Venäjän valtion budjetista puuttuu yli 2,8 biljoonaa ruplaa eli noin 27 miljardia euroa.
Tilannetta pahentaa ruplan arvon heikkeneminen.
Ahdingon lieventämiseksi Kreml päätti elokuun alussa uudesta verosta, jolla suuria voittoja sodan aikana tehneet yritykset velvoitetaan maksamaan ylimääräinen kertaluonteinen maksu.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa veroa kutsutaan usein windfall-veroksi ja se kerätään suuryritysten satunnaisista ylimääräisistä voitoista.
Suomen pankin vanhempi neuvonantaja Laura Solanko arvioi, että veron taustalla on Venäjän akuutti rahantarve.
Vero on todellisuudessa eräänlainen ”sotavero”, jonka avulla Venäjä yrittää täyttää sodan tyhjentämää valtion kassaa.
– Venäjän menojen kasvu johtuu sodasta ja erityisesti puolustussektorin menojen kasvusta. Ilman sotaa tällaista ylimääräistä veroa olisi tuskin otettu käyttöön, Solanko sanoo.
Akuutista rahantarpeesta kertoo se, että Kreml on luvannut pienempää veroprosenttia yhtiöille, jotka maksavat ylimääräisen veron ennen marraskuuta.
Katso videolta mistä windfall-verossa on kysymys:
Kremlin keino osallistaa oligarkit ”sotatalkoisiin”
Kremlin mukaan uuden veron maksajiksi joutuu noin 2 500 venäläistä ja ulkomaista vientiyritystä, jotka hyötyivät raaka-aineiden rajusta hintojen noususta viime vuonna.
Riippumattoman venäläismedian Meduzan mukaan Venäjän verokarhu iskee lähinnä lannoite- ja metallialan vientiyrityksiin eli suuryhtiöihin, joiden johdossa on venäläisiä oligarkkeja.
Esimerkiksi oligarkki Ališer Usmanovin perustama Metalloinvest ja oligarkki Vladimir Potaninin johtama Nornickel ovat maksajien joukossa. Lisäksi listalla on valtio-omisteisia yhtiöitä, kuten ydinvoimayhtiö Rosenergoatom.
– Venäjä yrittää nyt raapia lisätuloja sieltä, mistä niitä voi saada. Lisätuloja on saatavilla nyt suuryrityksistä. Muita merkittäviä lisätulonlähteitä ei Venäjällä tällä hetkellä ole, Solanko arvioi.
Veroon saattaa liittyä myös venäläisen liikemaailman eliitin keskinäinen nahistelu.
Sodan aikana Venäjä on verottanut öljy- ja kaasuyhtiöitä raskaammin kuin muita teollisuuden aloja, esimerkiksi kaivosalaa. Metallialan verotuksesta on keskusteltu Venäjällä jo vuosia tuloksetta.
– Venäläiselle yritysmaailmalle on tehty virallisesti ja epävirallisesti selväksi jo ennen veroa, että kaikkien odotetaan osallistuvan sotaprojektiin, Solanko sanoo.
Vaikutukset kansainvälisiin yrityksiin jäävät nähtäviksi.
Venäjällä toimii yhä kymmeniä ulkomaisia yhtiöitä kuten Mondelez ja Heineken, jotka voivat joutua ”sotaveron” maksajiksi.
Suomalaisyrityksiä vero ei todennäköisesti koske, sillä suuret suomalaisyhtiöt vetäytyivät Venäjältä sodan alkamisen jälkeen.
Mikään ei estä verorahojen päätymistä sotatarkoituksiin
Kreml ei ole suoraan myöntänyt, että rahat menisivät presidentti Vladimir Putinin sotakassaan.
Lain valmistelun aikana kesäkuussa valtiovarainministeri Anton Siluanov sanoi, että verorahoilla kustannettaisiin sosiaalimenoja ja tuettaisiin lapsiperheitä.
Duuma voi käyttää verorahoja vain niihin tarkoituksiin, jotka on määritelty lainsäädännössä. Suuryhtiöiden voittoja koskevassa veroasetuksessa kohdetta verorahoille ei ole määritelty.
Asetuksessa sanotaan, että vero kerätään Venäjän valtion budjettiin. Budjetin varojen käytöstä päättää hallitus.
Solanko arvioi, että vero ei välttämättä jää kertaluontoiseksi. Asiantuntijan mukaan sodan pitkittyessä venäläisen yrityssektorin verorasitus todennäköisesti kasvaa.
Onko Venäjän talous romahduspisteessä?
Puhe ruplan heikkenemisestä ja sodan päättymisestä Venäjän taloudellisen romahduksen seurauksena on lisääntynyt.
– Vaikuttaa siltä, että nyt syystä tai toisesta toivotaan ja haetaan romahdusta. Ruplan kurssi on monille psykologisesti tärkeä, mutta Venäjän taloutta ruplan heikkeneminen ei todennäköisesti heilauta, Solanko pohtii.
Paradoksaalisesti romahduspuheesta huolimatta Venäjän bruttokansantuote on sodan aikana kasvanut.
– Yksinkertaisimmillaan juoksuhautojen kaivaminen kasvattaa bkt:tä. Se ei kuitenkaan kerro Venäjän talouden tilasta tai hyvinvoinnista mitään, Solanko selittää.
Solanko vertaa Venäjän talouden tilaa reikäisten housujen paikkaamiseen.
– Vaikka juuri nyt bkt:n kasvu näyttäisi kelvolliselta, se ei kerro sitä, että koko ajan tehdään paikkaustoimia, jotka ovat pitkän aikavälin kasvulle vahingollisia.
Venäjän talouden ”housuja” on viime aikoina paikattu julkisten menojen kasvattamisella, korkojen nostolla, valtionyrityksiin kohdistetuilla lisäveroilla sekä uudella ”sotaverolla”.
Solangon mukaan budjettisääntö ja suuryrityksiä koskeva vero ei ratkaise Venäjän alijäämään liittyviä ongelmia.
Yhtiöiden ylisuurten voittojen verottaminen toisi Venäjän valtion kassaan noin 300 miljardia ruplaa eli noin kolme miljardia euroa, kun tarve on 27 miljardia euroa.
Lisäksi Venäjällä on joukko muita ongelmia, jotka voivat heikentää sen taloutta pitkällä aikavälillä.
– Ulkomaiset pankit eivät juuri lainoita venäläisiä yhtiöitä tai pankkeja. Sijoittajat vieroksuvat venäläisiä yhtiöitä ja velkapapereita ja pääomavirta pyrkii pois Venäjältä, koska liiketoiminnan edellytykset ovat heikot, Solanko sanoo.
Solanko pitää epätodennäköisenä, että Kreml ryhtyisi lähiaikoina merkittäviin leikkauksiin tai arvonlisäveron korotuksiin valtion budjetin paikkaamiseksi.
Venäjällä käydään presidentinvaalit ensi vuonna. Solanko arvioi, että leikkaukset ja veronkorotukset vaikuttaisivat presidentti Vladimir Putinin kannatukseen negatiivisesti, eikä niihin siksi aiota tarttua.
Voit keskustella aiheesta 19. elokuuta kello 23 asti.