Alkusyksy on ollut taas reipasta huumekeskustelun aikaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisi syyskuussa 12-kohtaisen ohjelman huumekuolemien ehkäisemiseksi Suomessa. Onnettomuustutkintakeskus ilmoitti käynnistävänsä huumekuolemista tutkinnan. 55 000 ihmisen allekirjoittama kansalaisaloite käyttöhuonekokeilusta tuli eduskunnan käsittelyyn.
Taustalla on Suomen vakava huumetilanne.
Alle 25-vuotiaiden kuolemissa Suomi on jo Euroopan kärkeä.
Huumekuolemien määrä on kasvanut koko 2000-luvun, ja vuonna 2021 kuolleita oli jo enemmän kuin tieliikenneonnettomuuksissa, 287. Helsingissä kuolleita oli enemmän kuin koskaan mittaushistorian aikana. Alle 25-vuotiaiden kuolemissa Suomi on jo Euroopan kärkeä.
Tyypillinen kuolemantapaus on opioidien, rauhoittavien lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäytöstä johtuva tapaturmainen myrkytys ja uhri pitkään päihteitä käyttänyt palveluiden ulkopuolella oleva mies, jolla on matala koulutustaso ja hoitamattomia mielenterveysongelmia.
THL:n mukaan heidän hengissä pysymistään voisivat auttaa esimerkiksi huumeiden dekriminalisointi, käyttöhuoneet, korvaushoidon saatavuuden parantaminen, opioidimyrkytysten vasta-aineen jakeleminen ja huumeidenkäyttäjiin kohdistuvien kielteisten asenteiden vähentäminen.
Käyttöhuoneilla ei ole mitään tekemistä viihdekäytön tai huumekokeilujen kanssa.
Hallituspuolueiden poliitikoissa innostusta eivät, kas kummaa, ole herättäneet keinot, jotka vaativat lakimuutoksia tai rahaa.
Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) kyllä puhui hoitoonpääsyn puolesta A-Studiossa, mutta myös vastusti käyttöhuonekokeilua sillä perusteella, että hallitus haluaa lähettää ”täysin johdonmukaisen” viestin siitä, ettei ole ”turvallista viihdekäyttöä” tai ”turvallisia huumekokeiluja”. Lausunto on harhaanjohtava.
Käyttöhuoneilla ei ole mitään tekemistä viihdekäytön tai huumekokeilujen kanssa. Ne on tarkoitettu pistämällä huumeita käyttäville päihderiippuvaisille, jotka pistävät huumeita joka tapauksessa, vaikka sitten likaisilla välineillä likaisissa vessoissa, ja joiden terveys ja turvallisuus ovat sen takia vaarassa.
Vihreät ja vasemmisto ovat esittäneet kannatuspuheita humaanimman päihdepolitiikan puolesta. Kiva juttu, mutta heillä oli sen edistämiseen tilaisuus viime hallituskaudella, eivätkä käyttöhuonekokeilu tai dekriminalisaatio silloinkaan edenneet, vaikka tilanne oli yhtä huono. Oppositiossa on aina helpompi olla radikaali kuin hallituksessa.
Olen viime vuosina haastatellut kymmeniä huumeita käyttäviä ihmisiä ja heidän kanssaan työskenteleviä. Toistaiseksi kenellekään ei ole ollut epäselvää, ettei yhteiskunta suhtaudu huumeriippuvuuteen kovin myötämielisesti.
Hätätilanteessa ei välttämättä uskalleta soittaa hätäkeskukseen, koska ambulanssin sijaan saattaa tulla poliisi. Lääkärissä läksytetään huonokuntoisista suonista. Naapurusto suhtautuu vihamielisesti päiväkeskuksiin, hätämajoituksiin, korvaushoitoklinikoihin ja muihin palveluihin. Vartijat häätävät pois julkisista tiloista. Apteekit eivät myy puhtaita neuloja.
Moni haluaisi lopettaa huumeiden käyttämisen. Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.
Opioidiriippuvuudesta eroon pääseminen vaatii usein huumevieroituksen katkolla ja sen jälkeen kuntoutuksen. Katkopaikkaa voi joutua odottamaan viikkoja, lyhyttäkin kuntoutusta kuukausia. Odotellessa ehtii ajautua syvemmälle riippuvuuteen – tai kuolla.
Toinen vaihtoehto on hakeutua korvaushoitoon, jossa laittomasti kadulta hankitut opioidit korvataan laillisilla lääkkeillä. Vain noin viidesosa Suomen opioidiriippuvaisista on korvaushoidossa. Hoidon ulkopuolella on tuhansia.
Riippuvuussairauksien luonteeseen kuuluu se, että aineiden käyttö on pakonomaista eikä enää omassa hallinnassa, jos se on sitä ollut alun perinkään. Joihinkin ensimmäisen huumeannoksen ovat pistäneet omat vanhemmat.
Riippuvaiset käyttävät huumeita myös helpottaakseen rajuja vieroitusoireita. Ahdistusta, paniikkikohtauksia, palelua, huonovointisuutta, kuvaili rauhoittavien lääkkeiden ja Subutexin vieroitusoireita Long Playlle Sanna, joka rahoittaa käyttöään seksityöllä.
Monet ovat asunnottomia ja viettävät yönsä hätämajoituksissa, satunnaisten tuttavien nurkissa ja yleisissä vessoissa. Elämä on kaoottista, väkivalta yleistä.
Millaisen signaalin poliitikot lähettävät nyt näille ihmisille?
Sosiaali- ja terveyspalveluista, joihin heidän on jo muutenkin vaikea päästä, leikataan.
Sosiaaliturvasta, joka on monen ainoa laillinen tulonlähde, leikataan.
Kolmannelta sektorilta, joka paikkaa julkisen sektorin päihdetyön puutteita, leikataan.
Lastenhuollon jälkiasiakkuudesta, joka on yksi keskeinen keino auttaa syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria, leikataan.
Käyttöhuoneita, jotka parantaisivat terveyttä ja turvallisuutta, ei kokeilla, koska ne ovat moraalisesti epäilyttäviä.
Huumeiden käytön rangaistavuutta ei poisteta, koska huumeet ovat laittomia.
Kehäpäätelmistä kumpuava viesti on selvä. Koettakaa pärjäillä.
Tuija Siltamäki
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, jonka naapurustoa käytetään käyttöhuoneena.
Kolumnista voi keskustella 27.9. kello 23.00 saakka.