Taiteilija, professori Reidar Särestöniemi (1925–1981) täyttäisi sata vuotta vuonna 2025. Särestöniemi-museo Kittilässä ja Rovaniemen taidemuseo etsivät Reidar Särestöniemen teoksia juhlavuoden näyttelyitään varten.
Niin Särestöniemi-museoon kuin Rovaniemen taidemuseoon tulee omat näyttelyt. Museot toivovat, että Särestöniemen teosten omistajat ottaisivat yhteyttä heihin.
Särestöniemi-museon museonjohtaja Anne Koskamon mukaan on todella vaikea tietää, paljonko teoksia on päätynyt maailmalle.
– Reidarilla ei ollut koskaan minkäänlaista luetteloa teoksistaan ja jos olikin, niin se voinut palaa hänen ensimmäisen ateljeekotinsa tulipalossa.
Koskamo kertoo, että Särestöniemen teoksia on levinnyt aina Eurooppaa ja Aasiaa myöten.
– Olisi todella mahtavaa, jos keräilijät ja teosten omistajat ihan ympäri maailman ottaisivat yhteyttä, jolloin tulisi samalla kartoitettua teoksia.
Koskamo sanoo, että on vaikea antaa teoksista minkäänlaista numeraalista arviota, mutta Reidar Särestöniemi oli hyvin tuottelias.
– Yksityisillä on vähintään satoja teoksia, joista museokaan ei välttämättä tiedä mitään.
Kuuluisien ja isojen 1960–1970-lukujen teoksien lisäksi Reidar teki myös paljon pienempiä teoksia ja myös erilaisilla tekniikoilla, Koskamo kertoo.
Reidar Särestöniemi oli värikäs persoona
Reidar Särestöniemi on yksi tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita ja häntä pidetään merkittävänä lappilaisena taiteilija. Reidar oli Alma ja Matti Kaukosen, myöhemmin Särestöniemi, seitsenlapsisen perheen nuorimmainen.
Reidar Särestöniemi opiskeli Suomen Taideakatemiassa Helsingissä (1947–1952) ja Ilja Repin -instituutissa Leningradissa (1956–1959).
– Jo ennen opiskeluaikojaan Särestöniemi myi paljon teoksia rahoittaakseen opintojaan, joten tämänkin aikakauden tauluja voi olla melkein missä vain, Koskamo sanoo. Samoin opiskeluaikojen teoksia on levinnyt laajalti.
Särestöniemen ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingissä vuonna 1959 nosti hänen uransa todelliseen nousuun.
Särestöniemelle myönnettiin taiteilijaprofessorin arvonimi vuonna 1975. Hän oli henkilönä värikäs, ja herätti aikanaan keskustelua niin taiteensa sisällöistä kuin omasta persoonallisuudestaan.
Särestöniemi oli suhteessa samaa sukupuolta olevien taiteilijoiden kanssa aikana, jolloin homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi ja oli laitonta Suomessa. Hänen intohimojensa kohde oli 1960-luvulla runoilija Yrjö Kaijärvi. Tarinat kertovat myös toisen lappilaistaiteilijan eli Kalervo Palsan olleen jossain vaiheessa suhteessa Särestöniemen kanssa.
Maalauksissani on vain minä itse. Niissä on minun onneni ja tuskani, minun täyttymätön kaipuuni, koko minun elämäni.
Reidar Särestöniemi
Opiskeluvuosiaan lukuun ottamatta Särestöniemi eli koko elämänsä kotitilallaan Kittilän Kaukosessa. Taiteilija sai aiheensa ympäröivän luonnon ohella omasta elämästään. Omien sanojensa mukaan hän tutki luontoa, mutta katsoi samalla syvälle itseensä.
Kaikki Särestöniemeen liittyvä kiinnostaa
Museot ovat kiinnostuneet laajalti kaikesta Särestöniemeen liittyvästä. Olivat ne sitten tauluja, muistoesineitä, tarinoita tai mitä vain. Koskamo kertoo, että museossa vierailijat kertovat paljon tarinoita ja muistoja taiteilijasta.
– Kaikesta Reidariin liittyvästä saa olla yhteydessä, Koskamo lisää.
Museot pyrkivät tekemään juhlavuoden näyttelyt ennen näkemättömistä teoksista.
– Museo vastaa yksityisten näyttelyä varten antamien teoksen vakuuttamisesta ja teosten siirrosta, Särestöniemi-museon museonjohtaja Anne Koskamo tähdentää.