– Tiedätkö tämän biisin? Se on yhdestä animesta.
Daiju Ishii, 21, valitsee kappaleen pöydällä olevalta kosketusnäytöltä ja tarttuu karaokemikrofoniin. Yamato Okamoto on valmis duettoon.
Lauantai-iltana japanilaisen pikkukaupungin baarissa on vain neljän pojan seurue. Se ei haittaa, koska Ishii ystävineen ei yleensä juttele muille, ei edes tytöille.
Nyt ollaan juomassa, kuten he asian muotoilevat.
Sitä Otarussa tehdään lauantaisin, ellei olla ajelemassa autoilla tai driftaamassa kaupungin laitamilla. Driftaaminen tarkoittaa sivuluisussa ajamista.
– Mutta driftaaminen on laitonta, Ishii toteaa virnistäen.
Yksi nuorista erottuu selvästi muista.
Hän on Ilia Kvelaidze, 22, eikä hän laula karaokea.
– Se ei ole mun juttu, Kvelaidze hymähtää.
Kvelaidze on kotoisin Moskovan läheltä. Hän muutti perheensä kanssa Japaniin 11-vuotiaana. Hän sanoo olevansa nykyisin sekä venäläinen että japanilainen – puoliksi ja puoliksi.
Baarista, jossa pojat juovat halpaa olutta, on Venäjälle matkaa 400 kilometriä meren yli. Se on saman verran kuin Helsingistä Tukholmaan.
Suomesta katsottuna ollaan Venäjän toisella laidalla.
Sen vuoksi olemme tulleet juuri Otaruun: ymmärtääksemme, millainen suhde Japanilla on sotaa käyvään naapuriinsa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomessa kaikki muuttui. Tällä hetkellä itärajan tilanne huolestuttaa Suomen johtoa, sillä Venäjä on päästänyt rajalle turvapaikanhakijoita.
Entä täällä? Mitä japanilaiset ajattelevat Venäjästä?
Japanin johto on reagoinut maailmantilanteeseen historiallisin päätöksin. Se tuplaa puolustukseen käytettävät rahat ja laajentaa puolustusvoimiensa toimivaltaa. Japani haluaa ohjuksia, jotka kantavat Kiinaan asti.
Japani myös tarvitsisi kipeästi lisää nuoria palvelukseen – juuri sellaisia kuin Ishii ystävineen.
Pelottaako tämä kaikki Ishiiä ja Kvelaidzea?
Ensin heidän on päästävä baarista kotiin ja nukuttava yön yli.
Iltapäivällä Kvelaidze avaa punaisen Cadillacin oven ja istuu kuskin paikalle. Silmistä näkee, että kello on soinut valvomisen jälkeen aamuvuoroon.
Kvelaidze ja Ishii tekevät yhdessä töitä Ishiin isän firmassa. Isä on monialayrittäjä, jolla riittää bisneksiä ympäri kaupunkia. Pojat työskentelevät maatilalla, kuskaavat firman vieraita ja hoitavat juoksevia asioita.
Mutta nyt on vapaa-aikaa, ja tilaisuus ajella ympäri Otarua.
Puhuvatko kaverukset koskaan Venäjän hyökkäyssodasta? Eivätpä juuri.
– Katsomme kyllä uutisia ja tiedämme, mitä maailmalla tapahtuu, Kvelaidze sanoo.
Paljon enempää Kvelaidze ei halua perheestään ja synnyinmaastaan puhua.
Se on ymmärrettävää, sillä Venäjä on arvaamaton. On helpompi olla hiljaa.
Kun Kvelaidze muutti perheensä kanssa Japaniin, hän ei osannut sanaakaan uuden asuinmaansa kieltä. Kymmenen vuotta myöhemmin äiti halusi palata Venäjälle, mutta Kvelaidze oli japanilaistunut. Hän päätti jäädä ja sai töitä Otarusta.
– Haluaisin mennä käymään Venäjällä, siellä missä lapsena asuin. Mutta Japani on paikka, johon kuulun, Kvelaidze kertoo.
Tällä hetkellä matkustaminen on vaikeaa, sillä yhteydet maiden välillä ovat poikki. Japani on mukana Venäjän vastaisissa pakotteissa, ja se on tukenut Ukrainaa monin tavoin.
Aiemmin Kvelaidze lähetti osan palkasta äidilleen, mutta venäläispankkeihin ei voi enää siirtää rahaa pakotteiden takia.
Punainen auto kaartaa tyhjälle parkkipaikalle satama-altaan viereen. Sumuisena päivänä Otaru näyttää elokuvalavasteelta.
Ennen Otarun satama oli täynnä käytettyjä japanilaisautoja. Meren toisella puolella niitä odottivat venäläiset ostajat.
Edes se, että ratti on japanilaisautoissa eri puolella kuin Venäjällä, ei haitannut autokauppaa.
Kauppa kävi hyvin vielä vuonna 2022. Kun moni iso autovalmistaja vetäytyi Venäjältä suurhyökkäyksen vuoksi, käytetyille autoille oli entistä enemmän kysyntää. Pakotteiden uhka kiihdytti kauppaa entisestään.
Tänä kesänä Japani laajensi pakotteet koskemaan lähes kaikkia käytettyjä autoja. Vain pienimoottorisia saa yhä myydä, mutta asiakkaat ostivat lähinnä isoja autoja.
Bisnes voi huonosti, myöntää otarulainen autokauppias Yusuke Ebinuma. Aiemmin hän myi 50 autoa kuussa, nyt vain viisi. Mitä mieltä Ebinuma on pakotteista?
Lyhimmillään Japanin pohjoiskärjestä on Venäjälle matkaa parikymmentä kilometriä. Siellä Hokkaido hipoo Venäjän suurinta saarta Sahalinia. Hokkaidon itäpuolella taas sijaitsee Kuriilien saariryhmä.
Saariin tiivistyy Japanin ja Venäjän vaikea lähihistoria. Neuvostoliitto valtasi Kuriilit ja osan Sahalinista toisen maailmansodan lopussa. Japani ajattelee yhä, että Kuriilit kuuluvat sille.
Kiista Kuriileista kuumeni uudelleen Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen. Japani asettui tukemaan Ukrainaa, ja Venäjä esti saarilta karkotettujen japanilaisten vierailut synnyinmaillaan.
Japanissa tätä ei katsottu hyvällä: helmikuussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan 95 prosenttia japanilaisista ei pidä Venäjää ystävällismielisenä maana.
Kvelaidzen mukaan kukaan ei silti ole muuttanut suhtautumistaan häneen. Otaru on pieni, ja hän on monille tuttu kasvo.
Ishiin perheyrityksellä on myös pieni viinitila.
Kvelaidzen työ on ottaa selvää rypäleiden kasvatuksen ja viinin teon yksityiskohdista.
Tänään on sadonkorjuupäivä, ja paikalla on talkooväkeä.
Vaikka mieli tekisi, Otarua ei voi suoraan verrata Suomen itärajan kaupunkeihin.
Venäjä ei ala heti maarajan takana eikä meren yli ole koskaan tullut bussilasteittain ostosturisteja. Aiemmin Otarun katukuvassa toki näkyi paljon venäläisiä liikemiehiä. Nyt heitä on ollut paljon vähemmän.
Maarajan puuttuminen myös vähentää Venäjän mahdollisuuksia painostaa Japania.
Silti Suomen ja Japanin suhteesta Venäjään voi löytää monia yhteneväisyyksiä:
Molemmat menettivät alueitaan Venäjälle toisessa maailmansodassa. Molemmat olivat viime vuosina löytämässä uuden tavan suhtautua naapuriinsa, ja rajakauppa oli kasvussa. Sitten kaikki romahti.
Mutta siinä missä Suomi yrittää elää yhden autoritäärisen naapurin kanssa, Japanilla sellaisia on kolme. Etelämpänä vastassa on Kiina ja pohjoisessa Pohjois-Korea. Sen ampumat, Japania kohti lentävät ohjukset ovat arkipäivää.
Eniten huolta Japanissa herättää kuitenkin Kiina, ja sen tulevat pyrkimykset.
Otaru sijaitsee lähellä Sapporoa, ja seutu on tunnettu hiihtokeskuksistaan. Moni kiinalainenkin on kiinnostunut luonnosta ja lumesta, ja ostanut alueelta maata.
Maakaupat ovat herättäneet paikallisissa huolta turvallisuudesta, samaan tapaan kuin Suomessa.
Silti Otarussa koko elämänsä viettänyt Ishii ajattelee Japanin olevan rauhallinen ja turvallinen maa.
Voisiko sota kuitenkin yltää myös Japaniin?
Sitä yhä useampi on viime aikoina miettinyt, sanoo Keio-yliopiston apulaisprofessori Michito Tsuruoka.
Tsuruoka on erikoistunut Japanin turvallisuuspolitiikkaan.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli shokki myös Japanissa, Tsuruoka sanoo. Japanissa ei kuitenkaan pelätä Venäjän hyökkäystä tai provokaatiota, vaan kyse on maailmankuvan muutoksesta: yhtäkkiä maat hyökkäävät toisten alueelle.
Japanin johtoa huolestuttaa, että Venäjän malli voisi rohkaista Kiinaa hyökkäämään Taiwaniin. Tämä taas voisi johtaa laajaan konfliktiin Tyynenmeren alueella, jopa suursotaan.
– Japanilaiset joutuvat nyt miettimään, mitä maan puolustaminen vaatii, Tsuruoka sanoo.
Se näkyy myös maan johdon reaktioissa. Viime vuoden lopussa Japanin hallitus päätti, että maa lähes tuplaa puolustusmenonsa seuraavan viiden vuoden kuluessa.
Poliittiset muutokset ovat kuitenkin enemmän vastauksia Kiinan ja Pohjois-Korean luomiin uhkakuviin kuin Venäjää vastaan, sanoo Tsuruoka.
Hallitus haluaa myös muuttaa Japanin pasifistista perustuslakia, jonka mukaan Japani ei saa ylläpitää armeijaa tai käydä sotaa. Laki luotiin toisen maailmansodan jälkeen Japanin häviön seurauksena. Lain muuttaminen on ollut Japania johtavan LDP-puolueen toive jo pitkään, mutta toistaiseksi japanilaisten enemmistö on ollut tätä vastaan.
Japanin niin sanottujen itsepuolustusvoimien toimivaltaa on hiljalleen laajennettu. Nyt niillä on lupa tehdä vastaiskuja vieraalle maaperälle.
Joukkojen laajentamiseen liittyy kuitenkin merkittävä haaste: maanpuolustus ei kiinnosta nuoria. Lisäksi väki vanhenee hurjaa vauhtia.
– Rekrytointi on vaikein ongelma, joka puolustusvoimilla on. Vaikka hallitus kuluttaisi kuinka paljon rahaa puolustusmenoihin, se ei suoraan tarkoita, että se saa palkattua ihmisiä, Tsuruoka sanoo.
Viime vuonna Japanin puolustusvoimat sai täytettyä alle puolet avoimista paikoista. Jos sotilaita ei löydy, Japani ei pysty rakentamaan tavoittelemaansa vahvaa armeijaa.
Palataan vielä Kvelaidzeen ja Ishiin. Mitä asiasta ajattelevat aivan tavalliset Japanissa asuvat parikymppiset?
Kaveriporukassa maanpuolustamisesta ei ole koskaan puhuttu, sanoo Kvelaidze. Hänellä itsellään ei ole Japanin kansalaisuutta vaan pysyvä asukaslupa, joten asia ei koske häntä suoraan.
Ihsii pohtii asiaa hetken.
– Ei se välttämättä olisi huono idea. Voisin oppia kaikenlaista.
Karttagrafiikat: Harri Vähäkangas / Yle, MapCreator, OpenStreetMap
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 19. marraskuuta kello 23 asti. Keskustelu vaatii Yle Tunnuksen.