Aurinkoisena loppukesän iltana ihmisiä alkaa virrata Ukrainan suurlähetystöön Helsingissä – kuten aina maanantaisin, ukrainalainen kuoro aloittaa harjoitukset tähän aikaan.
Silmiin osuu tummahiuksinen mies, jolla on kirkkaanpunainen t-paita, jossa on Ukrainan kartan kuva ja sana Ukraina.
Mies tarkastelee ukrainalaisten laulujen sanoja kännykältään ja kyselee muilta kuorolaisilta, miten tämä tai tuo sana lausutaan. Hän ääntää huolellisesti ukrainankielisiä lauseita, etsii sanoja, mutta hänen sanavarastonsa on vielä suppea. Niinpä hän vaihtaa välillä venäjän kieleen, jota hän puhuu hyvin. Rosen Kostov on bulgarialainen.
– Kun Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan alkoi, päätin, että minun on opeteltava ukrainaa ja tehtävä tunnetuksi sen kulttuuria. Pahoittelen tätä vertailua, mutta voi sanoa, että tämä on henkilökohtainen ristiretkeni tätä sotaa ja Putinin ”rashismia” vastaan. Uskon, että jokaisen ihmisen, joka arvostaa vapautta, pitää auttaa Ukrainaa, Kostov sanoo.
Sosialistisesta Bulgariasta vapauden puolustamiseen
Rosen Kostov työskentelee Helsingissä teknisen dokumentaation parissa ja on asunut Suomessa yli 30 vuotta. Hän tuntee kuitenkin hyvin myös Venäjän. Nuorena hän halusi opiskella englantia, mutta sosialistisessa Bulgariassa oli lähes mahdotonta opiskella länsimaista kieltä ilman venäjän opintoja. Niinpä Rosen lähti Moskovaan kielikoulutukseen. Bulgariassa levitetty idealisoitu käsitys Neuvostoliitosta osoittautui aivan vääräksi.
– Muistan, kun näin Moskovassa eräällä vanhan bussin. Se oli niin vanha ja ruma, että olin järkyttynyt – onko se peräisin sota-ajalta?
Sittemmin Kostov muutti Suomeen perhesyistä. Vapaa länsimainen elämä, vapaa ajattelu tekivät häneen suuren vaikutuksen. Hän on vakuuttunut, että taistelu diktatorisen maailman ja vapaan maailman välillä, johon Ukraina kuuluu, jatkuu edelleen.
Ukrainan itsenäisyyden käyntikortti
Kostovin lempilaulu kuorossa on "Oi u luzi chervona kalina" ("Niityllä on punainen heisipuu"). Ukrainan vapautuksesta kertovasta, jo vuonna 1914 sävelletystä laulusta on tullut Ukrainan puolustussodan epävirallinen hymni ja Suomen ukrainalaisen kansankuoron "Kalinan" käyntikortti.
– Aloimme laulaa tätä laulua jo kauan ennen kuin siitä tuli kansan suosikkikappale, sanoo Igor Frei, Kalina-kuoron taiteellinen johtaja ja ukrainalaisen kansanteatterin johtaja.
- Olin valmistautumassa itsenäisyyspäivään vuonna 2021, ennen täysimittaista sotaa, ja valitsin uusia lauluja kuorolle. Etsin jotain mielenkiintoista, kävin uudelleen läpi arkistokronikoita ja löysin videon, jossa kansanedustajat Vjatšeslav Tšornovil ja Dmytro Pavlytško lauloivat Ukrainan parlamentissa Verhovna Radassa "Niityllä on punainen heisipuu" -laulua vuonna 1991 itsenäisyyden hyväksymisen jälkeen. En ollut koskaan aiemmin kuullut tätä laulua, mutta pidin siitä heti kovasti, Freу muistelee.
Kuoro teatteriperinteenä
Kuoron perusti kahdeksan vuotta sitten Suomessa toimiva ukrainalainen aktivisti Halina Bagira, ja ensimmäinen kuoronjohtaja oli Olga Sormina, Frei kertoo. Kuoro on ollut aina aktiivisesti mukana ukrainalaisen kansanteatterin elämässä.
– Kuoro on ollut aina osa ukrainalaista teatteriperinnettä. Aluksi "Kalinassa" lauloivat lähinnä teatterimme näyttelijät. Sitten kuoro alkoi elää omaa elämäänsä. Esimerkiksi näytelmästä on vaikea näyttää otteita, koska ne ovat kaikki ukrainankielisiä, mutta kuoron esityksessä ukrainalaisen laulun ja musiikin voima murtaa kielimuurit.
Kuorolla on edelleen merkittävä rooli ukrainalaisen teatterin tunnetuimmassa tuotannossa ”Zona”, joka kertoo Tšernobylin katastrofialueella asuvasta perheestä. Viimeisen vuoden ajan kaikki esityksen tuotot ovat menneet Ukrainan sodasta kärsivien lasten auttamiseen.
Kuoron jäsen Svitlana Menchynska, joka on asunut Suomessa jo pitkään ja esitti näytelmässä Mavkaa, korostaa, että sekä kuorolla että teatterilla on nyt ennen kaikkea hyväntekeväisyystarkoitus.
– Me kaikki teemme vapaaehtoistyötä ja autamme niin paljon kuin voimme. Se antaa meille voimaa jatkaa elämäämme kauheista uutisista huolimatta.
"Pakolaiset tuntevat olonsa kotoisaksi täällä, mikä on tärkeää, koska monilla heistä ei ole enää kotia"
Kalina-kuoro laulaa joka harjoituksessa "Zona"-näytelmän laulun "Hiljaa joen yli", joka kertoo lumotusta metsästä. Uudet tulokkaat opettelevat vielä sanoja.
– Kuoro on kasvanut paljon viimeisen vuoden aikana. Esimerkiksi ukrainaa opiskeleva suomalainen liittyi joukkoomme. Mukaan on tullut bulgarialainen Rosen. Kuoroon on liittynyt myös monia sotaa paenneita ukrainalaisia. Täällä he voivat puhua ukrainaa, laulaa ukrainaksi. He tuntevat olonsa kotoisaksi. Tämä on tärkeää, koska monilla heistä ei ole enää kotia, Igor Frei sanoo.
Heistä yksi on Natalia Savytska. Hän vietti sodan aikana viisi kuukautta Pravdinon kylässä lähellä Hersonia. Hän lähti vasta, kun venäläiset ohjukset tuhosivat hänen kotinsa. Hän säilyttää puhelimessaan kuvaa tuhoutuneesta talostaan.
– Äitini ja minä olimme silloin käytävässä, joten emme loukkaantuneet. Ikään kuin aavistin, mitä tuleman pitää, ja suojasin ikkunat lumppu- ja hiekkasäkeillä, mutta se ei auttanut paljon, lasit menivät rikki. Sitten syttyi vielä tulipalo.
Ennen Venäjän hyökkäystä Natalia toimi kulttuuritalon johtajana ja harrasti laulamista, hänellä on koulutettu ääni. Tämän vuoksi hän tuli kuoroon.
– Kun laulan, tunnen olevani elossa, Savytska sanoo.
Uusien tulokkaiden joukossa on myös 21-vuotias Nastia Snietko Kiovasta. Venäjän hyökkäyksen alkaessa hän oli perheineen Gostomelissa sijaitsevalla huvilalla. He onnistuivat pakenemaan sieltä ennen venäläisten sotilaiden saapumista.
– Äitini ilmoitti minut kuoroon, sillä makasin kuukausia vain sängyssäni enkä halunnut tehdä mitään. Sain täältä ystäviä, Snietko sanoo.
Snietko on nyt apulaiskuoronjohtaja.
- Kun tulin kuoroon, pelkäsin, ettei minua hyväksyttäisi, koska en ollut koskaan laulanut, toisin kuin monet muut kuorolaiset. Minut kuitenkin hyväksyttiin, Rosen Kostov sanoo.
"Pyrimme ammattimaiseen soundiin"
Lähes kaikilla ihmisillä on sekä sävelkorva että ääni, uskoo ”Kalinan” kuoronjohtaja ja säveltäjä Gregori Pass.
– Vaikka henkilö ei osaisi nuotteja, hänelle voi aina selittää, miten lauletaan, kuoronjohtaja sanoo.
Tämä siitä huolimatta, että kuoron ohjelmisto on monipuolinen ja usein melko vaativa. Siihen kuuluu ukrainalaisia kansanlauluja, kuten humoristinen "Stukalka-grjukalka", mutta myös säveltäjä Mykola Lysenkon "Rukous Ukrainan puolesta", lyyrinen "Hutsulka Ksenia" ja moderni "Namalyuyu tobi zori" ("Piirrän sinulle tähtiä"). Kuoronjohtajan mukaan he pyrkivät jokaisessa laulussaan ammattimaiseen sointiin.
– Vaikka emme tavoittele palkintoja, saamme niitä säännöllisesti. Esimerkiksi kuoromme voitti hiljattain ensimmäisen sijan ”Ukraina yhdistää maailman” -festivaalilla. Kuoroa kutsutaan usein esiintymään eri puolille Suomea.
Kalina-kuoro esiintyy seuraavan kerran 25. elokuuta Ukrainan itsenäisyyspäivän kunniaksi järjestettävässä suurkonsertissa Kirkkonummen pakolaisten vastaanottokeskuksessa.
Suomen ukrainalainen teatteri ja kuoro toimivat Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry.:n tuella.
Jutun on kääntänyt venäjän kielestä Heli Jormanainen. Alkuperäinen ukrainankielinen juttu löytyy täältä.