Liikunnallisesta elämäntavasta huolimatta Johanna Laihonen sairastui rintasyöpään 12 vuotta sitten.
Hoidosta hänelle jäi mieleen, kuinka hoitohenkilökunta ohjeisti häntä erityisesti lepäämään sytostaattihoitojen aikana.
– Silloin painotettiin tosi paljon lepäämistä ja minähän lepäsin. Sytostaattien pahimmista sivuvaikutuksista toipuminen vei aina noin viikon, muistelee Laihonen.
Nykyisin suositukset ovat muuttuneet ja saattavat muuttua vielä enemmän tutkimuksen edetessä.
Ruotsin Karoliinisen instituutin vetämässä tutkimushankkeessa selvitetään parhaillaan, onko rintasyövän sytostaattihoidon aikaisella fyysisellä aktiivisuudella vaikutusta syöpäkasvaimen pienentymiseen tai sytostaattihoidon tehoon. Tutkimukseen osallistuu potilaita myös Suomesta.
Satunnaistetun tutkimuksen tarkoituksena on selvittää aiempaa tarkemmin kestävyysliikunnan vaikutusta hoidon tehoon sytostaattihoidon aikana.
Paljon liikkuvilla usein myös muut elintavat terveellisempiä
Vaikka liikunnan vaikutusta syövän esiintyvyyteen, uusiutumiseen ja syöpäkuolleisuuteen on tutkittu paljon, on satunnaistettua tutkimusta tehty vähän.
HUS Syöpäkeskuksen tutkimusjohtaja ja professori Peeter Karihtalan mukaan kyseessä on ensimmäinen tällä tutkimusasetelmalla tehty satunnaistettu tutkimus.
– Mahdollisena harhana aiemmissa tutkimuksissa on, että paljon liikkuvilla on usein muutenkin terveet elämäntavat, kuten vähemmän tupakointia, alkoholin käyttöä, enemmän kasvisten syöntiä ja he ovat muutenkin tietoisempia terveydestään. Siksi varman syy-yhteyden osoittamiseksi tarvitaan tutkimus, jossa osa potilaista arvotaan satunnaisesti liikuntaryhmään ja osa jatkaa elämää tavalliseen tapaan, kuvailee tutkimusjohtaja Karihtala.
Tutkittavat käyttävät tutkimuksen ajan aktiivisuusrannekkeita, jotka mittaavat potilaiden liikuntamääriä molemmissa tutkimusryhmissä.
Alkuvuonna käynnistyneen tutkimuksen tuloksia on odotettavissa 3–4 vuoden kuluttua.
Karihtalan mukaan tutkimuksen tulokset voisivat parhaassa tapauksessa muuttaa rintasyövän hoitosuosituksia.
– Jos tulokset ovat oletusten mukaisia ja sytostaattihoidon aikaisella liikunnalla syövät pienenevät ja jopa häviävät paremmin, liikunta hoitomuotona tullee korkeimman asteen suositukseksi kansainvälisiin ja kansallisiin rintasyövän hoitosuosituksiin, ennakoi Karihtala.
Syövän mekanismien tutkimusta tarvitaan
Turun yliopiston tutkimusryhmän vastikään julkaistuissa tutkimuksissa tutkittiin rintasyöpä- ja lymfoomapotilaita, jotka pyöräilivät kuntopyörällä 10 minuutin ajan itse valitsemallaan rasitustasolla. Suorituksen jälkeen tutkittavien verestä mitattiin valkosolujen eli immunipuolustussolujen määriä.
Tutkimuksessa havaittiin, että liikunta lisäsi veressä tiettyjen T-valkosolujen ja luonnollisten tappajasolujen määrää. Niiden tiedetään kykenevän tuhoamaan syöpäkasvainsoluja.
Tutkimuksissa havaittiin myös, että nopean valkosolumäärän nousun jälkeen valkosolupitoisuudet laskivat rasituksen jälkeen veressä nopeasti. Mitä kovatehoisempi potilaan tekemä lyhyt pyöräily oli, sitä enemmän valkosoluja näytti ilmestyvän verenkiertoon.
Tutkimukset ovat osa laajempaa Suomen Akatemian ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen rahoittamaa hanketta, jossa selvitetään liikunnan vaikutuksia syövässä.
– Nyt olisi tärkeää selvittää, mihin nämä tietyt valkosolut elimistössä hakeutuvat rasituksen jälkeen. Ounastelemme, että ne hakeutuvat syöpäkasvaimeen, mutta sitä ei tiedetä. Siksi asiaa pitää tutkia potilailla, valottaa liikunta- ja verenkiertofysiologian dosentti ja akatemiatutkija Ilkka Heinonen Turun yliopistosta.
Lisätutkimukseen haetaan parhaillaan rahoitusta.
Liikunnalla on syöpää ennaltaehkäisevä ja uusiutumista ehkäisevä vaikutus
Aiempien väestötutkimusten mukaan rintasyöpädiagnoosin jälkeinen liikunnallinen aktiivisuus vähentää uusiutumisen riskiä.
– Yli 30 prosenttia, mikä on todella paljon ja verrattavissa tehokkaimpiin syövänhoidossa käytettäviin lääkkeisiin. Eturauhassyövässä ja suolistosyövässä asiaa on tutkittu myös paljon ja kuolleisuus liikunnallisilla ihmisillä näihin syöpiin on jopa puolet liikkumattomia pienempää, sanoo Karihtala.
Tutkimusten mukaan myös ensimmäiseen syöpään sairastumisen riski on pienempi, jos ihminen harrastaa liikuntaa.
– Esimerkiksi liikunnallisilla naisilla, joilla ei ole aiemmin ollut rintasyöpää, on 22 prosenttia pienempi riski sairastua rintasyöpään kuin vähiten liikkuvilla, huomauttaa Karihtala.
Tutkimukset perustuvat väestöpohjaisiin tutkimuksiin eivätkä ne kerro yksilöllisestä riskistä sairastua syöpään.
Tuoreita lukuja asiasta ei ole, mutta vajaan kymmenen vuoden takaisten arvioiden mukaan vain 10 prosenttia syövän sairastaneista on fyysisesti aktiivisia hoidon aikana ja vain 20–30 prosenttia toivuttuaan hoitojen haitoista. Syöpäjärjestöjen mukaan liikunnan vähentäminen tai lopettaminen hoitojen aikana voi johtua siitä, että moni sairastunut uskoo, ettei hoitojen aikana saa rasittaa itseään.
Kaikenlainen liikkuminen on hyvästä
Jo kerran rintasyövän selättänyt Johanna Laihonen sairastui syöpään toisen kerran vuonna 2022. Tällä kertaa hoitohenkilökunta painotti liikunnan merkitystä hoitojen aikana jo toisella tavalla.
– Nimenomaan niin päin, että liikunta ja lepo. Liikuin ihan joka päivä, lenkkeilin korkeallakin sykkeellä, tein melko kovatehoista kotitreeniä ja vain sytostaattihoidon jälkeisenä päivänä otin lempeämmin. Sivuvaikutukset kestivät noin 3–4 päivää, eli toivuin paljon nopeammin. Voin verrata näitä kokemuksia keskenään, koska sain molemmilla kerroilla tismalleen samat hoidot, sanoo Laihonen.
Laihosen toisetkin syöpähoidot ovat nyt takanapäin ja toipuminen on edennyt hyvin. Oman kokemuksensa pohjalta Laihonen suosittelee liikkumaan kovemminkin, mutta muistuttaa, että kaikki liike on lääkettä.
– Se, että nousee sängystä ja pukee ulkovaatteet päälle, lähtee ulos ja kävelee vaikka kolmesataa metriä, on parempi kuin se, ettei lähde. Käy kävellen lähikaupassa tai mitä tahansa. Imurointikin on hyötyliikuntaa.
Liikunnan pitkäaikaisvaikutuksista syöpään tarvitaan lisää tietoa
Tutkijoiden mukaan liikunnan pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan lisää tutkimusta. Potilaita ja lääkäreitä kiinnostaa tällä hetkellä myös se, millaista liikuntaa ja kuinka paljon olisi hyvä harrastaa, jotta hoitotulokset paranisivat.
– Sitä ei tiedetä vielä. Mutta tutkimuksia vertailemalla on nähty samanlaista vaikutusta riippumatta siitä, onko liikunta ollut kuntoharjoittelua, kovempaa HIIT-treeniä vai kevyttä aerobista liikuntaa. Pääasia on, että kroppa saa liikettä ja tulee vältettyä istumista, huomauttaa HUSin Syöpäkeskuksen tutkimusjohtaja Peeter Karihtala.
Aerobista kestävyysliikuntaa ovat esimerkiksi kävely, sauvakävely ja pyöräily. Syöpähoidot verottavat muun muassa lihasvoimaa. Siksi myös lihaksista tulisi huolehtia.
– Yhdestä kahteen kertaa viikossa olisi hyvä tehdä myös lihaskuntoliikkeitä ihan vaikka kotona tai kuntosalilla, lisää akatemiatutkija.
Tukea fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tarvitaan
Syöpään sairastuminen ja syöpähoito voivat vaikuttaa jaksamiseen hyvin monella tavalla. Raskaat hoidot lisäävät väsymystä, sairastuminen kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti.
Heinonen näkee, että potilaiden liikkumista syöpähoitojen aikana pitäisi tukea nykyistä enemmän myös osana hoitoa.
– Osaksi hoitotiimejä terveydenhuollon henkilöstöön tarvittaisiin liikunnan ammattilaisia, jotka auttaisivat ja tukisivat potilaita kaikissa liikunta-asioissa. Minun visiossani lääkäri kirjottaisi liikuntareseptin, ja sanoisi potilaalle, että nyt pääset kliinisen liikuntafysiologin pakeille. Hän auttaa ja tukee sinua. Mietitte yhdessä, miten liikunta-asiat juuri tässä sinun tapauksessasi olisi hyvä hoitaa, Heinonen hahmottelee.
Rintasyövän Käypä hoito -suositus on vuodelta 2012. Suomessa käytetään Suomen Rintasyöpäryhmän diagnostiikka- ja hoitosuositusta, jossa liikunta mainitaan, mutta Karihtalan mukaan ei ehkä riittävän painokkaasti.
Yksityiskohtaisempi ja yhtenäinen liikuntaa koskeva hoitosuositus vaatisi kuitenkin aiempien tutkimusten lisäksi näyttöä siitä, että liikunta itsessään parantaa hoitotuloksia.
– Jos tulisi tietoa, että liikunta oikeasti auttaa vähentämään syövän kasvua ja kehittymistä ja auttaa estämään syöpiä, niin toivon, että motivaatio liikunnan harrastamiseen kasvaisi. Uskon, että se tieto jaettaisiin myös vahvemmin potilaille ja se rohkaisisi yhä enemmän liikkumaan, Karihtala sanoo.
Katso Yle Areenasta: