Hanoi Rocksin Tukholmasta alkanut maailmanvalloitus ei mene ihan putkeen, koska kansainvälisiksi tähdiksi itsensä mieltäviä bändiläisiä luullaan edelleen Suomi-junteiksi. Juice Leskisestä tulee hermoheikko presidentti, jonka kotimaisista muusikoista koostuva hallitus osoittautuu varsinaiseksi kauhukabinetiksi. Michael Jackson muuttuu Thriller-videossa ihmissuden sijaan ihmishiireksi.
Tällaista hubaa tarjoaa Mauri Kunnaksen vuosina 1975 – 1986 piirtämä Nyrok City -sarjakuva, joka irvaili armotta sekä koti- että ulkomaisen populaarikulttuurin kustannuksella.
Aluksi Nyrok Citya – joka siis on väännös New Yorkista – julkaistiin musiikkilehti Introssa, josta se rantautui vuosikausiksi Suosikkiin.
– Rokkenroll oli minulle se juttu ja tiesin siitä paljon enemmän kuin vaikkapa silloisesta Maalaisliitosta. Ajattelin, että tältä pohjalta olisi kiva lähteä kehittelemään sarjakuvaa, Kunnas muistelee.
Ei liene ihme, että Nyrok Cityn taustalla kummitteleekin satiirisesta ja parodisesta otteestaan tunnettu amerikkalainen Mad-sarjis.
– Kavereillani oli lukioaikoina Mad Magazineja ja ne alkoivat kiertää koulussa. Tykkäsin erityisen paljon sarjakuvapiirtäjä Mort Druckerin elokuvaparodioista. Ne olivat hemmetin hyviä ja toki sata kertaa parempia kun omat juttuni, Kunnas virnistää.
Nyrok Cityä diggailtiin rockpiireissä
Ihka ensimmäisessä Nyrok City -sarjakuvassa vuosimallia 1975 esiintyy maailmankuulu viihdyttäjä-pianonplinkuttelija Veltto Jon eli Elton John. Hieman myöhemmin mukaan astuivat muun muassa The Beatles eli Piitlessit, Juice Pläskinen sekä Maukka Perusjätkä eli Makkara Peruspäkkyrä ja Hurriganes.
– Pidin paljon Hurriganesista ja Remu Aaltosesta, jota varmaan olen piirtänyt kaikkein eniten. Suosikkeihini kuuluivat myös Eppu Normaali ja Juice. Oikeastaan kuka tahansa josta sai jutun, pääsi mukaan, koska kerran kuussa piti aina keksiä jotakin uutta. Kuuntelin jonkin verran levyjäkin, ja tarinan juonen pystyi monasti nappaamaan sanoituksista, Mauri Kunnas kertoo.
Kunnaksen mukaan kotimaisissa rock-piireissä ei juurikaan hermostuttu toisinaan varsin levottomistakin Nyrok City -irvailuista.
– Tai en ainakaan kuullut mitään sellaista, koska asuin siihen aikaan Turussa, eivätkä huhut ehkä yltäneet sinne asti. Suhtautuminen oli positiivista: tein Juicelle levynkannenkin, Remu suorastaan tilasi joitakin kuvia ja Maukka Perusjätkä tykkäsi kovinkin. No joo, Andy McCoy ei ollut ihan niin innostunut, näin olen kuullut jälkikäteen.
Nyrok City heijastelee toisinaan Kunnaksen omia makumieltymyksiä. Vuoden 1981 sarjakuvassa näytetään, kuinka ”pölvästi U. Turhapierusta tuli intelletku-ellien ihailema Väskynä Luiru”.
– En ole ikinä välittänyt Turhapuroista, mutta tykkäsin Spede Pasasen varhaisemmista elokuvista. Loirihan oli koomikkona ihan huippu, mutta hänen lauluhommistaan en ollut kovinkaan vakuuttunut.
Alakulttuurista henkeä ja punk-asennetta
Mauri Kunnaksen mukaan Nyrok Cityn tekemistä leimasi aikoinaan vahva alakulttuurinen henki ja punk-asenne.
– Olen ehkä aina ollut jonkinlainen vastarannankiiski. Nyrok Cityn aikoihin suomalainen sarjakuva oli heräämisen tilassa, ja tuolloin syntyi muun muassa Tarmo Koiviston Mämmilä, joka oli aivan huippua. Itse en osannut tehdä niin hyvää jälkeä: esimerkiksi viimeistely puuttui täysin. Ilmeisesti onnistuin tekemään huonoudesta taidetta.
Punk-asenne leimaa myös Nyrok Cityn hulvatonta kielenkäyttöä, joka tosin Kunnaksen mukaan ei liittynyt mitenkään silloisiin nuorisokulttuureihin.
– Olen kotoisin Vammalasta ja siihen aikaan siellä puhuttiin tuolla tavalla. Ja esimerkiksi x-kirjainta käytin, koska minulla oli koko ajan kiire ja se oli nopeampi tehdä kuin ks. Sitä voisi itse asiassa käyttää koko ajan.
Vaikka Nyrok Cityn vastaanotto Suosikin toimituksessa oli kannustava, Kunnas uumoilee, ettei sarjakuva oikein mennyt läpi paremmissa piireissä. Kuvioihin oli nyt astunut ”joku hemmetin hullu, joka alkoi heittelemään tavaraa seinille”.
– Luulin vuosikausia, ettei Nyrok Citya lue kukaan. 1970-luvun lopulla olimme kuitenkin vaimoni kanssa Kölnissä. Tuolloin tapasimme pari keesipäistä nuorta suomalaista interreilaajamiestä, joiden mielestä Nyrok City oli hyvä juttu. Olin että jumakauta, sitähän lukee joku muukin kuin sisarenpoikani.
Afrikka katosi uusintapainoksesta
Nyrok Cityn tiimoilta on aiemmin julkaistu kolme kokoelma-albumia. Vuonna 2000 ilmestyneestä The very best & the wörst of Nyrok City -albumista (Otava) on nyt näyttelyn yhteydessä julkaistu uusintapainos, josta on ajan hengen mukaisesti poistettu muun muassa Afrikka-teemaisia kohtia. Menolipun ovat saaneet muun muassa break dance -tarinan mustat newyorkilaiset, jotka Kunnaksen mukaan eivät olleet ”kovin kauniita”.
– En tosin piirrä ketään kovin kauniisti. Ymmärrän kyllä, mistä on kyse, mutta silloin aiemmin tällaiset hahmot eivät merkinneet kenellekään yhtään mitään. Nykyään ei saa piirtää mitään, mikä millään lailla viittaisi johonkin suuntaan.
Lähtöpassit sai myös kohta, jossa 1970-luvulla vaikuttanut afrikkalaisdiktaattori Idi Amin pistää kannibalismin nimissä Remu Aaltosen ruokapataan. Uusintapainoksesta on lisäksi kadonnut mutiainen-sana, jonka merkitys on vuosikymmenten saatossa muuttunut.
– Kyseisessä kohdassa tennispelaaja Björn Borg sanoo, että ”iso mutiainen” ja lyö palloa. Meikäläisen puheenparressa mutiainen on aiemmin tarkoittanut pientä ötökkää ja hyönteistä, Mauri Kunnas toteaa.