanteellisen harjoitusympäristön.
Se on näkynyt myös tuloksissa. Seura toi tänä kesänä Riihimäellä järjestetyistä kisoista kotiin kuusi mitalia ja kolme Suomen mestaruutta.
Minna Kajuutti tutustui lajiin noin kymmenen vuotta sitten. Herätteen antoi puolison työkaveri, joka kirjaimellisesti tuli hakemaan Minnaa ja Tomas Kajuuttia kokeilemaan lajia.
– Kun olen aina tehnyt työtä tietokoneen ääressä, olin jo pitkään etsinyt sopivaa lajia, joka vahvistaisi ylävartaloa. Tämä toimii siinäkin mielessä, että kaikki olkapääongelmat ja kivut ovat kadonneet, Minna Kajuutti kertoo.
Pitkäjousi eli Longbow on nimensä mukaisesti pitkä. Minnan jousi on hieman häntä itseään pidempi ja hyvin pelkistetty.
Se näyttää jotenkin tutulta: lähestulkoon kuin se lapsena metsästä otetusta oksasta itse veistelty ja narusta askarreltu jousi.
– Nuolihylly on oikeastaan ainut, mikä erottaa tämän perinnejousesta. Tietysti tässä on myös lasikuituvahvike, hän toteaa.
Minnan lanteilla keikkuu hänelle erikseen tehty varustevyö. Sen, kuten Minnan ampumat nuolet on valmistanut puoliso Tomas Kajuutti.
Myös Tomas kilpailee aktiivisesti 3 D-kisoissa. Yhteinen harrastus näkyy myös Kajuuttien puutarhassa. Sieltä löytyy pieni harjoittelurata, jolla on mahdollista piipahtaa pikaisesti harjoittelemaan vaikka etätyön lomassa.
Se, että molemmat ovat innostuneet lajista, on Minna Kajuutin mukaan myös yksi hänen menestystään selittävistä tekijöistä. Lajin vaatimat runsaat harjoitustunnit metsässä voidaan jakaa.
– Yhdessä lähdetään ja se on kyllä yksi salaisuus tämän takana. Jos toinen ei lähtisi mukaan, niin se voisi olla aika lyhyt se kilpailu-ura, hän toteaa.
Tuore Suomen mestari suunnittelee tässä vaiheessa jo tulevaa kautta. Minna Kajuutin katse on jo tulevan kesän kisoissa Itävallassa.
– Ensi vuonna on alustavasti suunniteltu matkaa Itävaltaan Euroopan mestaruuskisoihin.
Talvikausi jousiampujilla tarkoittaa hallikilpailujen kautta. Tosin harjoitteluun Keuruun Jousen maastoharjoittelurata on käytössä myös talvella.
Suomessa on arviolta noin kolmisen tuhatta 3D -ammuntaa harrastavaa, laji on suhteellisen vähän tunnettu. Tähän on varmasti tulossa muutos, koska suomalaiset ovat lajissa maailman mittakaavassa kokoaan suurempi kansa.
– Meidän talja-ampujista Heli Raunio on kaksinkertainen maailmanmestari ja sitten toisaalta Esa Lehtorinne on jo vuosia ollut huipulla. Kyllä meiltä hyviä ampujia löytyy, eli on vähän ihme, että on niin vähän saatu toistaiseksi julkisuutta, Minna Kajuutti sanoo.
Mikä on jousiammunnan salaisuus, sitä ovat pohtineet vuosisatoja muun muassa japanilaiset taistelutaito ”Jousen tien” eli Kyudon taitajat. Minna Kajuutin mukaan se se taika on itsensä kehittämisessä ja lajin antamassa palkitsevassa onnistumisen tunteessa.
– Se on se, että kyllä se minun seuraava nuoleni osuu. Jos ampuu ohi, niin ajatus on, että jos se minun seuraava nuoleni osuisi. Siinä vain yksinkertaisesti nälkä kasvaa syödessä, hän naurahtaa.
Voit halutessasi keskustella aiheesta 22.8.2023 saakka.