Pääministeri Petteri Orpon (kok.) keskiviikkoinen kohtaaminen työmarkkinajärjestöjen kanssa toi kauan kaivattua konkretiaa hallituksen havittelemaan eläkeuudistukseen.
Viimeksi eläkejärjestelmää uudistettiin viime vuosikymmenellä. Uudistukset tulivat voimaan vuonna 2017.
Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Mikko Kauton mukaan uutta uudistusta tarvitaan erityisesti kahdesta syystä.
Ensimmäinen liittyy matalaan syntyvyyteen ja sen aiheuttamaan työeläkemaksujen nostopaineeseen yksityisellä sektorilla.
Toinen perussyy liittyy julkiseen talouteen: valtio on velkaantunut, ja sopeutustarvetta riittää.
– Nyt on haussa ratkaisu, joka yhtäältä parantaisi työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä mutta joka samalla toisi riittävän helpotuksen myös julkisen talouden ongelmiin.
Eläkejärjestelmän osuus julkisesta taloudesta on kasvanut ja sen ennakoidaan jatkavan kasvuaan.
Orpo lateli uudistukselle asetetut taloustavoitteet: Julkista taloutta pitäisi vahvistaa noin 0,4 prosenttiyksiköllä bruttokansantuotteesta. Euroina tämä tarkoittaa noin yhtä miljardia. Pääministerin mukaan summa vastaa aikalailla sitä, millaista nousupainetta työeläkemaksuihin ennakoidaan.
Vielä hallitusneuvottelujen aikana spekuloitiin, että eläkeuudistukseen saatettaisiin ladata suurempiakin säästöhaaveita.
Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimeksen mukaan miljardin tavoite kuulostaa huomattavasti siedettävämmältä kuin keskusteluissa ja valtiovarainministeriön papereissa aiemmin vilisseet luvut.
– Tämä on kohtuullisen lähellä työeläkejärjestelmän omaa epätasapainoa ja sen korjaamista. Siltä osin oli eilen aika hyväkin mieli, Siimes sanoo.
Samaa mieltä on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto.
– Tärkeintä on, että eläkejärjestelmää kehitetään lähtökohtaisesti eläkejärjestelmän ehdoin, ei huonossa kunnossa olevan valtiontalouden ehdoin, Murto painottaa.
Sijoitusten riskin nosto kerää kannatusta
Hallitusohjelman mukaan nyt sorvattavan uudistuksen tavoitteena on taata eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyys ja turvata riittävä etuuksien taso.
Eläketurvakeskuksen Kauton mukaan mahdollisia keinoja uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi voisivat olla rahoituspohjan vahvistaminen työllisyyttä parantavilla toimilla.
Tämä tuottaisi työeläkejärjestelmälle maksutuloja, mikä keventäisi painetta maksujen nostoon.
Yksi tärkeä ratkaisukeino liittyy eläkevarojen sijoittamiseen.
– Sijoitustoiminta on olennainen ratkaisumahdollisuus yksityiselle sektorille, jolla on työeläkevaroja noin 160 miljardia euroa. Voitaisiin hakea korkeampaa osakeriskiä ja sen myötä sijoituksille parempaa tuottoa.
Sijoitusten riskinoton lisääminen voisi olla poliittisesti helpoin ratkaisu, koska se ei suoraan vaikuta kansalaisten tuleviin eläkkeisiin tai eläkemaksuihin.
– Se olisi muun yhteiskunnan kannalta kivuttomin vaihtoehto, Varman Murto muotoilee.
Hänen mukaansa osakkeiden painoarvon nosto salkuissa 20 prosenttiyksiköllä kuittaisi hyvin pitkälti asetetut tavoitteet.
Myös Telan Siimes mukaan katsoo sijoitussääntöjen uudistuksen vaikutuksen sopeutustavoitteen saavuttamisessa voivan olla merkittävä.
– Uskomme sen olevan pitkällä aikavälillä asia, jolla voimme helpottaa työeläkkeiden rahoitusta ja maksujen nousupainetta. Aidoksi kysymykseksi jää, miten isommasta riskinotosta johtuva tuottojen vaihtelu hoidetaan. Pidän huolestuttavana mahdollisuutta, ettei merivettä kestettäisikään vaan etuuksiin ruvettaisiin nopeasti puuttumaan.
Siimes ei kuitenkaan väitä, että pelkkä sijoitusriskin nosto riittäisi.
Myös Eläketurvakeskuksen Kautto toteaa, että osakeriskiä pitäisi lisätä erittäin merkittävästi, jotta sillä saataisiin kuitattua hallituksen asettama miljardin sopeutustarve.
– Siihen liittyy myös epävarmuutta siitä, että paljonko oikeasti esimerkiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana tultaisiin saamaan tuottoja, Kautto painottaa.
Siinä missä eläkevakuuttajien riskinotto ei suoraan näy kansalaisten kukkaroissa, osa muutoksista on vaikeampia.
Nykyeläkkeistä tuskin leikataan
Jos miljardisopeutusta haetaan eläkemenoista, Kauton mukaan suurennuslasin alle voisivat joutua eläkelait ja eläkkeiden määräytymiseen liittyvät säännöt.
Pöydällä saattaisi olla myös indeksien miettiminen, mikä vaikuttaisi maksettaviin eläkkeisiin.
Muilta osin Varman Murto, Eläketurvakeskuksen Kautto ja Telan Siimes eivät näe mahdollisena, että nykyeläkkeistä leikattaisiin.
Kauton mukaan on ainakin kaksi keinoa, jotka todennäköisesti ovat pois pöydältä. Toinen niistä on eläkemaksujen korottaminen.
– Se ei todennäköisesti tule kyseeseen, jos tavoitellaan julkisen talouden tasapainottamista ja halutaan kuitenkin pitää veroaste vakaana eikä ainakaan nostaa sitä.
Myöskään eläkeiän korottamiseen ei näytä tällä erää olevan akuuttia painetta.
Kauton mukaan edellisessä uudistuksessa päätettiin vanhuuseläkeiän nostosta viisaasti. Hänen mukaansa nykymalli kohtelee eri ikäryhmiä reilusti.
– Minusta vanhuuseläkeikiin ei kovin hanakasti lähdettäisi puuttumaan, koska edellisen uudistuksen vaikutukset ovat vasta tuloillaan.
Telan Siimes kuitenkin näkee, että työurien pidentämistä koskevien keskustelujen pitäisi olla eläkeneuvotteluissa ainakin ”pöydän reunalla”.
– Mutta mitä kohtaa painotetaan: alkua, keskikohtaa vai loppua? Se on neuvottelukysymys. Työurien pidentäminen on kuitenkin paljon laajempi kysymys kuin se, pitääkö alinta vanhuuseläkeikää nostaa.
Uudistuksen aikataulu on kireä
Hallitus valmistelee työeläkkeitä koskevat asiat yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työmarkkinaosapuolten kaksikannasta odotetaan konsteja uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kautto uskoo, että keinot hallituksen asettamiin tavoitteisiin pääsemiseksi on mahdollista löytää.
Uudistuksen aikataulu on tiukka. Mikäli työmarkkinajärjestöt eivät löydä yhteistä säveltä tammikuuhun 2025 mennessä, hallitus päättää toimista itse.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit ottaa osaa keskusteluun artikkelin kommenttikentässä perjantaihin 29.9. klo 23.00 saakka.