Ystävykset Susan Cheptepkeny ja Ruth Chemutai nappaavat mukaansa kaksi kilisevää kassia parvekkeelta ja kävelevät ulos opiskelija-asunnostaan.
On kesäilta Tampereen Lukonmäessä, kasseissa on tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Tienvarrelta löytyy lisää: rutistettu ananaslonkerotölkki.
Jokainen tölkki on tärkeä. Niistä saatujen panttirahojen ansiosta opiskelijat eivät mene nälkäisinä nukkumaan.
Vuosi sitten ystävykset muuttivat Suomeen toisenlaisissa tunnelmissa. He aloittivat fysioterapiakoulutuksen Tampereen ammattikorkeakoulussa TAMKissa elokuussa 2022.
Se oli unelmien täyttymys. Susan ja Ruth saisivat uuden ammatin ja pystyisivät elättämään Keniaan jääneitä lapsiaan.
Mikään ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan.
Ylen MOT-toimituksen selvitys osoittaa, kuinka opiskelijoiden rahoja on hävinnyt Keniassa ja suomalaisviranomaisia huijattu. Opiskelijat ovat jääneet velkaloukkuun Suomeen. TAMK pesee tapauksesta kätensä ja vetoaa siihen, että kyse on liiketoiminnasta.
Olemme seuranneet yli puoli vuotta kahden kenialaisopiskelijan ja heidän perheensä tilannetta Tampereella ja Kenian Eldoretissa.
Tässä jutussa he avaavat tarinansa, jonka jakavat lukuisat muut saman ohjelman kautta tulleet opiskelijat. Kerromme tapauksesta lisää myös dokumentissa Suomeen huijatut opiskelijat.
30 000 euron koulutus
Susan Cheptepkeny ja Ruth Chemutai tulivat Suomeen tilauskoulutussopimuksella.
Siinä ammatti- tai korkeakoulu räätälöi EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville ryhmille tutkintoon tähtäävän opinto-ohjelman, joka yleensä toteutetaan Suomessa.
Idea on hieno: suomalaiset oppilaitokset saavat tärkeän tulonlähteen, Suomi saa uutta työvoimaa erityisesti terveysalalle ja opiskelijat mahdollisuuden luoda uuden uran sekä työllistyä täällä.
Susanin ja Ruthin kolme ja puoli vuotta kestävä fysioterapiakoulutus maksaa noin 30 000 euroa oppilasta kohden. Heidän ryhmässään on kaksikymmentäviisi kenialaista.
Virallista tietoa tilauskoulutuksen laajuudesta ei ole. MOT:n tekemän kyselyn mukaan tilauskoulutuksen kautta on viimeisen viiden vuoden aikana tullut ainakin noin 2 500 oppilasta Suomeen.
Lain mukaan tilauskoulutuksen hintaa ei saa periä suoraan opiskelijalta, vaan maksajan pitää olla esimerkiksi julkisyhteisö tai yritys. Susan Cheptepkenyn ja Ruth Chemutain tapauksessa maksajan piti olla Länsi-Keniassa sijaitseva Uasin Gishun maakunta, josta he ovat kotoisin.
Uasin Gishu on tehnyt tilauskoulutussopimuksia usean suomalaisen ammatti- ja ammattikorkeakoulun kanssa. Myös naapurimaakunnilla, Nandilla ja Elgeyo-Marakwetilla on samanlaisia sopimuksia suomalaisten oppilaitosten kanssa.
Stipendiohjelmasta on laadittu viralliset asiakirjat.
Sekä Suomen viranomaiset että oppilaitokset ovat kertoneet uskoneensa, että kenialaiset maakunnat maksavat kokonaan kenialaisnuorten opiskelun Suomessa.
TAMKille totuus selvisi vasta neljä vuotta yhteistyön aloittamisen jälkeen, kun korkeakoulun edustajat matkustivat Keniaan selvittämään noin 200 000 euron maksurästejä.
Silloin maakunnan edustajat myönsivät, että opiskelijat ja heidän perheensä maksavat koulutuksen kokonaisuudessaan itse. Maakunta oli valehdellut stipendiohjelmasta.
Eivätkä valheet loppuneet tähän.
Opiskelijoille luvattiin helppo työllistyminen
Ennen kuin Susan Cheptepkeny ja Ruth Chemutai tulivat Suomeen he maksoivat Uasin Gishun maakunnan perustaman säätiön tilille noin 10 000 euroa.
Sen piti kattaa ensimmäisen vuoden lukukausimaksun ohella myös lennot, vakuutuksen, oleskeluluvat ja puolen vuoden vuokrat.
Uasin Gishun maakunnan virkamiehet vakuuttivat, että opiskelijat saisivat Suomesta helposti töitä. Näin he pystyisivät maksamaan jäljelle jääneet 20 000 euron lukukausimaksut sekä oman elämisensä. Rahaa riittäisi jopa lähetettäväksi perheille Keniaan.
Opiskelijat huomasivat kuitenkin nopeasti, kuinka vaikeaa oli saada kielitaidottamana töitä. He ovat yrittäneet elättää itsensä ruokalähetteinä ja siivoustyöllä.
Lasku opiskeluista on Suomeen tulon jälkeen vain kasvanut. Viime talvena Susan ja muut fysioterapiaopiskelijat saivat viestin Uasin Gishun maakunnalta: maksamatta olikin 40 prosenttia ensimmäisen vuoden lukukausimaksusta.
– Olin todella shokissa. En tiennyt että meidän piti maksaa lisää, Susan Cheptepkeny sanoo.
Yllätyslasku johti Susanin kohdalla hengästyttävään työvauhtiin.
Herättyään aamuneljältä hän meni sairaalaan siivoamaan neljäksi tunniksi. Jos TAMKissa ei ollut aamutunteja, hän jatkoi siivoamista Postissa, toimistoissa ja koulussa iltakymmeneen saakka.
Siivousvuorojen välissä Susan ryntäsi kouluun oppitunneille. Kotiläksyt hän teki tauolla, esimerkiksi siivouskopissa.
– Nukuin 3-4 tuntia. Illalla olin lopen väsynyt, Susan kertoo.
Kesällä siivousvuoroja oli niukasti.
Susan Cheptepkeny ja Ruth Chemutai kertovat, että palkka riittää hädin tuskin omaan elämiseen, puhumattakaan kymmenientuhansien eurojen lukukausimaksuista.
Suomalaisviranomaisia huijattiin
Kun Susan ja Ruth ovat syöttäneet kaikki löytämänsä tyhjät pullot ja tölkit lähikaupan automaattiin panttilapussa lukee 5,45 euroa.
Sillä he ostavat paahtoleipää ja kaksi maitotölkkiä. Kassalla he huomaavat, etteivät rahat riitä toiseen maitotölkkiin. Se jätetään kassalle.
Opiskelijoiden rahatilanne oli tukala jo alusta saakka.
Saapuessaan Suomeen heillä oli tileillään vain noin sata euroa. Maahanmuuttoviraston (Migri) sääntöjen mukaan rahaa olisi pitänyt olla tilillä moninkertaisesti enemmän.
Näyttää siltä, että maakunnan virkamiehet ovat huijanneet myös Migriä.
Migrin mukaan oleskeluluvan saamiseksi Suomeen kenialaisilla opiskelijoilla piti olla tilillään noin 3 000 euroa toimeentulon turvaamiseksi.
Uasin Gishussa opiskelijoiden maksamat rahat oli kerätty maakunnan nimissä olevan koulutussäätiön tilille.
Oleskelulupaa varten tiliä hallinnoivat maakunnan virkamiehet siirsivät sieltä 3 000 euroa kunkin opiskelijan omalle tilille.
Summa jäädytettiin tileille, eikä rahoja voinut nostaa. Kun opiskelijat saivat oleskeluluvat, rahat palautettiin säätiön tilille.
– En ole koskaan ollut tämän kaltaisessa prosessissa mukana, joten en osannut ajatella että siinä olisi ollut mitään kummallista, Ruth Chemutai sanoo.
Vasta myöhemmin hän on ymmärtänyt, ettei kaikki mennyt sääntöjen mukaan.
Kyse voi olla rikoksesta: laittoman maahantulon järjestämisestä.
Rikosprofessori Matti Tolvanen
Migri vahvistaa, että kenialaisopiskelijoiden tilien varoja on peukaloitu.
Tieto rahojen siirtelystä oleskeluluvan saamiseksi on tullut Migrille jälkikäteen.
– Viranomaisen erehdyttämistä on tässä lupaprosessissa tullut esille, Anu Tarén Maahanmuuttovirastosta kertoo.
MOT kertoi tapauksesta myös kahdelle oikeustieteen asiantuntijalle, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvaselle ja apulaisprofessori Heikki Kalliolle. Heidän mielestään tapauksessa voi olla kyse rikoksesta: laittoman maahantulon järjestämisestä.
Oleskelulupa on saatu harhaanjohtavan tiedon avulla, eli vaadittavia rahoja ei ole ollutkaan opiskelijoiden käytössä.
Epäilty rikos on kuitenkin tapahtunut Keniassa ja sen tutkiminen vaatisi yhteistyötä Suomen ja Kenian viranomaisten välillä.
Perheet ylivelkaantuivat
Kenian Eldoretissa Susan Cheptepkenyn perhe on hänen opintojensa takia massiivisissa veloissa.
Tapaamme Tampereella opiskelevan Susanin perheen hänen äitinsä talon luona Keniassa.
Paikalla ovat äidin lisäksi Susanin kolme sisarusta sekä kaksi lasta, kaksivuotias Joy ja kahdeksanvuotias Alphan.
Alphanilla on äitiä ikävä, mutta kertoo olevansa iloinen hänen puolesta.
– Olen tyytyväinen koska äidistä tulee lääkäri, Alphan sanoo.
Joy oli vain vähän yli vuoden ikäinen, kun äiti lähti Suomeen. Silti hän tunnistaa äitinsä videopuhelussa ja kumartuu suukottelemaan kännykän ruutua.
Kauppatieteiden kandidaatin tutkinnosta huolimatta Susan Cheptepkeny oli ollut pitkään työttömänä.
Kun sisko Eunice Cheptum kuuli fysioterapiakoulutuksesta Suomessa, hän ajatteli, että siinä on mahdollisuus parempaan elämään sekä Susanille ja hänen lapsilleen että koko perheelle.
Eunice Cheptum on ammatiltaan yläkoulun opettaja. Hän otti 1,6 miljoonan Kenian shillingin arvoisen lainan, jotta sisko pääsisi Suomeen. Se oli silloisen kurssin mukaan noin 12 000 euroa.
Laina oli neljä kertaa kalliimpi kuin Eunicen ja Susanin äidin talo ja tontti yhteensä. Kenialaisittain siis valtava summa rahaa.
– Olin valmis ottamaan riskin, koska meille kerrottiin että Susan pystyisi Suomessa ansaitsemaan rahaa ja maksamaan lainan takaisin jo ensimmäisen puolen vuoden aikana, Eunice Cheptum sanoo.
Tarkoitus oli että Susan pystyisi keräämään rahaa omaan opiskeluun, lyhentämään Eunicen ottamaa lainaa ja lähettämään rahaa Keniaan lastensa elättämiseen ja koulumaksuihin.
Todellisuus on ollut aivan toinen. Susan ei ole saanut rahaa säästöön, eikä ole pystynyt lähettämään kotiin kuin muutamia satoja euroja ensimmäisen vuoden aikana.
Eunice maksaa koko ajan lainan korkoja ja lyhennyksiä. Niiden jälkeen hänen noin 400 euron opettajan palkastaan jää jäljelle vain 80 euroa.
Yhdessä miehensä kanssa Eunice elättää neljää omaa lastaan, Susanin kahta lasta, äitiään ja työttömiä sisaruksiaan.
Nyt Eunice on pahasti ylivelkaantunut. Hän ei pysty maksamaan takaisin ottamaansa lainaa, eivätkä rahat tahdo riittää edes jokapäiväisiin menoihin.
– Olen sanonut Susanille, että lähetä minulle mitä vain, vaikka 10 euroa. Sillä voin ostaa tyttärellesi vaippoja.
Oppilaitoksille tärkeä bisnes
Tampereen ammattikorkeakoululla on viimeiset viiden vuoden aikana ollut yli tuhat tilauskoulutuksen kautta tullutta opiskelijaa.
TAMK ei suostu kertomaan tilauskoulutussopimusten summia, mutta oppilaitoksen vuosikertomuksen mukaan koulutusvienti yli tuplaantui koronaa edeltävästä ajasta yli kahteen miljoonaan euroon.
TAMKin vararehtori Ari Sivulan mukaan kansainvälisessä liiketoiminnassa pitää hyväksyä tietyt riskit.
Hänen mielestään TAMK selvitti riittävällä tasolla kuka oli Kenia-tapauksessa todellinen maksaja, vaikka koulu uskoi pitkään, että kenialaisopiskelijoilla oli maakunnan täysi stipendi.
Miten oli mahdollista että TAMK oli niin kauan pimennossa siitä, kuka laskut oikeasti maksoi?
– Olemme käyneet keskusteluja, mutta aina voi selvittää paremmin.
Maaliskuussa TAMK päätti lopettaa yhteistyön Uasin Gishun maakunnan kanssa maksuepäselvyyksien takia. Uudeksi sopimuskumppaniksi, eli tilaajaksi valittiin Max Global -niminen yhtiö. Se toimi aiemmin välittäjän roolissa TAMKin ja maakunnan välillä.
Max Globalin pääomistaja on Suomessa asuva kenialainen Cornelius Kiplagat. Käytännössä Max Global kerää lukukausimaksuja opiskelijoiden perheiltä ja maksaa ne edelleen TAMKille.
Lain mukaan tilauskoulutuksen pitäisi maksaa tilaaja, eivät opiskelijat itse. Onko tämä kuvio nyt lain mukainen?
– Tässä sanoit, että perheet maksavat sen. Mutta pitää muistaa, että he eivät maksa meille sitä suoraan. Meillä on siinä kumppani, kenen kanssa teemme tätä yhteistyötä, Ari Sivula sanoo.
Kansainvälisessä liiketoiminnassa pitää hyväksyä tietyt riskit.
Ari Sivula, TAMKin vararehtori
Entä mitä tapahtuu jo Suomessa oleville ylivelkaantuneille opiskelijoille?
– Pyrimme olemaan joustavia ja käymään keskustelua sekä opiskelijoiden että kumppanin (Max Globalin) kanssa. Tämä on meille liiketoimintaa, joka tarkoittaa sitä, että laskut tulee kyllä maksaa.
Varastiko kuvernööri opiskelijoiden rahoja?
Keniassa Suomen tilauskoulutusohjelmasta on tullut korruptioskandaali.
Uasin Gishun entistä kuvernööriä ja kolmea virkamiestä vastaan on nostettu syytteet perheiden rahojen kavaltamisesta. Kuvernööri pidätettiin elokuussa, mutta hän pääsi vapaaksi takuita vastaan.
Kenian maakunnan sisäisestä korruptioraportista löytyy mielenkiintoinen liite.
Se kuvaa Uasin Gishun virkamiesten hallinnoiman tilin tapahtumia. Siis saman tilin, jonne opiskelijoiden perheet maksoivat rahat.
Yksittäiset virkamiehet ovat tehneet ainakin viisikymmentä käteisnostoa kyseiseltä tililtä ilman mitään selitettä. Syytekirjelmän mukaan tililtä on kadonnut yhteensä noin 450 000 euroa.
On todennäköistä, että myös Susanin ja Ruthin maksamista rahoista osa on päätynyt vääriin taskuihin.
Korruptiotapaus suututtaa Susan Cheptepkenyä.
– Ponnistelen todella kovaa, jotta voisin maksaa lainaa takaisin ja joku pisti rahoja omiin taskuihin. Se pistää vihaiseksi.
Ylivelkaantuneet opiskelijat joutuivat jättämään koulun
Kesän aikana opiskelijoiden koulumaksujen rästit ovat nousseet. Niihin on lisätty tämän vuoden syksyn lukukausimaksu. Susan on nyt Max Globalille ja epäsuorasti TAMKille velkaa yli 8 000 euroa, Ruth yli 10 000 euroa.
Useat muut opiskelijat ovat samassa tilanteessa.
Opiskelijoiden mukaan TAMK on antanut lisäaikaa maksaa vuoden 2023 loppuun. Sen jälkeen opiskelupaikka evätään. TAMK ei vahvista asiaa.
Osalla opiskelijoista edessä voi olla paluu Keniaan. Sitä mahdollisuutta Susan ja Ruth eivät halua ajatella. Sikäläisellä palkalla ei voi maksaa takaisin valtavaa lainaa, jonka perheet ottivat opiskelua varten.
Kun uusi lukukausi alkaa TAMKissa syksyllä, sekä Susan että Ruth ovat vastahakoisesti päättäneet jättää koulun.
Susan kertoo pitäneensä todella paljon fysioterapiaopinnoista ja saaneensa kaikki opintopisteet kasaan ensimmäisenä vuotena.
Mutta velan takia hän joutuu antamaan periksi.
– On täysin epärealistista, että saisin kasaan tuon summan, vaikka yrittäisin miten kovaa, Susan sanoo.
Susan on kovan haun jälkeen päässyt toiseen kouluun. Hän on aloittanut siivousalan ja suomen opinnot Sastamalassa. Joulun jälkeen suunnitelmissa on pyrkiä lähihoitajakouluun. Mutta valtava velka TAMKille jää.
Ruth etsii vielä epätoivoisesti toista, halvempaa koulutuspaikkaa. Sitä ei vielä ole löytynyt.
Katso Yle Areenassa MOT: Suomeen huijatut opiskelijat.