Psykiatrin työ ei kiinnosta tarpeeksi montaa erikoisalaansa valitsevaa lääkäriä.
Viime syksynä psykiatrian erikoislääkärikoulutukseen oli 63 aloituspaikkaa, mutta hakijoita oli vain 30. Nuorisopsykiatrian koulutukseen taas haki vain viisi lääkäriä, vaikka paikkoja olisi ollut 23.
Sen sijaan esimerkiksi plastiikkakirurgian, kardiologian sekä ihotautien ja allergologian erikoisaloille oli hakijoita moninkertaisesti paikkoja enemmän.
Selvitimme, miksei psykiatria kiinnosta lääkäriksi valmistuvia.
Perusopinnot valmentavat fyysisten sairauksien hoitoon
Emilia Tapio ja Saara Huusko ovat viidennen vuoden lääketieteen opiskelijoita Tampereen yliopistossa.
Huusko pitää psykiatrista työtä tärkeänä, mutta ei tällä hetkellä usko kouluttautuvansa alalle. Häntä kiinnostavat enemmän alat, joilla keskitytään fyysiseen terveyteen, esimerkiksi kirurgia tai sisätaudit.
Emilia Tapio taas oli kesän ajan töissä psykiatrisen hoidon puolella Lappeenrannassa ja harkitsee psykiatrin uraa.
Lääketieteen perusopinnot keskittyvät fyysisiin sairauksiin ja vammoihin. Tämä voi Tapion mukaan syödä psykiatrian suosiota.
– Jos lähtee psykiatrialle erikoistumaan, tuntuu, että luopuu aika isosta osasta fyysisten sairauksien hoidon osaamista.
Saara Huusko lisää, että myös jatkuvat uutiset psykiatrisen hoidon ruuhkautumisesta saattavat työntää ihmisiä pois alalta.
Paperisota karkottaa alalta
Psykiatria oli vielä 1980- ja 90-luvuilla suosituimpien erikoisalojen joukossa. Sen jälkeen kiinnostus sitä kohtaan alkoi hiipua.
Suomessa ei ole vielä psykiatripulaa, arvioi TAYS kehitysyhtiön koulutuspäällikkö Johanna Rellman. Hän toimi STM:n asettaman, lääkärien koulutustarvetta arvioivan asiantuntijaryhmän puheenjohtajana.
Psykiatrien määrä on Suomessa hyvällä tolalla muuhun Eurooppaan verrattuna. Ongelmana on nyt se, ettei psykiatreja saada palkattua sinne, missä heitä tarvittaisiin eniten, kuten julkisiin sairaaloihin.
Tulevaisuus näyttää synkemmältä. Uusia psykiatreja valmistuu keskimäärin noin 35 vuodessa. Määrä ei riitä paikkaamaan eläkkeelle jäävistä psykiatreista syntyvää vajetta.
Osaltaan alan suosiota rokottaa se, että merkittävä osa psykiatrin työajasta kuluu lausuntojen laatimiseen ihmisten kohtaamisen sijaan. Rellman kertoo tapaamastaan lääketieteen opiskelijasta, joka oli ollut seuraamassa psykiatrin työpäivää. Päivään mahtui yksi potilastapaaminen, muuten työaika meni paperitöihin ja palavereihin.
– Ja sitten se ainut potilaskin jätti tulematta.
Henkinen kuorma huolettaa
Lääketieteen opiskelijoita edustavan Medisiinariliiton puheenjohtaja Perttu Laamanen on kysellyt nuorempien opiskelijoiden näkemyksiä psykiatriasta.
Eniten opiskelijoita tuntui huolettavan työn psyykkinen kuormittavuus.
– Nuoremmat opiskelijat kokevat hirveän samaistuttavana haastattelutilanteen, missä potilas voi kertoa aika raskaitakin asioita itsestään, Laamanen kuvaa.
Opiskelijoiden huoli ei Tampereen yliopiston psykiatrian emeritusprofessori Jukka Hintikan mielestä ole perusteeton.
– Kyllähän psykiatriassa hoitosuhteet varmaan monesti muodostuvat paljon henkilökohtaisemmiksi kuin muilla lääketieteen aloilla.
Hintikan mukaan psykiatria myös edellyttää kykyä samaistua toisen ihmisen ongelmiin. Koulutuksessa ja työnohjauksessa opetellaan siihen, ettei lääkäri ota toisten murheita kannettavakseen.
Turun ja Uumajan yliopiston psykiatrian professori Olli Kampman korostaa, että koulutuksen aikana opitaan käsittelemään omia tunnereaktioita. Nuorta lääkäriä ei jätetä yksin, vaan hän saa tukea ohjaavalta erikoislääkäriltä ja muulta henkilökunnalta.
Ensivaikutelma ratkaisee
Jos psykiatrialle halutaan enemmän hakijoita, muutoksen voisi aloittaa jo lääketieteen opiskelijavalinnasta.
Nyt valinnoissa painotetaan luonnontieteitä ja ihmiset pyritään saamaan suoraan lukiosta lääkikseen. Johanna Rellmanin mukaan olisi hyvä, jos yliopistot kehittäisivät hakukriteereitä niin, että opiskelijajoukko olisi nykyistä moninaisempi vahvuuksiltaan ja taustoiltaan.
Lisäksi alaa opettavien ja nuorempia kollegoita ohjaavien psykiatrien on panostettava siihen, millainen mielikuva psykiatriasta muodostuu.
– Pitää olla hyviä roolimalleja, kannustusta ja ohjausta. Ensikokemukset vaikuttavat hirveän paljon siihen, mihin nuori lääkäri alkaa orientoitua, summaa emeritusprofessori Jukka Hintikka.
Juttua muokattu 31.8. kello 14.19: Kuvatekstiä opiskelijoiden käytännön harjoituksista muutettu, aiemmin viitattu verinäytteiden ottamiseen.
Juttua täydennetty 1.9. kello 8.39: Tarkennettu Olli Kampmanin titteliä kuvatekstiin.
Voit kommentoida aihetta 1. syyskuuta kello 23:een saakka.