Kaikki päivät eivät ole hyviä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää.
Koulukiusattu, sosiaalisesta ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivä 17-vuotias lukiolaispoika Evan Hansen alkaa kirjoittaa terapeuttinsa lääkäri Shermanin ehdotuksesta kirjeitä itselleen. Mitä hyvää tässä päivässä oli?
Yhtenä päivänä tällainen Evanin itselleen kirjoittama kirje löytyy itsemurhan tehneen huumekoukussa olleen 17-vuotiaan Connorin taskusta. Evanin on kerrottava valkoinen valhe, joka muuttaa kaiken.
Tällaisesta asetelmasta käynnistyy Helsingin kaupunginteatterin syksyn uutuusmusikaali Rakas Evan Hansen. Ensi-iltansa se saa suurella näyttämöllä 28. syyskuuta 2023.
Steven Levensonin kirjoittamaa ja Benji Pasekin sekä Justin Paulin säveltämää musikaalia esitettiin täysille saleille New Yorkin Broadwaylla joulukuusta 2016 viime vuoden syyskuuhun saakka.
Rakas Evan Hansen kerännyt hehkuttavia arvioita ja voittanut lukuisia palkintoja. Esimerkiksi ”musikaalien oscareita”, Tony-palkintoja.
Maailmanlaajuisesti Rakas Evan Hansenin on nähnyt yli 1,5 miljoonaa katsojaa, mutta suomalaiselle teatteriyleisölle nuorten pahoinvoinnista kertova jenkkimusikaali on vieras.
Mutta sen käsittelemät aiheet eivät. THL:n julkaiseman tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan ahdistuneisuus, kiusaamisen yleistyminen ja kasvava yksinäisyys kuormittavat nuoria vielä aiempaakin enemmän.
Helsingin kaupunginteatterin johtajan, musikaalin ohjaavan Kari Arffmanin mukaan teatterin tehtävänä ei ole valistaa yleisöä tarttumalla vaikeisiin aiheisiin, mutta teatteri voi herätellä ihmisiä toimimaan omassa arjessaan.
– Jos joku tämän musikaalin nähtyään kysyy toiselta, mitä sinulle oikeasti kuuluu, niin se on tärkeää.
Musikaalin tekeminen on aina riski
Helsingin kaupunginteatterin musikaalituotannoissa ei ole viime vuosina säästelty säihkettä. Kinky Boots, Priscilla aavikon kuningatar ja ohjelmistoon tänä syksynä palautettu Pieni Merenneito ovat tarjoilleet yleisölle kenties perinteisempiä musikaalielämyksiä: isoja tanssikohtauksia ja tuttuja laulunumeroita.
Rakkaan Evan Hansenin erottaa muista musikaaleista Arffmanin mukaan se, että sen vahva yhteiskunnallinen tarina toimisi ilman musiikkiakin.
– Kyseessä on kuitenkin täysiverinen musikaali, mutta ehkä se on sellainen, mihin emme ole vaan tottuneet. Musikaalin ei välttämättä tarvitse olla paljetteja ja isoja tanssinumeroita, hyvä tarina kantaa.
Arffman myöntää, että tuntemattomamman musikaalin ottaminen ohjelmistoon on riski. Hän kuitenkin kiirehtii lisäämään, että teatterin tekeminen ylipäänsä on riskipeliä.
– Koskaan kun ei voi olla varma, mikä saa katsomot täyttymään.
Epävarmoina aikoina riskit ovat toki vielä tuntuvampia, sillä katsojamäärät laahaavat edelleen koronaa edeltävistä ajoista ja kasvaneet elinkustannukset ovat osaltaan karsineet kansalaisten kulttuuririentoja.
Kivinen polku omaksi itseksi
Mutta se tarina. Rankoista aiheistaan huolimatta Rakas Evan Hansen on pohjimmiltaan elämän oppitunti toivosta ja siitä valtavasta voimasta, jota ihminen hohkaa kasvaessaan omaksi itsekseen.
Pääroolissa vuorottelevat Tampereen Ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla opiskelevat Petja Pulkkinen,23 ja Julius Suominen,26.
Näille musikaalifaneille ja tuleville ammattilaisille Rakas Evan Hansen oli tuttu, mutta kumpikaan ei uskaltanut toivoakaan että tarina löytäisi tiensä Suomeen näin nopeasti. Saati että he pääsisivät itse tulkitsemaan sen syvältä kouraisevaa nimiroolia maamme suurimmalle teatterinäyttämölle.
Yksinhuoltajaäidin kasvattama Evan Hansen käy läpi teini-iän myllerrystä ahdistuksen ja masennuksen möröt seuranaan. Hän yrittää haparoiden löytää omaa paikkaansa maailmassa, joka on etenkin niille joukosta erottuville kova koulu. Suominen tunnistaa Evanin kamppailun.
– Etenkin silloin lukioikäisenä hakee vielä itseään ja yrittää sopeutua muottiin muuntamalla itseään. Ei ole helppoa hyväksyä omia piirteitään ja luottaa siihen, että on hyvä sellaisena kuin on, Suominen sanoo.
Myös Pulkkinen pystyy samaistumaan Evanin kiviseen polkuun kasvaa omaksi itsekseen.
– Uskon, että moni pystyy vaikka olisikin sosiaalinen tyyppi. Teemoissa on paljon sellaista, mitä on itse nuorempana kokenyt ja kokee edelleen.
Pääroolissa vuorottelevien Pulkkisen ja Suomisen mukaan musikaali näyttää kouriintuntuvasti sen, että tunteiden mittakaava on nuorille erilainen kuin varttuneemmille.
Elämän alkuvaiheessa kun monet asiat kohdataan ensimmäistä kertaa. Pienemmätkin murheet saattavat kasvaa superlatiiveiksi ja isompien vastoinkäymisten kohdalla ei välttämättä ole vielä olemassa luottoa siitä, että elämällä on taipumus kantaa.
Ja kannattaa.
Empatia on nuorten teatterintekijöiden supervoima
Pitkän uran laulajana tehneella Nina Tapiolla on keskeinen rooli Evanin yksinhuoltajaäiti Heidinä, joka yrittää patistaa lastaan kiinni elämään; muistuttaa syömään lääkkeet ja lähtemään kouluun ajoissa. Kannustaa menemään mukaan porukoihin, vaikka se tuntuisi vaikealta.
– Äidin tehtävä on tasoittaa maailmaa lapselle ja kannatella. Että surut suuret kuin on, ne pieneksi teen, Tapio sanoo.
Rakas Evan Hansenia tehdessään Tapio on nauttinut erityisesti siitä, että työryhmään kuuluu paljon eri ikäisiä ihmisiä. Nuorten maailmasta kertovassa musikaalissa suurin osa näyttelijöistä on vasta uransa alussa olevia esiintyjiä. Pääroolissa vuorottelevat Pulkkinen ja Suominen Tapion omien tyttärien ikäluokkaa.
– Nuorten ammattitaito on todella korkealla tasolla, kuten musiikkiteatterin taso ylipäänsä tänä päivänä. Nuoret ovat intohimoisia ja määrätietoisia tekijöitä.
Musikaalin ohjannut Kari Arffman on Tapion kanssa samaa mieltä. Hän jopa hieman liikuttuu miettiessään, mitä kokenut teatterintekijä on pääroolissa vuorottelevilta Pulkkiselta ja Suomiselta oppinut.
– Minulla on ollut koko ajan sellainen olo, että he tukevat toisinaan ja tekevät roolityötä yhdessä. Se on ollut todella opettavaa ja poikkeuksellista teatterimaailmassa, jossa kilpailu on ollut arkipäivää.
Kun himoittu päärooli jaetaan kahden näyttelijän kesken, asetelmaan voi helposti liittyä myrkyllisiä piirteitä, mutta tässä tuotannossa niin ei Arffmanin mukaan ole ollut.
Rakkaan Evan Hansenin pohjimmainen viesti empatiasta on kannatellut ohjaajan mukaan ensimmäistä harjoituksista lähtien, koska työryhmä on elänyt sitä todeksi.
Ensi-illan jälkeen nähdään, riittääkö empatia täyttämään Helsingin kaupunginteatterin suuren näyttämön vai jääkö joku kaipaamaan paljetteja.