– Jengiytymistä ei voi tarkastella yksisilmäisesti, sanoo Aseman lasten tiimipäällikkö Heikki Turkka, 56.
35-vuotisen työuransa hän on omistanut nuorten ja lasten auttamiselle.
Turkka tekee työtä, jonka taustalla on lapsuuden omat vaikeat kokemukset Oulussa.
– Olin itse lapsena opettajien kiusaama.
Hän kertoo, kuinka hänen viivästynyt oppimisensa ja lukivaikeutensa saivat opettajan kysymään vanhemmilta käänteentekevän kysymyksen.
– Kuinka akateemisilla vanhemmilla voi olla tyhmä lapsi, opettaja kysyi Turkan isältä.
Isä äimistyi. Pojan lukeminen ja oppiminen oli vaikeaa, mutta päättelykyvyt olivat isän mukaan kunnossa.
– Isä soitti Joensuun yliopistoon ja kysyi, kuka tietää viivästyneestä oppimisesta. Ei kukaan Suomessa, vastattiin. Mutta Itä-Saksasta löytyisi asialle vihkiytyneet tutkijat, Helmut Breuer ja ja Maria Weufen.
Isä opetteli saksan kielen ja lähti sinne ja toi tutkijat Suomeen. Samalla Suomeen rantautui erottelukokemuksen-metodi, jolla pystytään erottelemaan oppimisen tukea tarvitsevat lapset.
.
Vaikka Breuerin metodit rantautuivat Suomeen jo 1970-luvulla, on aihe edelleen ajankohtainen.
– Nuorten tulisi saada tarvitsemansa diagnoosit riittävän aikaisin, muuten menetämme heidät, eikä meillä ole sellaiseen varaa, Turkka summaa.
Poikia jää syrjään
Turkka roimii puheessaan Suomen hallitusta, eikä mitä tahansa, vaan noin viittä tai kuutta edellistä. Hän kertoo, kuinka viimeisen 25 vuoden aikana olemme erityisesti hukanneet hyvinvoinnin piiristä poikia.
Nämä nuoret pitäisi saada takaisin koulutuksen piiriin.
Syrjäytymisen ja pahoinvoinnin keskiössä on hänen mukaansa monesti juuri koulutuksen puute.
– Usein ongelmiin ajautuvilla nuorilla on vain peruskoulun päättötodistus tai ei sitäkään. Erityisoppilaat pitää saada kiinnittymään koulujärjestelmään, Turkka huomauttaa.
Hän painottaa puheessaan usein varhaisen ongelmiin puuttumisen merkitystä.
– Jos nykyään jo esikoulussa voidaan tietää, ketkä tulevat tarvitsemaan erityistä apua, niin neuvola ja varhaiskasvatus täytyy laittaa kuntoon. Erityistä tukea tarvitsevien lasten diagnoosit tulisi saada jo ensimmäisellä tai toisella luokalla.
Poikien heikosta koulumenestyksestä on puhuttu paljon. Turkka tietää sille syyn.
Nuoren kehitykseen kuuluu kognitiivinen taantuma, joka pojilla ilmenee tyttöjä myöhemmin.
– Pääsykokeet ovat peruskoulutodistuspohjaisia. Tässä pojat jäävät jälkeen. Voisiko poikien koulu alkaa vähän myöhemmin kuin tyttöjen?
Turkan mukaan se tiedetään, että loppuvuodesta syntyneillä on alkuvuodesta syntyneitä enemmän syrjäytymisongelmia. Nämä tulisi ottaa huomioon.
Kaikkiaan tilanne on nykyään kompleksisempi kuin ennen.
Turkan mukaan on esimerkiksi aivan eri asia puhua lapsiperheköyhyydestä tänä vuonna kuin 70-luvulla.
– Silloin kaikki olivat köyhiä ja vain muutamat rikkaita.
Juuri köyhyys on usein taustalla, kun nuori ajautuu rikosten pariin. Häiriökäyttäytyvien lasten oirehtimisen juurisyyt saattavat myös olla traumaperäisiä. Turkan mukaan aivotutkimus todentaa, että köyhyys aiheuttaa toksista stressiä ja siitä syntyy traumaa.
– Vertaamme muihin. Heille, jotka jäävät tämän rajan alapuolelle, on köyhyys karsea stressi. Tämä on se porukka, joiden kanssa meillä tulee olemaan vaikeaa, koska köyhissä perheissä ei horisontti ole yhtä laaja kuin toisilla.
Tarvittaisiin paljon lisää lääkäreitä.
– Kun meille tulee nuoria ”rosvoja”, niin tulisi tutkia, onko heillä esimerkiksi ADHD:ta. Meidän terveydenhuolto ei pysty enää vastaamaan tällaiseen. Ongelma syntyi jo neuvolan palveluiden purkamisesta.
Nuoret tekevät nykyään vähemmän, mutta raaempia rikoksia kuin ennen. Turkan mukaan heissä on radikalisoitumisen merkkejä.
– Koetaan, että väkivalta on ok. Siihen pitäisi pystyä puuttumaan aikaisemmin. Ilmiö on kansainvälinen. Siitä on nähtävissä merkkejä kaikkialla Euroopassa, Turkka kertoo.
Myös koronanaikaiset ratkaisut hän nostaa syyniin: moni erityistukea tarvitseva nuori tippui tuona aikana yhteiskunnan turvaverkosta pois.
– Jätimme erityisnuoret todella pahaan pulaan. Sanoin rajoitusten alussa, että erityisoppilaita ei missään tapauksessa saa laittaa etäopetukseen. He eivät pysty opiskelemaan siellä.
Neuvoa ei kuunneltu. Samaan aikaan myös lähisuhdeväkivalta lisääntyi monissa kodeissa.
– Viimeisetkin lapset ajettiin sosiaaliseen mediaan, jossa jengi ja gangsta rap -kulttuuri kukoistaa. Se oli kaikkiaan kurjaa aikaa.
Jengirikollisuus on puhututtanut runsaasti viime aikoina. Ruotsin jengeissä on arviolta noin 20 000–30 000 jäsentä, ja Suomessa heitä on noin 120 jäsentä.
– Se, että olisimme Ruotsin tiellä on naurettava ajatus, mutta tarkkana pitää olla siitä, millä tiellä me nyt olemme. Ruotsista ei kannata hakea mallia, koska he mokasivat urakalla.
Turkan mielestä Ruotsissa pitäisi mieluummin katsoa, mitä virheitä he tekivät kymmenen vuotta sitten, ja oppia niistä nopeasti.
Pojan pelko jäi mieleen
Uudistuksia Suomi kuitenkin kaipaa. Turkka kertoo käyneensä hiljattain koulussa, jossa oppilaat saivat vapaasti tulla keskustelemaan mieltä painavista asioista.
– Toisella luokalla oleva poika saapui pakeilleni ja kertoi, että häntä pelottaa. Hän näytti puhelimensa uutisvirtaa sekä uutisten kommenttikentät, joissa öyhöt kommentoivat, että nuokin lapset pitäisi vielä saunan taakse ja lopettaa.
Yhdestä asiasta hän on huolissaan: sosiaalisen median raakuus.
– Kaikki liittyy kunniaan: se teki jotain ja nyt pitää kostaa. Näistä syntyy kostonkierteitä, joista aikuiset eivät tiedä mitään. Tehdään videoita ja nöyryytetään.
Taustalla on nuoren hyväksynnän kaipuu. Nuorten maailmassa virheellinen kokemus hyväksynnästä syntyy siitä, kuinka paljon seuraajia sometileillä on.
– Jos joku nöyryyttää sinut seuraajien silmissä, niin nuori uskoo, että kunniaa ei muuten saa takaisin kuin lähtemällä kostoreissulle. Tätä tavataan jo ihan tavan nuorilla, ja se on pelottavaa, Turkka toteaa.
Kysyimme Heikki Turkalta kolme toivomusta, miten suomalaisia nuoria voitaisiin auttaa paremmin.
- Neuvolan ja varhaiskasvatuksen henkilöstön määrä pitäisi hänen mielestään tuplata.
- Kolmessa vuodessa pitäisi kehittää uusi, nykyisen korvaava peruskoulu. Tutkimuksen ja kokemuksen välimaastosta pitäisi etsiä oikeat ratkaisut koulun kehittämiseen.
- Polarisaatiokehitys pitää lopettaa: ”Ei oteta sieltä, missä on vähiten.”
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 16.10. kello 23:een asti.
16. lokakuuta kello 14.50: Itä-Suomen yliopisto muutettu muotoon Joensuun yliopisto.