Kulkeeko puistonpenkillä erikoinen käsinoja? Tai katosivatko penkit kokonaan? Monissa julkisissa tiloissa ympäri Suomea käytetään ratkaisuja, joita voi luonnehtia vihamieliseksi arkkitehtuuriksi.
– Tehdään rajoituksia, jotka eivät ole perusteltuja aukottomasti turvallisuudella. Esimerkiksi penkki, jossa on käsinoja keskellä. Siinä ei voi nukkua. Se on räikeä esimerkki, koska nukkuminen on ihmistoiminnoista ehkä harmittomin, toteaa arkkitehti Eero Okkonen.
Vihamielisen arkkitehtuurin on tarkoitus kohdistua ihmisiin, jotka käyttävät tilaa normista poikkeavalla tavalla. Esimerkiksi päihteiden käyttäjiä, kodittomia tai nuoria on yritetty saada siirtymään syrjemmälle vihamielisen arkkitehtuurin avulla.
Okkosen mielestä on ongelmallista, jos kaikki ihmiset eivät ole tervetulleita julkiseen tilaan. Hän näkee tilojen suunnittelijoilla olevan valtaa, jota tulisi käyttää vastuullisesti.
– Suunnittelevan arkkitehdin ja rakennuttajan tulisi ajatella tasa-arvoisesti kaikkia käyttäjiä. Jos jokin tuntuu turvattomalta, pitäisi tutkia, onko taustalla vaarallista käyttäytymistä. Ei niin, että jonkun ihmisen pelkkä läsnäolo on häiritsevää.
Kokemus voi erota todellisuudesta
Okkonen uskoo, että vihamielisen arkkitehtuurin keinoja on käytetty pitkään, mutta vasta viime vuosina siitä on alettu puhumaan enemmän.
Keskusteluun kietoutuu ajatus siitä, kenen ääntä kuunnellaan kaupunkisuunnittelussa. Ihmisen tunne turvattomuudesta on aina aito, mutta voiko päätöksiä nojata vain tunteeseen?
– Pelkkä ihmisen oma kokemus ei tarkoita, että vaara olisi todellinen. Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja normista erottuvia kohtaan. Minusta ammatti- ja päätöksentekotasolla pitäisi olla perillä siitä, mikä on oikeasti haitallista, Okkonen sanoo.
Okkonen muistuttaa vielä, että kaupunkilaisista äänensä saavat kuuluville ne, jotka ottavat osaa yhteiskunnan toimintaan. Silloin suunnittelussa voivat jäädä paitsioon toisenlaiset mielipiteet, varsinkin heikommassa asemassa olevien näkemykset.
Monen muun kaupungin tapaan Lahdessa pohditaan, kuinka paljon turvattomuuden tunteet voivat ohjata kaupunkisuunnittelua.
Vaarallinen lähiö?
Syysaurinko paistaa lämpimästi Mukkulan ostoskeskuksessa Lahdessa. Tien toisella puolella olevasta koulusta rientää ulos lapsia pieninä ryhminä. Ostarin baarin terassilla istuu muutama mies parantamassa maailmaa ja polttamassa tupakkaa.
Mukkulan ostari on iltapäivällä täynnä elämää, mutta moni myös välillä pelkää ostarilla käydessään.
LAB-ammattikorkeakoulu keräsi vuonna 2021 mukkulalaisilta tietoa siitä, mitkä paikat he kokivat turvattomiksi tai viihtyisiksi. Turvattomat pisteet peittivät ison osan ostoskeskuksen alueesta.
Kyselyssä turvattomuutta aiheuttivat muun muassa humalassa olevat ihmiset, ”rymyporukka”, ”holtittomat teinit” sekä huumeiden myyjät.
Sisäministeriön ylläpitämän TUOVI-sivuston mukaan väkivalta ja häiriökäyttäytyminen keskittyvät kaupunkitilassa usein juuri tiettyihin pisteisiin. Näihin pisteisiin voi yrittää vaikuttaa arkkitehtuurin avulla.
Kuitenkaan esimerkiksi Mukkulan ostoskeskus ei ole sen vaarallisempi kuin moni muukaan paikka.
LAB-ammattikorkeakoulun yliopettaja Eeva Aarrevaara sanoo, että heidän kyselyssään ihmiset eivät kertoneet joutuneensa uhkaaviin tilanteisiin, vaan turvattomuuden tunne syntyi, kun ihmiset näkivät omasta mielestään epäilyttävää porukkaa, kuten esimerkiksi päihtyneitä.
Myös ihmisten kokemus turvattomuudesta vaihteli. Esimerkiksi alueen yrittäjät eivät kokeneet ostaria turvattomaksi.
– He ehkä tuntevat epämääräisemmät henkilöt. Tuttuus vaikuttaa tunteeseen. Osaa suhteuttaa tilanteen, jos näkee jonkun henkilön päivittäin.
Kaikilla on oikeus oleskella julkisissa tiloissa
Lahden kaupungin turvallisuuspäällikkö Antti Prepula on huomannut, ettei ihmisten tunne turvattomuudesta ja todellinen tilanne aina kohtaa.
– Tuntuu, että ihmisten toleranssi ei ole sama kuin ennen. Jos jossain on päihtynyt ihminen, onko se aina uhka?
Prepula tuo esiin monien kaupunkien päänvaivan.
– Kaupungille tulevissa palautteissa halutaan penkkejä. Sen jälkeen valitetaan, että syrjäytyneet ovat valoittaneet ne. Ihmisillä on kuitenkin perusoikeudet olla julkisilla paikoilla.
Myös Lahden kaupungin asuntoasian päällikkö Helene Vanninen tunnistaa ajatuksen, ettei tietynlaisten ihmisten haluttaisi oleskelevan julkisilla paikoilla.
– Kaupunkia ei voi kuitenkaan suunnitella niin, etteivät muka vääränlaiset ihmiset käytä julkista tilaa. Se on nurinkurinen lähtökohta.
Vihamielinen arkkitehtuuri voi olla vihamielinen kaikille
Lopulta vihamielinen arkkitehtuuri iskee myös muihin kuin heihin, joita sillä on tarkoitus karkottaa.
Penkissä oleva käsinoja voi estää myös vammaisen tai isokokoisen käyttämästä sitä. Jos penkkejä ei uskalleta laittaa julkiseen tilaan, koska ne keräävät paikalle päihteiden käyttäjiä, ei myöskään vanhuksille ole levähdyspaikkaa.
Esimerkiksi VR poisti kolmisen vuotta sitten penkit Helsingin rautatieaseman aulasta, koska niissä istui häiriötä aiheuttavia porukoita, kertoo Helsingin Sanomat. Nyt kukaan ei pääse istumaan aulassa.
– Nämä ovat aina arvovalintoja. Jos tehdään päätös, että jos ihmiset häiritsevät, poistetaan hengailupaikka, se on aika raju veto, Okkonen toteaa.
Turvattomuuden tunteeseen voidaan puuttua myös keinoilla, jotka eivät ole syrjiviä. Esimerkiksi hyvä valaistus ja istutukset luovat usein turvallisuuden tunnetta.
Lisäksi Vannisen mielestä pitäisi pitää huolta, että kaupunginosat pysyisivät monimuotoisina eivätkä eriydy vain tietynlaisten ihmisten asuinpaikoiksi.
– Meidän pitää taata, että asuinalueet ovat tarpeeksi monipuolisia esimerkiksi asuntotarjonnaltaan, jotta siellä voi asua erilaisia ihmisiä, lapsiperheitä, ikääntyviä ja nuoria. Se tuottaa turvallisia asuinympäristöjä. Silloin kaikilla on enemmän tilaa mahtua olemaan.
Mitä mieltä olet julkisten tilojen turvallisuudesta? Aiheesta voi keskustella 5.10. kello 23:een saakka.