Siitähän ei tosiaan ole kuin hetki – kun kansalta kiellettiin koriste-esineiden ostaminen!
Ihan nauratti, kun tuttava sosiaalisessa mediassa muistutti talven 2021 valtioneuvoston tiedotustilaisuudesta, jossa alivaltiosihteeri Timo Lankiselta ja pääministeriltä Sanna Marinilta tivattiin ohjeita shoppailuun. Hetken väännön jälkeen luvattiin, että marketissa saa ruokaostosten lomassa hypistellä koriste-esineitä, mutta pelkästään niiden ostaminen ei ole syy mennä kauppaan.
Kaupan ala sai hepulin, sillä koriste-esineiden ostaminen oli luvallista esimerkiksi Prismoissa, mutta varsinaisiin lahjatavarakauppoihin ei olisi saanut mennä.
Pandemia-ajan lehtijuttuja selatessa muistuvat mieleen surkuhupaisat ohjeet ja kiellot.
Jopa Tilastokeskuksessa innostuttiin tutkimaan, kuinka suuresta bisneksestä koriste-esinekaupassa oikein on kyse. Hieman tulkinnanvaraisesta tuoteryhmien listauksesta kävi ilmi, että vuonna 2016 jokainen suomalainen oli ostanut koriste-esineitä keskimäärin 560 eurolla.
Pandemia-ajan lehtijuttuja selatessa muistuvat mieleen surkuhupaisat, suorastaan järjettömät ohjeet ja kiellot.
Vuosi 2020 sujui vielä tuntemattoman uhan edessä yhteishengessä. Kuvat ruumiskonteista sairaaloiden pihalla ja lehdissä punaisella hehkuvat tartuntatilastot saivat meidät pelkäämään. Omalle mökille meno kiellettiin, ja koko Uudellemaalle asetettiin jopa sulku, jotta viruksen leviäminen hidastuisi.
Söin laskettelukeskuksessa kanakoria sukset jalassa pakkasessa seisten, koska ulkosalla sai syödä, muttei istua.
Pandemian kiihtyessä toistamiseen talvella 2021 alkoi mitta tulla monella täyteen. Omalle mökilleen sai jo mennä, mutta vuokramökille meno kiellettiin. Kaupunkien kuntosalit suljettiin, mutta yksityiset salit pitivät oviaan auki. Ravintoloiden ruokatarjoilua, anniskelua, tanssimista ja karaoken laulamista säädeltiin kiihtymis- ja leviämisalueiden mukaan, mutta eri alueiden kriteereistä ja rajoituksista ei erkkikään ottanut selvää.
Kevättalvella 2021 pääsi jo Lapissa laskettelemaan tunturissa, mutta tunturin juurella söin kanakoria sukset jalassa pakkasessa seisten, koska ulkosalla sai syödä, muttei istua. Samana talvena Levin ”koronalinkoa” kauhisteltiin muutaman hassun tartunnan takia. Vuotta myöhemmin mikään media ei enää moista muistanut, vaikka koronatartuntoja oli varmaan enemmän kuin koskaan. Periksi oli annettu, sillä rokotukset lievensivät jo tautia.
Tuntuu kuin noista oudoista ajoista olisi iäisyys. Koronapandemian takia määrätyt poikkeusolot, liikkumisrajoitukset ja mitä kummallisemmat kiellot ja määräykset nostattavat yhä puistatuksia. On vaikea uskoa niiden enää toistuvan. Silti huoli lintuinfluenssan muuntumisesta ihmisiinkin ulottuvaksi epidemiaksi on saanut meidän taas varuillemme. Emme ole unohtaneet.
Määräyksillä pelastettiin ihmishenkiä, mutta rajoituksista jäi hitaasti parantuvia jälkiä.
Koronavuosia koskevat viranomaisselvitykset sekä lainopilliset ja yhteiskuntatieteelliset tutkimukset puhuvat karua kieltään ylilyönneistä, hätiköinnistä, jopa mielivaltaisuuksista. Vaikka ymmärrämme, että toimilla pelastettiin ihmishenkiä, jättivät monet määräykset liian hitaasti parantuvia jälkiä etenkin lapsiin ja nuoriin sekä tuhansiin yrittäjiin ja yrityksiin.
Monikansallinen kyselytutkimus tiedotusvälineiden toiminnasta on nostanut esiin kritiikkiä toimittajia kohtaan. Jyväskylän yliopiston viestinnän johtamisen professori Chiara Valentin sanoi Suomen tietotoimiston haastattelussa, että Suomen koronauutisissa painottui viranomaisten ja poliittisten vallanpitäjien ääni.
Etenkin pandemian ensimmäisenä vuonna suomalaismedia nähtiin enemmän vallan sylikoirana kuin vahtikoirana, todettiin tutkimuksen yhteenvedossa.
Koska maailma elää alituisessa heiluriliikkeessä, onko nyt käynyt niin, että nykyisten vallanpitäjien ajoittain jopa armottomana näyttäytyvä arvostelu mediassa on seurausta koronavuosien myötäilystä? Olemme edenneet koriste-esineistä solmioihin ja tartuttajien kyttäilystä vanhojen blogikirjoitusten ruotimiseen.
Koronavuosina purimme pelkojamme näpertelyyn ja kiistelyihin. Eilen puhuimme koriste-esineistä, kun olisi pitänyt puhua kuolemanvaarasta. Tänään sivuutamme rakenteellisen rasismin, kun juutumme terminologiaan.
Toivottavasti nyt mediassa ei takerruta liian pieniin asioihin, samaan aikaan kun hallitus on viemässä läpi ehkä suurinta yhteiskunnallista mullistusta työelämään, perusturvaan ja hyvinvointivaltion rakenteisiin sitten 1970-luvun.
Ulla Järvi
Kirjoittaja on korvesta tullut suurten ikäluokkien pikkusisko, joka on kokenut luokkaretken hyvinvointivaltiossa – ja sen ansiosta.
Voit keskustella kolumnista 26.8. kello 23.00 asti.