Vihreä John Deere kaataa energiapuuta Ullavan Rahkosessa Keski-Pohjanmaalla.
Koneen ohjaimissa on metsäkoneenkuljettaja Janne Hirvinen, joka on siitä poikkeuksellinen ammattilainen, että on opiskellut alan isänsä opastuksella.
– Olisin päässyt kouluun, mutta isä sanoi, että turhaan sinne menet kolmeksi vuodeksi ryyppäämään, Hirvinen naurahtaa.
Metsäkoneenkuljettajalta vaaditaan metsäosaamista sekä tietoa koneista ja niiden kunnostamisesta. Myös luonteen ja muiden ominaisuuksien pitää sopia työhön.
– Tästä työstä pitää tykätä. Pitää sietää yksinäisyyttä, ja hyvä näkökyky on plussaa, sanoo Hirvinen.
Koulutetuista puolet päätyy muualle
Metsäkoneenkuljettajakoulutuksen saaneista vain puolet työskentelee alalla.
Neljännes päätyy töihin muille aloille ja neljännes lähinnä työmarkkinoiden ulkopuolelle, kertoo Työtehoseuran kehittämispäällikkö Eila Lautanen.
Syitä siihen, miksi koulutettu kuljettaja ei päädykään alalle, on monia.
– Useimmilta metsäkonealan ulkopuolelle päätyneiltä koulutetuilta puuttuvat metsäkoneenkuljettajan työssä tarvittavat edellytykset. Niitä voivat olla esimerkiksi avaruudellinen maaston hahmottaminen, hienomotoriset taidot sekä käden ja silmän koordinaatio, kertoo Lautanen.
Ongelma on, että opintoihin hakeutuu oppilaita, joilla ei ole riittäviä edellytyksiä toimia alalla.
– Tästä seuraa hankaluuksia opinnoissa paitsi alalle soveltumattomalle opiskelijalle itselleen, myös saman kurssin lahjakkaille opiskelijoille, sanoo Lautanen.
Soveltuvuuskoetta kokeiltu
Keväällä 2023 metsäalan oppilaitokset Suomessa pilotoivat yhteistä, vapaaehtoista metsäkoneenkuljettajan soveltuvuuskoetta, josta hakijan oli mahdollista saada ylimääräiset kymmenen valintapistettä.
– Pilotoitu soveltuvuuskoe on osoittautunut hyväksi, ja opintoihin hakeutui alaan sitoutuneita henkilöitä. Kokeella on vaikutusta siihen, millaisia opiskelijoita tulee opiskelemaan, Eila Lautanen toteaa.
Kevään soveltuvuuskokeella mitattiin opiskelijan motivaatiota ja edellytyksiä opiskella metsäkoneenkuljettajan ammattia.
Lisäksi siinä testattiin havainnointia, tarkkaavaisuutta, matemaattista päättelykyä ja silmä–käsi-koordinaatiota.
– Metsäkoneenkuljettajan työssä kun ei pärjää vain yhdellä kädellä, sanoo Lautanen.
Vapaaehtoinen soveltuvuuskoe ei ole karsiva, vaan se antaa lisää pisteitä alalle soveltuville hakijoille, sanoo hankkeen vetäjä, metsäkoulutuksen tutkimuksen asiantuntija Niko Karhu.
Hänen mielestään jokaisen hakijan pitäisi tehdä soveltuvuuskoe.
– Ei ole kenenkään etu kouluttaa henkilöitä, joilla ei ole riittäviä edellytyksiä valmistua metsäkoneenkuljettajaksi ja työllistyä alalle, sanoo Karhu.
Karhun mukaan soveltuvuuskoe voisi auttaa myös todistusten perusteella tehtävässä opiskelijavalinnassa.
– Joukossa on aina hakijoita, joilla peruskoulu ei ole mennyt nappiin, ja siitä syystä he eivät välttämättä pääse opiskelemaan, vaikka kykyjä ja motivaatiota olisi. Siinä soveltuvuuskoe auttaa, kertoo Karhu.
Metsäkone on vaativa työkone
Metsäkoneenkuljettajalta vaaditaan havainto- ja hienomotorisia taitoja sekä teknistä ja tietoteknistä osaamista. Lisäksi pitää tuntea metsäluonto ja metsien käsittelymallit ja osata noudattaa ohjeita itsenäisesti.
Työssä tarvitaan sekä päättelykykyä että kykyä tehdä nopeita ratkaisuja, sillä yhdessä työvuorossa kuljettaja tekee jopa noin 8 000 päätöstä.
– Silmän ja käden koordinaation pitää toimia sujuvasti, että työ on riittävän tuottavaa, Lautanen sanoo.
Metsäkoneella voi tehdä suurta vahinkoa metsälle tai koneelle, metsäkoulutuksen tutkimuksen asiantuntija Niko Karhu muistuttaa.
Liikunnallisuus ja liikunnan harrastaminen tukevat metsäkoneenkuljettajan työkykyä. Ja kun kuljettajalla on hyvät motoriset taidot, jälkeä syntyy.
– Olen nähnyt metsäkoneenkuljettajan, joka puhuu puhelimeen ja toisen, joka katsoi tabletista Salkkareita, ja työsuoritus ei siitä kärsinyt, sanoo Karhu.
Riittämätön koneaika opinnoissa heijastuu työelämään
Työtehoseuran kehittämispäällikkö Eila Lautanen nostaa esille myös sen, että metsäkonealan koulutuksen niukentuneet opettaja- ja koneresurssit ovat johtaneet siihen, että opiskelijat eivät saa opintojen aikana tarpeeksi koneaikaa.
Näin harjaantuminen ammatissa vaadittavaan työtahtiin jää kesken ja sitä on jatkettava työelämässä. Kun se ei ole onnistunut, työsuhteita on voitu joutua jopa purkamaan.
– Lähes poikkeuksetta syynä on ollut työn tuottamattomuus, sanoo Lautanen.
Koneyrittäjä Ari Virkkala sanoo, että hyvät konekuskit ovat harvassa.
– Joskus olen joutunut antamaan jollekin lopputilin, kun koneen käsittely ei ole luonnistunut.
Töitä ja laajenemisen mahdollisuuksiakin olisi koneyrittäjälle nyt tarjolla, mutta kone ei liiku ilman kuljettajaa.
– Kun olisi kuljettaja, niin voisi laittaa toisen koneen. Pulaa kuljettajista on, sanoo Virkkala.