Kuusentaimien katveessa solisee puro. Vain muutaman metrin päässä uoman molemmin puolin alkaa hakkuuaukea.
Useiden vuosien ajan puron varsi oli noin 500 metrin matkalta suojeltu metsälailla.
Nyt puron varressa on enää pieni lämpäre lain suojaamaa korpea.
Luonnossa ei ole tapahtunut sen kummempia, vain laki ja sen tulkinta ovat muuttuneet.
– Metsälaki laittaa tietyt kriteerit näille kohteille, mutta näkisin, että viranomaisen tulkinta laittaa niille vielä itse lakia tiukemmat kriteerit, sanoo väitöstutkija Veera Saari Jyväskylän yliopistosta.
Saari on katsellut tätä aluetta monta kertaa aiemminkin, mutta vain Metsäkeskuksen paikkatietojärjestelmistä.
– Tämä on suojeltu korpimaisena suotyyppinä, mutta en minä tätä kyllä korveksi tunnista, hän sanoo.
Saari selvittää väitöstutkimuksessaan miten metsälaki onnistuu suojaamaan talousmetsien monimuotoisuuskohteita.
– Huomasimme, että järjestelmistä on poistettu paljon metsälain suojaamia kohteita. Siellä ei kuitenkaan ollut tietoa millaisia poistetut kohteet ovat. Siksi aloitin tutkimukseni, kertoo Saari.
Pari sanaa ja niiden tulkinta poistaa suojelun
Metsälain kymmenes pykälä määrittelee ja suojelee talousmetsien erityisen tärkeät elinympäristöt.
Niihin kuuluu sekä puuttomia soita ja kallioita että reheviä pienvesien lähiympäristöjä ja ravinteikkaita metsiä.
Nämä niin kutsutut kymppikohteet ovat usein pinta-alaltaan melko pieniä, mutta metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita.
Kun metsälakia vuonna 2014 uudistettiin, kymppikohteiden määrittelyyn lisättiin muutama sana: pienialainen ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellinen.
Lakimuutoksen vuoksi metsälakia valvova ja tulkitseva viranomainen eli Metsäkeskus on siivonnut kohteita tietojärjestelmästä.
Viranomainen on tulkinnut, että pienialainen tarkoittaa alle kahden hehtaarin aluetta.
Vuoden 2018 tietohuollon jäkeen noin 34 000 hehtaaria aikaisemmin lailla suojeltuja monimuotoisia elinympäristöjä on menettänyt metsälain suojan. Pinta-alasta suurin osa, noin 20 000 hehtaaria, on ollut vähäpuustoisia soita.
– Kappalemääräisesti enemmän on poistettu puustoisia kohteita, kertoo Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen.
Syitä suojelustatuksen poistolle on ollut useita.
Osa merkinnöistä on ollut selvästi virheellisiä, jotkut kohteet ovat siirtyneet pysyviksi suojelualueiksi, toisille on raivattu pelto tai kaavoitettu muuta maankäyttöä.
Järjestelmään ei ole kirjattu syitä poistoille.
– Nämä järjestelmät ovat toimintaan liittyviä, eikä siellä ole ollut tämmöistä kirjausmahdollisuutta, sanoo Partanen.
Metsäkeskus on ottanut käyttöön kuluvan vuoden aikana uuden järjestelmän, johon myös kohteiden historia voidaan kirjata.
Metsävaratietoihin on myös lisätty uusia kymppikohteita, mutta ei samassa suhteessa poistettujen kanssa.
Merkintä tietojärjestelmässä on tärkeä monesta syystä
Moni metsälain suojaamista kymppikohteista on puustoisia, esimerkiksi rehevät lehtolaikut ja pienvesien ympäristöt. Kohteet on lähtökohtaisesti jätettävä aina metsänkäsittelyn ulkopuolelle.
– Vaikka kohdetta ei olisi missään kartoitustiedoissa olemassa, vastuu on maanomistajalla, hakkuuoikeuden haltijalla ja hakkuun tekijällä. Metsälaki on sillä tavalla ankara, sanoo Partanen.
Esimerkiksi metsäkoneen kuljettajan on kierrettävä mahdolliset metsälain suojaamat kohteet havaitessaan sellaisen hakkuutyömaalla.
Ennakkotieto kymppikohteista on metsäkoneen kuljettajalle tärkeä, sillä työtahti on kova.
Vain hakatut kuutiot tuovat tiliä yrittäjälle ja koneenkuljettajalle.
– Puunkorjuusysteemi on rakennettu tehokkuuden varaan. Valtaosa tekemisestä pitää tulla selkärangasta, sanoo Koneyrittäjien varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola.
Jaakkolan mukaan se pitäisi näkyä urakoinnin hinnoittelussa, jos ja kun kuljettajalle pannaan kaiken muun lisäksi vielä monimuotoisuuskysymyksiä ratkaistavaksi.
– Se on aina kalliimpaa, jos kujettaja tekee suunnittelutyötä ja kone pysähtyy, kuin että joku muu on tehnyt sen etukäteen, Jaakkola sanoo.
Vesiensuojelu alkaa metsästä
Metsäkeskus on tietojärjestelmiä peratessaan pyrkinyt yhdenmukaistamaan kymppikohteita.
Tietohuollossa kymppikohteista poistui muun muassa yli 4000 hehtaaria puronvarsia, noroja ja lähteitä.
Veera Saari on huolissaan etenkin talousmetsien pienvesien kohtalosta.
Lähteet, purot ja norot ovat suurten vesistöjen ylimpiä osia. Kaikki järviin ja lopulta mereen tuleva vesi on lähtöisin pienvesistä.
– Jos me nämä latvavedet onnistutaan tuhoamaan, niin kyllä se tarkoittaa aika heikkoa tulevaisuutta myös niille isommille vesistöille, sanoo Saari.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta tässä tiistaihin 17.10.2023 kello 23 saakka.