MOSKOVA Azerbaidžan on ilmeisesti yhdessä vuorokaudessa saavuttanut voiton jo vuosikymmeniä jatkuneessa Vuoristo-Karabahin konfliktissa: alueen armenialaisjohto ilmoitti keskiviikkona, että armenialaiset joukot laskevat aseensa.
Venäläiset rauhanturvaajat välittivät tulitauon Vuoristo-Karabahin armenialaisjohdon ja Azerbaidžanin kesken.
Armenian pääministeri Nikol Pašinjan kommentoi keskiviikkona, että Armenian hallituksella ei ollut tulitaukosopimuksen kanssa mitään tekemistä.
Pašinjan myös toisti väitteensä, että Armenian virallisia asevoimia ei ole Vuoristo-Karabahin alueella, toisin kuin Azerbaidžan sanoo.
Pašinjanin hallitus on yrittänyt välttää sitä, että Azerbaidžanin tiistaina aloittama sotilasoperaatio Vuoristo-Karabahissa johtaisi avoimeen sotaan maiden kesken.
Pašinjanin hallitus on jo aiemmin antanut ymmärtää, että se on valmis pitämään Vuoristo-Karabahia Azerbaidžanin osana, kunhan alueen armenialaisväestön asema turvataan neuvotteluissa.
Köyhä Armenia on sotilaallisesti pahasti alakynnessä verrattuna öljyllä ja maakaasulla rikastuneeseen Azerbaidžaniin. Azerbaidžanilla on takanaan myös vahva liittolainen Turkki.
Tämä kävi ilmi jo vuoden 2020 sodassa, jossa Azerbaidžan otti haltuunsa merkittäviä alueita Vuoristo-Karabahin reunoilta.
Armenian tärkeimpänä tukijana aiemmin pidetty Venäjä on pitkin matkaa seurannut Azerbaidžanin toimia varsin passiivisen oloisesti.
Vuoden 2020 sodan rauhansopimuksen perusteella Venäjällä on ollut joukkoja rauhanturvaajina Vuoristo-Karabahissa. Nämä joukot eivät juuri ole puuttuneet tapahtumiin, kun Azerbaidžan on kiristänyt otettaan Vuoristo-Karabahista.
Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov kommentoi keskiviikkona, että oikeudellisesti kyse on Azerbaidžanin toimista omalla maaperällään. Peskovin mukaan Armenian hallitus on myöntänyt Vuoristo-Karabahin kuuluvan Azerbaidžanille.
Venäjän johdon huomio on kiinni sodassa Ukrainaa vastaan, eikä se ole muutenkaan kovin innokas auttamaan Pašinjanin hallitusta.
Nikol Pašinjan nousi valtaan vaaleissa vuonna 2018, kun laajamittaiset mielenosoitukset olivat pakottaneet silloisen pääministerin Serž Sargsjanin eroamaan.
Pašinjan kutsui noita tapahtumia Armenian samettivallankumoukseksi. Se tuskin herätti Kremlissä mitään lämpimiä tunteita häntä kohtaan.
Presidentti Vladimir Putinin hallinto tunnetusti suhtautuu allergisesti mihinkään ”värivallankumoukselta” vivahtavaan liikehdintään.
Sen jälkeen kun Venäjä lähinnä katseli sivusta taistelujen leimahdusta Armenian ja Azerbaidžanin rajalla syyskuussa 2022, Armenia on alkanut ottaa etäisyyttä Venäjän johtamaan Kollektiivisen turvallisuuden järjestöön CSTO:oon.
Armenia on CSTO:n jäsen, Azerbaidžan ei, joten Armenia olisi toivonut järjestöltä enemmän apua kuin pienen valvontaoperaation lähettämistä maiden rajalle.
Sittemmin Armenian johto on yrittänyt hakea tukea lännestä.
Armenian ja Yhdysvaltain joukot aloittivat 11. syyskuuta sotaharjoituksen lähellä Armenian pääkaupunkia Jerevania. Harjoitukseen osallistui 85 yhdysvaltalaista ja 175 armenialaista sotilasta.
Kuten odottaa saattoi, Venäjä suhtautui sotaharjoituksiin ärtyneesti. Azerbaidžania harjoitus ei mitä ilmeisimmin pidätellyt, sillä se aloitti hyökkäysoperaationsa Vuoristo-Karabahissa harjoituksen vielä jatkuessa.
Venäjän johtoa on silittänyt vastakarvaan sekin, että Pašinjanin hallitus aikoo viedä Armenian Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n tuomiovallan piiriin. Hallitus lähetti liittymisen ICC:hen syyskuun alussa parlamentin vahvistettavaksi.
ICC on antanut etsintäkuulutuksen presidentti Putinista. Kun Armenian korkein oikeus maaliskuussa ilmoitti, että ICC:n jäsenyys ei ole ristiriidassa Armenian perustuslain kanssa, Venäjä asetti armenialaiset maitotuotteet tuontikieltoon.
Syyskuun alussa pääministeri Pašinjanin vaimo Anna Hakobjan vieraili Kiovassa Ukrainan presidentin puolison Olena Zelenskan kutsusta.
Venäjä todennäköisesti toivoo Pašinjanin hallinnon kaatuvan Vuoristo-Karabahin menetykseen.
Syyttäkää uhria -hengessä Venäjän propagandistit ovatkin ilomielin kaataneet syyn Vuoristo-Karabahin menettämisestä Pašinjanin niskaan.
Uutissivusto Meduza kertoo saaneensa käsiinsä Kremlin ohjeistuksen medialle: Kaikesta pitää syyttää Armeniaa ja sen ”läntisiä kumppaneita”. Samaan aikaan venäläisiä rauhanturvaajia pitää ylistää siviilien evakuoinneista.
Valtiollisen Rossija Segondja -mediayhtiön ja RT-kanavan päätoimittaja Margarita Simonjan on erityisesti höykyttänyt Pašinjania Telegram-kanavallaan:
– Armenian vallanpitäjät luovuttivat omin käsin armenialaisen pyhän paikan. Jäljellä on vain ilmoittaa, että armenialaisten kansanmurhaa ei ollut, ja Pašinjanin tehtävä tässä maailmassa on täytetty. Juudaksen kohtaloa ei voi kadehtia.
Simonjan, jolla on itselläänkin armenialaiset sukujuuret, ilkkui Pašinjanin länsipyrkimyksiä.
– Pašinjan vaatii, että venäläiset rauhanturvaajat suojelisivat Karabahia. Entä mitä Nato? Eikö se suojele?
Simonjan on sikäli oikeassa, että länsimaat ovat lähinnä ilmaisseet huolestuneisuuttaan tilanteesta. Konkreettisia toimia ei ole kuulunut.
Kyynisesti voi ajatella, että Azerbaidžanin öljy ja maakaasu ovat länsivalloille kovin arvokkaita tilanteessa, jossa länsi yrittää rajata Venäjän energianvientiä pakotteillaan.
Vaikka Venäjä saisikin Armeniaan itselleen myönteisen johdon, sen ote Etelä-Kaukasian tilanteesta näyttää viimeaikaisten tapahtumien valossa pahasti heikentyneeltä.
Alueen muut valtiot varmasti vetävät johtopäätöksensä siitä, miten heikosti Venäjä on tukenut perinteistä liittolaisvaltiotaan Armeniaa viime vaiheissa.
Venäjän vaikutusvallalle löytyy alueelta kilpailijoita, kuten Azerbaidžania tukeva Turkki sekä Iran ja Kiina.
Geopoliittiset väännöt eivät auta Vuoristo-Karabahin armenialaisväestöä, jonka tulevaisuus on nyt hämärän peitossa.
Ilmassa roikkuu myös etnisten puhdistusten uhka, sillä niitä on nähty yli kolme vuosikymmentä jatkuneen konfliktin aikana puolin ja toisin.
Köyhälle kolmen miljoonan asukkaan Armenialle ei ole helppoa selvitä uudesta suuresta määrästä pakolaisia.
Azerbaidžan on käyttänyt täysimääräisesti hyväkseen tilanteen, jossa myös länsimaiden huomio on kiinnittynyt Venäjän sotaan Ukrainaa vastaan.
Azerbaidžanin johtaja Ilham Alijev on tähän mennessä saanut tahtonsa läpi. Usein nälkä kasvaa syödessä.
Vaarana on, että voimansa tunnossa olevan Azerbaidžanin sotatoimet eivät jää tähän.
Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, Azerbaidžanilla on autonominen erillisalue Nahitševan, joka sijaitsee erillään Armenian, Turkin ja Iranin ympäröimänä.
Azerbaidžan haluaisi varmistaa esteettömän läpikulun tälle alueelle Armenian kautta.
Toisaalta Azerbaidžanin vaatima läpikulkukäytävä uhkaisi sulkea Armenialta vapaan pääsyn Iranin rajalle.
Uhkana on, että voitto Vuoristo-Karabahissa houkuttelee Azerbaidžania turvautumaan sotilaalliseen voimaan myös tässä kysymyksessä.