Akavalaisten ammattiliittojen kysely antaa osin lohduttoman kuvan seksuaalisesta häirinnästä suomalaisten työpaikoilla.
Häirintä työpaikoilla on varsin yleistä. Joka kymmenes lähes 6 000 vastaajasta on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi työssään kolmen viime vuoden aikana.
Hyvä uutinen on, että suurin osa vastaajista ei ollut havainnut seksuaalista häirintää työssään kolmen viime vuoden aikana.
Tekniikan akateemisten TEKin työelämäasiantuntija Sirkku Pohja sanoo, ettei häirintää aina tiedosteta. Pohjan mukaan häirintä on oikeastaan juurtunut työelämään ja -kulttuuriin.
– Seksuaalissävytteiset puheet ja vihjailut voidaan kokea jopa työelämään kuuluvaksi. Jos häiritsijä on esimerkiksi esihenkilö tai johtaja, sitä yritetään sietää ja vaihdetaan vaikka työpaikkaa asian esille ottamisen sijaan.
Kollega tai pomo usein tekijöinä
Pääasiassa työntekijät ovat kokeneet sanallista häirintää. Lähes joka kolmas on kokenut fyysistä seksuaalista häirintää. Asiattomia viestejä oli saanut joka viides ja epäsopivia kuvia joka kymmenes häirintää kokeneista.
Häirintää on tapahtunut useammin omassa työyhteisössä kuin ulkopuolisten taholta. 65 prosenttia koki häirintää kollegan suunnasta, 29 prosenttia pomolta ja 19 prosenttia oman työyhteisön ulkopuoliselta kollegalta.
Osa joutui häirinnän uhriksi sekä omalla työpaikallaan että asiakkaiden parissa. Moni kohtasi häirintää useita kertoja.
Kyselyn mukaan nuoret kokivat häirintää selvästi useammin, samoin sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvat.
Vain joka kolmas työpaikka puuttui häirintään
Seksuaalista häirintää työyhteisössään havainneista 13 prosentin mielestä kyse oli rikolliseksi katsottavasta häirinnästä. Silti siihen ei monen mielestä puututtu.
Yli puolet häirintää havanneista vastasi, ettei työnantaja puuttunut rikollisesti katsottavaan seksuaaliseen häirintään.
Työnantajalla on työturvallisuuslain mukaan velvollisuus puuttua tilanteeseen heti, kun hän saa häirinnästä tiedon. Kyselyn mukaan näin ei toimittu läheskään aina.
Työnantajista joka kolmas oli kyselyn mukaan puuttunut toimintaan. Suurin osa oli antanut häiritsijälle huomautuksen tai varoituksen.
Työ- ja virkasuhdeneuvontaa Juristiliitossa tekevä juristi Maria Färkkilä törmää työssään häirintätapauksiin.
– Työturvallisuuslaki koskee kaiken kokoisia työpaikkoja. Jos työnantaja laiminlyö velvollisuutensa eli ei ryhdy työpaikalla riittäviin toimiin häirinnän poistamiseksi siitä tiedon saatuaan, voi työnantajakin pahimmassa tapauksessa syyllistyä rikokseen, Färkkilä sanoo.
Hän muistuttaa, että rikoslain seksuaalista ahdistelua koskeva pykälä koskee nykyään fyysisen teon lisäksi esimerkiksi sanallista tai muuta tekoa, kuten kuvaa tai viestiä.
TEKin Sirkku Pohja sanoo, että yleensä puuttumattomuus johtuu tietämättömyydestä ja selkeiden toimintamallien puuttumisesta.
Pohjan mukaan kaikenlaisesta häirinnästä tarvittaisiin avoimempaa keskustelua sekä rohkeutta myöntää, että seksuaalista häirintää voi ilmetä omalla työpaikalla.
Häirinnän uhrit olivat kohdanneet tapahtuman jälkeen unettomuutta, ongelmia uralla etenemisessä ja mielenterveysongelmia.
– Olisi hyvä miettiä myös, kuinka paljon häirintä vie energiaa työntekijöiltä ja miten se vaikuttaa työn tulokseen ja laatuun, Pohja sanoo.