Suutari Anu Klemolan verstaassa itämaiset matot on leikattu kengän muotoon. Myös tölkin nipsut sekä vanhat nahkahousut ja -takit saavat uuden elämän hänen kierrätysmateriaaleista valmistetuissa kengissään.
Paimiolainen Klemola valmisti ensimmäiset kierrätyskenkänsä jo toistakymmentä vuotta sitten opiskellessaan suutariksi.
– Silloin oli aikaa testata kaikenlaista, eikä rahaa ostaa kalliita nahkoja. Köyhyys luo luovuutta, hän naurahtaa vasaroidessaan avainrenkaita kiinni varsiin.
Uutta hänen kengissään on yleensä vain niitit, lanka ja liima.
Yhdestä kynnysmatosta saa materiaalit kahteen matalavartiseen kenkäpariin. Yksi aikaa vievimmistä työvaiheista on etsiä ja leikata matosta kaksi mahdollisimman samanlaista kohta, jotta kengät eivät näytä eriparisilta. Toisaalta kierrätysmateriaalista valmistetun tuotteen juju on Klemolan mukaan siinä, että jokainen kappale on uniikki.
– Suutarina toteutan asiakkaiden toiveita. Nautin siitä, että vastapainona työlle saan tehdä juuri sellaiset kengät kuin haluan. Minulle on tärkeää, että kengät ovat mukavat jalassa. Kokomustia kenkiä en tee ollenkaan, hän kuvailee.
Huippumuotia paimiolaisesta kierrätyskuidusta
Vastuullisen muodin asiantuntijat kokoontuivat viime viikonloppuna Paimioon, jonne avattiin pari vuotta sitten Pohjois-Euroopan suurin poistotekstiilien kiertotalouslaitos.
Paimion kaupungin järjestämä tapahtuma nimettiin elinkeinojohtaja Jani Penttilän mukaan puolileikillään Paimion muotiviikoksi. Jos Pariisi on muodin pääkaupunki, Paimio markkinoi mieluusti itseään kierrätysmuodin pääkaupunkina.
Keskiverto suomalainen heittää roskiin 13 kiloa tekstiilejä vuodessa. Rikkinäisistä ja käyttökelvottomista vaatteista syntyy Paimion tekstiilien kierrätyslaitoksessa kierrätyskuitua.
Ihmisten vanhoista lumpuista on syntynyt jopa huippumuotia. Suomalainen muotisuunnittelija Ervin Latimer esitteli elokuussa Kööpenhaminan muotiviikolla vaatemallistoaan, jonka alkuperä on Lounais-Suomen Jätehuollon kotitalouksista keräämissä poistotekstiileissä. Latimer on hyödyntänyt vaatteissaan kankaita, jotka on valmistettu nimenomaan kierrätyskuiduista.
Kierrätyskuitua tulee Penttilän mukaan Paimiosta enemmän kuin sille on tällä hetkellä käyttöä.
– Lainsäädäntö pakottaa kierrättämään tekstiilit, mutta ketju ei ole vielä valmis. Ei riitä, että käyttökelvottomat tekstiilit jalostetaan kuiduksi. Tarvitsemme lisää toimijoita, jotka pystyvät tekemään kuidusta esimerkiksi lankaa, hän kuvailee.
Ostamme enemmän, käytämme vähemmän
Poistotekstiilien kierrättäminen on askel ekologisempaan suuntaan. Pikamuoti ei kuitenkaan muutu ympäristöystävälliseksi siten, että vähän käytetyt vaatteet kärrätään kierrätykseen ja ostetaan uusia tilalle.
Tekstiilitaiteilija, professori Kirsi Niinimäki Aalto-yliopistosta painottaa, että ihmisten pitäisi hillitä vaatteiden ostamista.
– Omistamme yhä enemmän vaatteita ja käytämme niitä vähemmän, hän kuvasi kehitystä Paimion muotiviikoilla pitämässään puheenvuorossa.
Somealustoilla on kiertänyt tänä vuonna viisi vaatetta vuodessa -haaste, jossa ihmiset ovat sitoutuneet ostamaan vain viisi uutta vaatetta vuoden aikana.
Viisi vaatetta on Niinimäen mukaan suurin piirtein se määrä, johon pitäisi pyrkiä, jos haluamme pysäyttää maapallon lämpenemisen 1,5-asteeseen. Laskelmat perustuvat Hot or Cool -tutkimusinsituutin raporttiin.
Kauniit vaatteet ja niiden ostaminen tuottavat mielihyvää. Tulevaisuuden haasteena on keksiä ekologisia vaihtoehtoja tunneshoppailulle.
Yle uutisoi äskettäin Helsinki-Vantaalle avatusta maailman ensimmäisestä lentoasemalla olevasta second hand -liikkeestä.
Niinimäki soisi, että kirppistelyn lisäksi yleistyisivät myös vaatteiden vuokraaminen, lainaaminen ja erilaiset vaihtopalvelut. Lisäksi kuluttajia voisi innostaa ompelemaan, uudistamaan, muodistamaan ja korjaamaan vaatteitaan.
– Meidän kaikkien tarvitsee kouluttaa omaa ajatteluamme sellaiseksi, että nykyinen tehokas markkinointi ja kulutuskulttuuri eivät ohjaisi kulutustamme epäeettiseen suuntaan. Itse kunkin tulee kouluttaa mieltään pois tästä nopeasta tarpeiden tyydytyksestä kohtuullisempaan tapaan kuluttaa, Niinimäki toteaa.
Kengän pitäisi kestää kolme vuotta
Suutari Anu Klemolaa harmittaa joka kerta, kun hänen tiskilleen tuodaan kengät, joita ei pysty korjaamaan. Pikamuoti näkyy hänen mukaansa heikkolaatuisina materiaaleina ja oikaisuina työvaiheissa. Edes kallis hinta ei Klemolan mukaan takaa laatua.
– Nykyään on paljon keinonahasta valmistettuja jalkineita, joita ei ole mitään järkeä korjata, koska ompelukone hajottaa pinnan. Pohjamateriaalit ovat sellaisia, joihin eivät liimat tartu. Kenkiä menee paljon roskiin sen takia, että materiaalit ovat huonosti valittuja, hän kuvailee.
Suutarin mukaan kengän pitäisi kestää käyttöä vähintään kolme vuotta. Itse hän ostaa uusia kenkiä vielä harvemmin.
– Pikamuoti herättää minussa pelkästään negatiivisia ajatuksia. Maailman pilaaminen on tehty turhan helpoksi, Klemola puuskahtaa.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Keskustelu päättyy 30.8. kello 23.