Nuorten globaali mielenterveyskriisi osuu monia meistä lähelle. Omalla kohdallani yhdysvaltalaisten nuorten kipuilu konkretisoituu yksilötasolla joka syksy ja kevät, kun opiskelijani astelevat luokkahuoneeseen ensimmäistä tuntia varten.
Viimeisten vuosien aikana olen joutunut tottumaan siihen karvaaseen tosiasiaan, että kaikki uudet tuttavuudet eivät selviydy lukuvuoden loppuun asti. Kurssilta putoamisen syitä on yhtä monta kuin putoajiakin, mutta käytännössä taustalla on aina opiskelijan henkisen kestävyyden hiipuminen.
Opiskelu Yhdysvalloissa ei ole haalarihousuista ajankuluttamista kuten omat muinaiset opintoni Turun oikeustieteellisessä. Päinvastoin, opiskelu paikallisissa huippuyliopistoissa on suurimmalle osalle stressaavaa suorittamista. Opintoihin kulminoituu vuosien suunnittelu ja valmistelut lapsuuden harrastuksista ja valmennuskursseista lähtien.
Rahan tekeminen ja upean uran luominen eivät sovi vahvan identiteetin pohjaksi, sillä raha menettää arvonsa ja työnantajat vaihtuvat.
Opiskelun henkistä kuormittavuutta lisää se tosiasia, että opiskelijoitteni tavoittelemat tutkinnot maksavat tyypillisesti saman verran kuin suomalainen omakotitalo. New Yorkista ei myöskään löydy Kelaa tukemassa elämisen erilaisia sivukuluja, minkä johdosta ei olekaan kovin yllättävää, että Statistan tutkimusten mukaan Z-sukupolvisille rahan tekeminen sekä hyvän uran luominen ovat elämän tärkeimmät tavoitteet. Esimerkiksi matkustaminen ja naimisiin meno ovat tavoitelistan pohjalla. Kuuluisaksi tuleminen pitää, onneksi vielä, viimeistä sijaa.
Heinäkuussa professori Rasmus Mannerström avasi Helsingin Sanomissa nuorten mielenterveyskriisin pohjia identiteettiteorian kautta. Ajatonta ajattelua sisältävä kirjoitus on lukemisen arvoinen, ja Mannerströmin näkemys siitä, miten terve identiteetti antaa syyn nousta sängystä, osuu suoraan nuorten mielenterveyskriisin ytimeen.
Nykyaikaisen nuoren elämä on ulkoisten voimien ohjaamaa valmistautumista mahdollisimman tuottavaa työntekoa varten. Harva pysähtyy pohtimaan, onko tuo valmistautuminen itsessään mielekästä saatikka vahvaa identiteettiä rakentavaa.
Yhä useampi luennoilleni rekisteröitynyt nuori vastaa molempiin kysymyksiin ‘ei’, minkä jälkeen taitavimmankaan opettajan työsuoritteet harvoin riittävät pitämään heitä penkissään.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn mukaan jo koululaisten ahdistuneisuus on lisääntynyt Suomessakin, missä opettajien ammattitaito on aivan eri tasolla Yhdysvaltoihin verrattuna.
Kursseiltani putoavien opiskelijoiden henkisen kestävyyden puutteen takana ei ole pelkkä laiskuus tai luonteen heikkous. Nähdäkseni kyse on siitä, että yhä useampi nuori ei näe tarpeeksi hyvää syytä elää kuten heiltä vaadimme.
Rahan tekeminen ja upean uran luominen eivät sovi vahvan identiteetin pohjaksi, sillä raha menettää arvonsa ja työnantajat vaihtuvat.
Tästä syystä aloitan jokaisen kurssini (teennäisyyden kanssa flirttailun uhallakin) opiskelijoiden sisimpiä luotaavilla itsetutkiskelutehtävillä. Syvällisimmätkään keskustelut aiheista kuten ‘miksi olet täällä’ ja ‘mitä haluaisit tuntea, kun kurssimme päättyy’ eivät tietenkään kenenkään mielenterveyttä pelasta, mutta ne sopivat ensiaskeliksi oman identiteetin tutkiskeluun.
Tavoitteenani on herättää oppilaani miettimään itseään ihmisinä. Ehkä he voivat ajatella itseään elämäkertaansa parhaillaan kirjoittavina yksilöinä. Lapsina tai sisaruksina, joilla on merkitystä läheisilleen ja itselleen ilman ainuttakaan opintopistettä tai tutkinnon jälkeistä työtarjousta.
Mielestäni on myös tärkeää vakuuttaa nuoret siitä, että identiteettiemme kuuluu muuttua ja kehittyä kokemusten karttuessa.
Tästä syystä en aio koskaan kysyä aivan liian pian aikuistuvilta taaperoiltani, mikä heistä tulee isoina. Tämän sijaan aion tiedustella heiltä, mitä kaikkea he haluaisivat elämänsä aikana kokea.
Omalta osaltani aion myös tehdä parhaani näyttääkseni heille, miten ajan ja ajatuksen kanssa kenestä tahansa voi tulla hieman aiempaa parempi ihminen.
Alexander Puutio
Kirjoittaja on liikejohdon konsultti ja päivätyönsä ohella opetusalan sekatyöläinen, joka vetää muun muassa talous- ja kehitystieteiden kursseja NYUssa, Columbiassa sekä Harvardissa.
Kolumnista voi keskustella 10.10 kello 23.00 saakka.