Venäjä on tehnyt ydinaseilla uhkailemisesta osan sodankäyntiään Ukrainassa.
Natosta ei ole kuultu teräviä vastauksia Venäjän ydinaseuhitteluun, vaikka Venäjän puheet ovat vaarallisia.
– Emme ole nähneet Venäjän ydinasevoimassa merkittäviä muutoksia, jotka aiheuttaisivat tarvetta muuttaa meidän ydinasesuorituskykyämme, sanoo Naton ydinasepolitiikan johtaja Jessica Cox.
Silti uhkailua ei voi ohittaa olankohautuksella. Se on vakavaa ja huolestuttavaa.
– Meidän on oltava valmiina pahimpaan. Emme voi sanoa, että nämä ovat vain perusteettomia uhkakuvia eikä niitä tarvitse ottaa vakavasti, Cox arvioi.
Hän vieraili Helsingissä viime viikolla Helsinki Security Forumissa.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen kertoo, miksi Naton kommentit ovat olleet niin maltillisia. Syitä on kaksi. Ensinnäkin Nato pyrkii välttämään Venäjän pussiin pelaamista. Toiseksi Nato on jo reagoinut, julkisuudelta piilossa.
Lavikainen sanoo Yhdysvaltojen ja Naton ymmärtävän, että Venäjän ydinretoriikan tavoite on pelotella suurta yleisöä. Jos Nato menee tähän peliin mukaan, se auttaa Venäjää tämän tavoitteessa.
– Naton ei tarvitse retostella tavoitteillaan. Naton tavoite on viestiä suoraan Venäjän johdolle, eikä sitä keskustelua tarvitse käydä julkisesti.
Nato haluaa pysyä erossa sodasta ja korostaa olevansa erilainen kuin Venäjä, sanoo tutkimusjohtaja Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta.
– Se ei halua suoraan vastata Venäjälle, mutta kuitenkin kertoa, että pystyy aina vastaamaan, jos niikseen tulee.
Viime viikkoina on spekuloitu, onko Venäjä valmistelemassa tai mahdollisesti jo tehnyt ydinkokeita pohjoisessa Novaja Zemljan saarella. Ydinkoe voisi olla yksi Venäjän tapa provosoida ja osoittaa olevansa tosissaan.
Tästä huolimatta Naton julkinen vastaus on, että toistaiseksi merkittäviä muutoksia ei ole.
Paluu kylmän sodan asetelmiin
Venäjän hyökkäys Ukrainaan viime vuonna teki ydinaseuhasta totta nuorille, jotka ovat syntyneet kylmän sodan jälkeen. Muille menneiden vuosikymmenten epämukava olo on palannut.
Mutta kylmä sota alkoi palata jo vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Krimin ja aloitti sotimisen Itä-Ukrainassa.
Lännessä huomattiin tuolloin, että on aika kääntää kurssia takaisin Naton alkuperäisiin tehtäviin, puolustamaan liittoa. Samalla Nato palautti ydinaseet suunnitelmiinsa, joita kutsutaan strategisiksi konsepteiksi, Lavikainen sanoo.
Naton Coxin mukaan Venäjä on jatkanut ydinaseidensa kehittämistä sodan aikana. Se myös yrittää pitää lännen poissa auttamasta Ukrainaa.
– Putinin viesti on, että heillä on kaikki keinot käytössä. Nämä ovat hyvin vakavia uhkia, Cox sanoo.
Nato modernisoi ydinaseitaan
Miten Nato sitten on valmistautunut Coxin sanoin ”pahimpaan”, käytännössä siihen, että Venäjä todella käyttäisi ydinasetta? Tarkistamalla, että sen ydinasepelote on riittävä. Viimeinen lukko Naton pelotteessa ovat ydinaseet.
Nato-maista ydinaseita on Yhdysvalloilla, Iso-Britannialla ja Ranskalla.
Suurin aseiden haltija Yhdysvallat on alkanut päivittää ydinasevarusteluaan useilla modernisointiohjelmilla. Esimerkiksi uuden sukupolven häivehävittäjät voivat kuljettaa vastaisuudessa ydinaseita.
Yhdysvaltojen aseita on ripoteltuna joihinkin Euroopan maihin, joiden nimiä ei ole virallisesti kerrottu. Useiden lähteiden mukaan aseita on Belgialla, Hollannilla, Saksalla, Italialla ja Turkilla, ja Kreikalla on valmius kuljettaa aseita.
Puola on medialähteiden mukaan ollut kiinnostunut säilyttämään Yhdysvaltain ydinaseita.
Naton ydinasejohtaja Jessica Cox sanoo, ettei tällaisesta nyt keskustella.
– Me emme tee nyt mitään harkitaksemme muutoksia siihen, mihin aseet on Euroopassa sijoitettu.
Myös Ulkopoliittisen instituutin Jyri Lavikainen pitää epätodennäköisenä, että aseita siirreltäisiin tai tehtäisiin muita isoja muutoksia.
Todennäköisesti muutokset ovat sitä, että koulutetaan lentäjiä tai rukataan jotain tukikohtaa, sanoo Lavikainen.
– Pelotteen voi varmistaa ilman, että aseita sijoitetaan johonkin tiettyyn paikkaan.
Suomi opettelee ydinasepelotetta
Suomi on Naton tuoreena jäsenenä tilanteessa, jossa sen pitäisi muodostaa näkemys ydinaseista.
Tässä ei tarvitse hätiköidä, mutta virkamiehet odottavat lähikuukausina poliitikoilta suuntaviivoja.
Yhdysvaltalaislähteiden mukaan Suomella ei tunnu olevan suuria intohimoja aseiden saamiseen. Myös ydinosaaminen on Suomessa niukkaa. Tietämystä hankitaan kiireellä lisää.
Tutkija Jyri Lavikainen arvioi, että Suomi hakeutui Natoon ydinaseiden takia. Hän uskoo, että poliitikot ovat analysoineet, että Venäjä ei ehkä olisi hyökännyt Ukrainaan, jos Ukraina olisi ollut Naton jäsen.
– Suomihan on liittynyt Natoon ilman itse asetettuja rajoitteita. Se ei tarkoita, että olemme tekemässä kaikkea mahdollista. Vaan Suomi jättää mahdollisuudet auki maksimoidakseen liikkumatilansa.
Lavikaisen tulkinnalle on perusteensa. Kun Suomen poliittinen johto harkitsi Natoon liittymistä, ydinaseet olivat osana tätä kokonaisuutta. Viime kädessä yhteinen puolustus ja pelote nojaa ydinaseen käyttöön.
Tampereen yliopiston Hanna Ojanen näkee asian toisin. Hänestä Suomen avoin suhtautuminen ydinasepolitiikkaan voi tarkoittaa sitä, että Suomi ei halua tässä vaiheessa ottaa kantaa eikä ainakaan kritisoida Yhdysvaltojen ydinaseajattelua.
Suomen ulkopolitiikan keskeinen perusta ennen Nato-jäsenyyttä oli aseiden riisunta ja asevalvonta.
– Kun puhutaan siitä, mitä erityistä annettavaa Suomella on Natolle, voidaan jossain vaiheessa tulla siihen, että Suomella olisi tässä asiassa tietämystä, Ojanen ehdottaa.
Ydinaseiden siirtely olisi yhteinen ratkaisu
Suomi on aloitellut tietään ydinasepolitiikassa liittymällä asiaa Natossa käsitteleviin ryhmiin.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) osallistuu ydinasesuunnitteluryhmän kokouksiin. Virkamiehet istuvat käytännönläheisemmissä pöydissä.
Viime vuonna Nato harjoitteli 14 maan kesken Belgiassa. Vastaava ydinaseharjoitus on tänäkin vuonna. Siihen osallistuu 15 maata, ja harjoittelu tapahtuu jossain päin Etelä-Eurooppaa.
Suomi ei kerro, aikooko se mukaan harjoitteluun. Ei, vaikka harjoituksissa olisi monenlaisia rooleja ydinpommeja esittävien pomminkuorien kuljettamisesta aina huoltotöihin ja tarkkailuun. Yleensä mikään maa ei kerro osallistumisestaan.
Naton Cox toivottaa Suomen tervetulleeksi mukaan harjoituksiin. Sen enempää hän ei asiaa kommentoi.
Entä jos Puola tai – hypoteettisesti – Suomi haluaisi ottaa maaperälleen ydinaseita? Tästä käytäisiin aikaa vievä ja perusteellinen harkinta kaikkien jäsenten kesken.
– Nato ei sanele, mitä pitää tai ei pidä tehdä.
Jotta ydinaseita päätettäisiin sijoittaa jonnekin, siinä pitäisi olla järkeä koko yhteisön kannalta.
– Osallistuminen on kansallisella vastuulla, mutta se on myös iso jäsenten yhteinen päätös, Cox sanoo.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 8. lokakuuta kello 23 saakka.