Sen piti olla pelkkä rutiinitarkastus.
Tamperelainen 46-vuotias Saara Laitila ei kuulunut vielä rintasyövän seulontaikäisiin, mutta oli ottanut tavakseen käydä mammografiassa omalla rahallaan täytettyään neljäkymmentä.
Elettiin huhtikuuta 2022. Laitilalla ei ollut pattia eikä kipuja.
Mammografiassa kaikki näytti normaalilta, ultraääni kuitenkin paljasti kasvaimen. Lääkärin mukaan se olisi luultavasti hyvälaatuinen, mutta varmuuden vuoksi otettaisiin paksuneulanäyte, kuten on tapana.
Sitten Laitila unohti koko asian: töissä oli kiirettä ja kuopuksen synttärit tulossa.
Niistä juhlista Laitila ei myöhemmin muistaisi mitään, sillä juuri sinä päivänä puhelin soi.
– Ajattelin, että onko näytteet menneet sekaisin? Ja voisko tän syövän vaan ohjelmoida pois. Eihän mulla oo aikaa sairastaa, hän muistelee nyt.
Samalla hetkellä Laitila aloitti kahdeksan kuukauden syöpähoidot. Ne ovat hänen mielestään ensiluokkaisia, mutta konemaisia.
Hoitojen alettua Saara Laitila piti valokuvapäiväkirjaa, josta julkaisemme otteita:
– Se hoitojuna on kasvoton, sulle tulee annettuna ajat ja paikat, ja joka kerta on eri lääkäri. Soitat vastaajaan ja takaisinsoitto tulee jos tulee.
Laitila leikattiin äitienpäivän nurkilla. Sytostaattihoidot alkoivat juhannuksen jälkeen. Heinäkuussa lähti tukka.
Henkilöstöhallinnon johtotehtävissä työskentelevä Laitila osti peruukin ja jatkoi elämäänsä. Töissä asiasta tiesivät vain muutamat.
Seulontojen laajennus maksaisi miljoonia
Rintasyövässä ei ole esiasteita joten seulontojen idea on saada syöpä kiinni mahdollisimman varhain. Silloin hoidot ovat nopeampia, kevyempiä ja halvempia. Potilaan mahdollisuus jäädä henkiin paranee.
Juuri näin kävi Laitilalle, sillä erotuksella, ettei hän osallistunut seulontaan vaan kävi tutkimuksissa yksityislääkärillä. Siellä ne maksavat noin 300–400 euroa.
– Entä jos olisin odottanut kutsua ja mennyt seulontaan vasta viisikymppisenä, olisiko syöpä ehtinyt levitä?
EU-komissio ehdottaa seulontojen laajentamista sekä alle viisikymppisiin että yli seitsemänkymppisiin. Se maksaisi miljoonia vuodessa mutta säästäisi ihmishenkiä. Suomessa rintasyövistä noin 12 prosenttia löytyy alle viisikymppisiltä. 70 vuotta täyttäneiltä niistä löytyy yli kolmannes.
Laitilan mielestä on hyvä, että laajennuksesta keskustellaan.
– Se on iso kysymys, jossa on taloudellinen ja yhteiskunnallinen puoli. Mä luotan, että asiantuntijat tekevät oikean ratkaisun.
Ei mainintaa hallitusohjelmassa
Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan Saara Laitilan ikäisten, alle viisikymppisten naisten seulonta voisi estää syöpäkuolemia kohtuullisin kustannuksin.
Parhaillaan on meneillään toinenkin tutkimus. Siinä luupin alla on muun muassa, olisiko järkevää kutsua seulontoihin myös yli 70-vuotiaita.
Seulontojen laajentamista on Suomessa yritetty edistää, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin.
Kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok.) teki tätä koskevan lakialoitteen helmikuussa ja aikoo jatkaa sen parissa tälläkin istuntokaudella. Parhaillaan Sarkomaa on sairauslomalla, koska hänellä todettiin keväällä rintasyöpä.
Syöpäjärjestöt, Suomen Syöpäkeskus ja Syövän hoidon mallimaa -hanke, jossa on mukana myös yrityksiä, lobbasivat seulontojen laajentamiseksi ja tapasivat keväällä kaikki puolueet. Kirjausta hallitusohjelmaan ei tullut.
Suomen Syöpärekisterin seulontajohtaja Tytti Sarkealan mukaan asia voi kuitenkin edetä jo tällä vaalikaudella, jos tutkimus sitä puoltaa.
– Asetusmuutos ei ole mikään pikku juttu, näyttöä pitää olla nimenomaan Suomesta, hän sanoo.
Syövästä pian kansantauti
Rintasyöpäseulonnat alkoivat kolme vuosikymmentä sitten. Alkuaikojen lähes 90 prosentista osallistumisaste on jatkuvasti laskenut. Silti suomalaisnaiset ovat pohjoismaisten kanssasisartensa kanssa EU:n ahkerimpia seulonnoissa kävijöitä.
Tunnollisimmin seulontamammografioissa käyvät Saara Laitilan kaltaiset korkeasti koulutetut naiset, työttömät ja pelkän peruskoulun käyneet taas jättävät niitä eniten väliin.
Lähitulevaisuudessa syöpien ennustetaan räjähtävän käsiin, kun väestö vanhenee. Arviolta joka kolmas suomalainen sairastuu johonkin syöpään elämänsä aikana.
Juuri siksi myös WHO suosittelee, että syöpäpotilaiden yhdenvertaisuuteen, syövän ehkäisyyn, varhaiseen tunnistamiseen, hoitoon sekä henkiseen auttamiseen luotaisiin kansalliset suuntaviivat.
Laitila on samaa mieltä. Hänen mukaansa syöpäpotilaan matka hoitojunassa on yksinäinen.
– Että mulla ois ollut joku rinnallakulkija, vaikka yksi ja sama lääkäri, jolle olis voinut soittaa hoitojen sivuvaikutuksista tai ihan mistä vaan.
Töissä syövän kanssa
Saara Laitila halusi jatkaa työtään myös sytostaattihoitojen aikana. Kolmen viikon välein toistuvan kuurin jälkeen hän oli muutaman päivän sairauslomalla.
– Mä päätin, ettei syöpäpirulainen ansaitse mun koko elämää.
Töitä Laitila teki voinnin mukaan noin 70–80 prosenttisesti. Hän uskoo, että kun aivoilla on sairauden lisäksi muutakin askaroitavaa, ruumis ja mieli toipuvat nopeammin.
Laitila kehottaa syöpään sairastuneita miettimään, voisiko pitkän sairausloman vaihtoehtona olla työn tekeminen edes osittain. Työnantajille hän suosittelee joustavuutta ja yksilöllisiä ratkaisuja.
– Vaikka syöpä riisuu ihmisen ja moukaroi ruumista, siitäkin voi toipua. Ei syöpä ole välttämättä maailmanloppu.
Juttua varten on saatu lisätietoja Kansallisen syöpäkeskuksen Ficanin johtajalta Tomi Mäkelältä, Syöpäjärjestöjen pääsihteeriltä Juha-Pekka Turuselta ja Rintasyöpäyhdistys Europa Donna Finland ry:n toiminnanjohtajalta Anu Niemeltä.
Tästä voit katsoa jutun, jossa rintasyövän sairastanut Saara Laitila kertoo sairauden löytymisestä.