Je'vida on poikkeuksellinen ja historiallinen tapaus.
Maailman ensimmäisen koltansaamenkielisen pitkän fiktioelokuvan Suomen ensi-ilta on perjantaina 20. lokakuuta.
Elokuvaohjaaja Katja Gauriloff haaveili tästä elokuvasta toistakymmentä vuotta. Suurin este työhön ryhtymiselle oli kieli.
– Mistä ikinä löydän pitkään elokuvaan koltansaamea osaavat näyttelijät, hän empi.
Saamelaisia on Suomessa noin 10 000.
Koltansaame on yksi kolmesta Suomen saamelaiskielestä ja erittäin uhanalainen. Sitä puhuu äidinkielenään arviolta vain kolmisensataa ihmistä.
Katso kohtaus elokuvasta, tältä koltansaame kuulostaa:
Kun kolttasaamelainen Katja Gauriloff oli lapsi, hänen kotonaan puhuttiin suomea.
Äiti ei ajan tavan mukaan halunnut puhua lapsilleen omaa kieltään. Hän puhui kuitenkin koltansaamea sisarensa kanssa silloin kun halusi sanoa jotain, mikä ei sopinut lasten korville.
– He vitsailivat koltansaameksi ja me lapset emme ymmärtäneet mitään. Se oli aikuisten salakieli.
Gauriloff sanoo, että hänkin olisi halunnut osata kiehtovaa kieltä. Oma ”mykkyys” aiheutti suuren surun, joka on seurannut häntä aikuiseksi asti.
Silti hän ei ole vanhemmilleen katkera. Kyse ei ollut vain heidän perheestään, vaan kokonaisesta sukupolvesta. Yleisesti ajateltiin, että lapsille on parasta puhua vain suomea, ei saamea.
– En ole halunnut syyllistää asialla vanhempiani. He olivat pakkosuomalaistamisen uhreja.
Koltilta kiellettiin oma kieli ja kulttuuri
Katja Gauriloffin uusin elokuvaohjaus kertoo kuvitteellisen Je'vidan eli Iidan elämäntarinan pikkutytöstä aikuiseksi. Se on elokuva oman kielen ja yhteisön merkityksestä sekä juurista, jotka katkeavat.
Elokuva kertoo kahden kulttuurin ristivedosta ja sodanjälkeisen pakkosuomalaistamisen aiheuttamasta syvästä traumasta.
Saamelaislapset lähetettiin kouluihin kauaksi kodeistaan ja he asuivat karuissa asuntolaolosuhteissa. Heiltä kiellettiin oma kieli ja kulttuuri.
Elokuva palaa ahdistaviin ja häpeällisiin muistoihin, joiden jäljet näkyvät yhä.
– Yksi suurimmista kipukohdista on ollut riuhtaisu omasta turvallisesta perheyhteisöstä, Katja Gauriloff sanoo.
Katso kohtaus elokuvasta. Koulussa ja asuntolassa koltansaamen puhuminen oli kiellettyä. Opettajan roolissa on näyttelijä Jarkko Lahti.
Je’vida perustuu tositapahtumiin sekä ohjaajan sukulaisiltaan kuulemiin tarinoihin ja kokemuksiin.
– Elokuva on yhden ihmisen kasvukertomus, johon varmasti moni saamelainen voi samaistua.
Gauriloff korostaa, että osa on mielikuvituksen tuotetta.
– Halusin myös kertoa mahdollisimman kauniilla ja lähestyttävällä tavalla saamelaisten elämästä ja siitä mitä meille tapahtui.
Ohjaajan pelko, ettei hän löytäisi elokuvaansa koltansaamea osaavia näyttelijöitä, osoittautui turhaksi.
Je'vidaa lapsena näyttelee Agafia Niemenmaa.
Herkkäpiirteinen Agafia on Je'vidan roolissa uskottava. Katsojalle syntyy tunne kuin katsoisi hänestä kertovaa dokumenttielokuvaa.
– Agafia on kameran edessä loistava, ohjaaja Katja Gauriloff kiittää.
Elokuva toteutti unelman näyttelemisestä
Aikuisen Je'vidan rooliin löytyi näyttelijä ohjaajan läheltä – hänen serkkunsa Heidi Gauriloff. Hänkin näyttelee ensimmäistä kertaa elokuvassa.
– Halusin jo nuorena opiskelemaan Teatterikorkeakouluun, mutta itseluottamus ei riittänyt. Nyt tuntuu hyvältä, kun pääsin vihdoin näyttelemään ja toteuttamaan unelmani.
Elokuvassa Je'vidan nimi suomalaistuu Iidaksi ja myös kieli vaihtuu koltansaamesta suomeksi. Iäkkään, oman kulttuurinsa ja yhteisönsä jättäneen Iidan roolissa nähdään Sanna-Kaisa Palo.
Elokuvaa kuvattiin Lapissa Ivalossa ja kolttasaamelaisten asuinsijoilla Sevettijärvellä.
Ammattinäyttelijöiden lisäksi mukana oli paljon paikallisia avustajia, joilla ei ollut aiempaa kokemusta näyttelemisestä.
– Koska olemme vanhaa tarinankertojakansaa, he kaikki ovat kuin luontaisia näyttelijöitä, ohjaaja toteaa.
– Roolit olivat lähellä heitä itseään joten heidän ei tarvinnut esittää mitään muuta kuin mitä itse ovat.
Katja Gauriloff kolttien asialla
Vuonna 1972 Inarissa syntyneen Katja Gauriloffin kolttasaamelaisuus on ollut mukana hänen elokuvissaan aiemminkin.
Dokumenttielokuva Kuun metsän Kaisa (2016) kertoo hänen kolttasaamelaisesta isoisoäidistään. Gauriloff sai siitä parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon sekä useita kansainvälisiä palkintoja.
– Minulle on tärkeää, että pystyn työni kautta tekemään jotain oman kulttuurini eteen, hän sanoo.
Je’vida sai maailmanensi-iltansa jo kesäkuussa Tribeca-festivaalilla New Yorkissa. Syyskuussa elokuva esitettiin Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla.
Ohjaaja on saanut huomata, että joitakin katsojia elokuva on myös järkyttänyt.
– Heitä on järkyttänyt se, että pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on koettu samoja asioita kuin Kanadan alkuperäiskansojen kouluissa.
Aikuista Je'vidaa näyttelevä Heidi Gauriloff muistuttaa, etteivät kaikki suomalaisetkaan tiedä saamelaisista. Kouluopetuksessa on yhä saamelaisten kohdalla iso aukko.
– Minusta tuntuu, että Suomessa tunnetaan paremmin Amerikan alkuperäiskansojen historia kuin se, mitä saamelaisille on täällä meillä tapahtunut.
Heidi Gauriloff: ”Päätin palata juurilleni”
Heidi Gauriloffin kotona koltansaamen puhumiseen suhtauduttiin samoin kuin Katja-serkun luona. Vaikka äiti puhui sisarensa kanssa omaa kieltään, lapsilleen hän valitsi suomen.
Heidi Gauriloff kuvailee, että hän tunsi itsensä puolikkaaksi siihen asti kunnes päätti aikuisena opetella puhumaan koltansaamea.
– En ollut lapsena ja nuorena kokonainen, jotain uupui. Kierreltyäni maailmaa päätin palata juurilleni pohjoiseen. Halusin äidinkieleni takaisin.
Nyt hänestä tuntuu erityisen hyvältä, kun saa näytellä koltansaameksi – kielellä, jota hän osaa ja ymmärtää.