Virolaistutkijat: Estonian rungon vauriot aiheutti osuminen merenpohjaan

Tallinnassa esiteltiin torstaina tutkimus, joka selvitti syyskuussa 1994 uponneen matkustajalautta Estonian hylystä neljä vuotta sitten löytyneiden vaurioiden syntyä.

Tallinnan teknillisen yliopiston professori Kristjan Tabri kertoo Ylelle, miksi todennäköisin Estonian vaurioiden syy on osuminen merenpohjaan.
  • Rain Kooli

TALLINNA Vuonna 1994 uponneen matkustajalautta Estonian rungon laajat vauriot on erittäin todennäköisesti aiheuttanut aluksen osuminen merenpohjaan.

Näin totesi Tallinnan teknillisen yliopiston professori Kristjan Tabri tänään lehdistötilaisuudessa. Tabri esitteli Viron onnettomuustutkintakeskuksen OJK:n yliopistolta tilaaman tietokonemallinnuksen tuloksia.

– Aivan tarkan todennäköisyysprosentin laskeminen vaatisi vielä työtä, mutta uskon, että se on kaksinumeroinen ja alkaa yhdeksällä, Tabri kertoi Ylelle tilaisuuden jälkeen.

Hänen mukaansa Estonian vauriot vastaavat merenpohjan profiilia uppoamispaikassa.

Estonia upposi syyskuun lopussa 1994. Tv-kuvausryhmä löysi Estonian hylystä entuudestaan tuntemattomia vaurioita vuonna 2019 tehdessään dokumenttiohjelmaa, joka esitettiin vuonna 2020.

Tv-dokumentin esittämisen jälkeen Viro ja Ruotsi päättivät aloittaa vuonna 2021 uudet tutkimukset Estonian hylyllä. Tarkoituksena on selvittää, pitävätkö vuonna 1997 valmistuneen Estonian onnettomuustutkinnan loppuraportin päätelmät edelleen paikkansa.

Professori: mikään ei ole ristiriidassa alkuperäisen tutkinnan kanssa

Vuoden 1997 loppuraportin mukaan Estonia upposi, koska sen keulavisiiri irtosi kovassa merenkäynnissä. Visiiri repi irrotessaan auki keularampin, jolloin vesi pääsi suoraan autokannelle.

Tänään esitelty tutkimus oli osa laajempaa arviointia ja keskittyi vuonna 2019 löytyneiden vaurioiden syntymiseen.

– Emme tutkineet koko uppoamisprosessia, vaan ihan loppuvaihetta. Mutta mitään sellaista emme löytäneet, mikä olisi ristiriidassa vuoden 1997 päätelmien kanssa, Tabri kertoi Ylelle.

Viron onnettomuustutkintakeskuksen yhdessä Ruotsin ja Suomen onnettomuustutkintaviranomaisten kanssa toteuttamien tutkimusten loppuraportin pitäisi valmistua vuonna 2024.