Moni luottaa liikuntavammojen hoidossa vuosikymmeniä käytössä olleeseen kolmen K:n eli kylmä-koho-kompressio -hoitosuositukseen. Ohjeistus on päivitetty uuteen.
Koho ja kompressio ovat edelleen suositeltavia hoitokeinoja, mutta kylmähoito ei.
– Siinä missä jääpussi oli aiemmin vamman jälkeen tiiviissä käytössä, en suosittelisi kylmähoitoa enää uusien ohjeiden valossa kuin mahdollisesti aivan akuutissa vaiheessa lyhytaikaiseen kivunlievitykseen, selventää fysioterapeuttina työskentelevä huippujuoksija Taru Palsa.
UKK-instituuttiin kuuluvan Tampereen urheilulääkäriaseman laatima ohje mukailee British Journal of Sports Medicine -lehdessä julkaistua kansainvälistä pehmytkudosvammojen suositusta ja se korvaa aiemman kolmen K:n ohjeistuksen.
Uusissa ohjeissa korostuu paitsi vamman ensiapu, myös ennaltaehkäisy sekä vammaa seuraavien päivien kuntoutustoimet.
Kylmää vain harkiten
Näyttö kylmähoidon tehosta pehmytkudosvammojen hoidossa on osoittautunut vähäiseksi. Myös kylmähoidon mahdollisesti haitalliset vaikutukset kudosten paranemiseen yhdistetyssä tulehdusreaktiossa puhuvat kylmähoidon välttämisen puolesta.
Nykytiedon valossa kylmä saattaa myös haitata vamma-alueen verenkierron palautumisessa, joten myös siksi kylmähoitoon on syytä suhtautua harkiten. Englanninkielissä ohjeissa kylmää kehotetaan suorastaan välttämään, suomalaisversio korostaa vahvaa harkintaa.
– Missään nimessä kylmäkääreen kanssa ei pidä jäädä loikoilemaan sohvalle pidemmäksi aikaa, Palsa kiteyttää.
– Uusi ohjeistus nostaa ensimmäiseksi hoitotoimeksi vamma-alueen suojelun. Mikäli mahdollista, ei esimerkiksi kipeälle nilkalle saisi varata heti lainkaan painoa, hän jatkaa.
Koho ja kompressio käypä hoitokeino
Vaikka etenkin kylmän käyttösuositus on muuttunut radikaalisti, ei kaikkia vanhoja ohjeita ole syytä heittää romukoppaan. Esimerkiksi jo aiemmin käytössä ollut koho-ohjeistus on yhä suositeltu, joskin tarkennettuna.
Nykyään vammautunut kohta kehotetaan nostamaan välittömästi sydämen yläpuolelle. Pelkkä pieni kohottaminen esimerkiksi repun, vaatekasan tai tyynyn päälle ei riitä.
Niin ikään entisessä ohjeistuksessa mukana ollut kompressio eli paine on yhä käypä hoitokeino. Puristus hillitsee turvotusta sekä mahdollista verenvuotoa.
– Mikäli käden ulottuvilla ei ole ideaalisidettä, voi ensihätään käyttää sidoksen tekoon esimerkiksi huivia, paitaa tai vaikka futissukkaa, Palsa vinkkaa.
Kyseenalainen kipulääkitys
Moni on myös tottunut käyttämään särkylääkkeitä lievittääkseen vamman aiheuttamaa kipua. Uusi ohjeistus suosittaa käyttämään ensisijaisena kipulääkityksenä urheiluvamman jälkeen tulehduskipulääkkeiden sijaan parasetamolia.
– Vamman jälkeen ei siis kannata nappailla välttämättä perinteistä Buranaa, kertoo Palsa viitaten uusiin suosituksiin.
On viitteitä, joiden mukaan tulehduskipulääkkeiden käyttö etenkin suurina annoksina saattaisi haitata vamman paranemista hillitsemällä kehon luonnollista tulehdusprosessia. Tutkimusnäyttö tämän suhteen on kuitenkin hyvin rajallista. Paranemiseen liittyviä haittoja on havaittu toistaiseksi vain joillakin reseptillä saatavilla tulehduskipulääkkeillä.
– Mikäli kipua pitää lievittää lääkehoidolla, on parasetamolin teho pehmytkudosvammoissa yhtäläinen tulehduskipulääkkeisiin verrattuna. Parasetamolin käyttöön liittyy vähemmän haittoja, joten siksi suosittelisin mielummin sitä, Palsa jatkaa.
Kuormita ja kuntouta
Vaikka uudet ohjeet neuvovat välttämään välitöntä varaamista vamma-alueelle, suositellaan kuormituksen aloittamista jo vammaa seuraavina päivinä heti oireiden salliessa. Esimerkiksi nyrjähtäneen nilkan liikuttelu tai kävely nopeuttaa vamman paranemista ja parantaa vamma-alueen rasituksensietoa paremmin kuin totaalinen lepo.
Pienikin liike ja muu aerobinen harjoittelu mahdollisimman pian tapaturman jälkeen edistää normaalin verenkierron palautumista vamma-alueelle ja edistää näin vaurion paranemista.
Ennaltaehkäisy kunniaan
– Moni on tottunut käymään esimerkiksi juoksulenkillä niin, että painelee täysiä ovelta alkaen niin lujaa kuin jaksaa ajatellen, että käytössä oleva aika pitää hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Metodi on kuitenkin monella tapaa harvinaisen huono, kiteyttää Palsa.
Taru Palsa on paitsi fysioterapeutti, myös huippujuoksija sekä juoksuvalmentaja, joten erilaiset liikuntavammat sekä niiden kuntouttaminen ovat hänelle hyvin tuttuja. Hän itse on kuitenkin saanut urheilla suhteellisen terveenä. Palsan mukaan vammojen ehkäisy on avainasemassa. Hän lämmittelee huolellisesti ennen juoksuharjoitusta.
– Lämmittelyn tärkeyttä ei kyllä voi koskaan korostaa liikaa, joten suosittelen sitä todella kovasti ihan kaikille kuntotasoon katsomatta, hän summaa.
Palsan puheille löytyy myös tieteellistä näyttöä. Esimerkiksi Tampereen urheilulääkäriaseman ja UKK-instituutin Terve Futaaja -tutkimuksen mukaan hermo-lihasjärjestelmää aktivoiva lämmittely vähentää esimerkiksi kolmasosan lasten jalkapallossa sattuvista äkillisistä alaraajavammoista.
Myös muissa tutkimukissa on saatu vastaavanlaisia tuloksia. Erityisen tehokasta lämmittely on ehkäisemään myös monelle peruskuntoilijalle tuttuja nilkkavammoja sekä nivel- ja nivelsidevammoja.
Lähteet: terveurheilija.fi sekä UKK-instituutti.
Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 20.9. klo 23 asti.