MielipideTavat

Raisa Omaheimon kolumni: Näin voit toimia, kun näet häirintää

Yksi yhteiskunnallisen eriarvoistumisen ilmenemismuoto on pahan olon purkaminen muihin. Häirinnän kohteena olevan osa on yksinäinen, mutta me kaikki voimme olla toisillemme avuksi, pohtii Omaheimo.

Raisa Omaheimo, taiteilija / Pasila 03.05.2020
Raisa OmaheimoKirjailija

Yksi yhteiskunnallisen eriarvoistumisen ilmenemismuoto on pahan olon purkaminen muihin.

Monenlaiset ihmiset kohtaavat häirintää julkisessa tilassa. Häirintään voi oikeuttaa häiriköiden mielestä melkein mikä tahansa asia toisen ulkonäössä: ihonväri, sukupuoli, kehon koko, pukeutumistyyli tai ihan vaan oma tunne siitä, että toinen ihminen on tiellä.

Nuorempana osasin vain painaa katseen bussin lattiaan ja toivoa, että tilanne menisi ohi. Näissä tilanteissa olisin toivonut, että joku olisi asettunut puolelleni.

Häirinnän kohteena oleminen on valitettavan tuttua minulle itsellenikin. Nuorempana huutoa ja asiatonta kommentointia sai aikaan se, ettemme kavereiden kanssa halunneet baarissa pöytäämme istumaan tutustumisenhaluisia miehiä.

Iän karttuessa olen tavannut hämmentävän monta aikuista ihmistä, joilla on mielestään oikeus kertoa mielipiteensä ulkonäöstäni ja erityisesti painostani. Ulkonäköäni on kommentoitu vaikka missä, esimerkiksi uimarannalla, bussipysäkillä ja kaupan kassajonossa.

Omat vastaansanomisen taitoni ovat karttuneet vasta iän myötä. Nuorempana osasin vain painaa katseen bussin lattiaan ja toivoa, että tilanne menisi ohi. Näissä tilanteissa olisin toivonut, että joku olisi asettunut puolelleni. Häirinnän kohteella kun ei aina itsellään ole voimavaroja vastata häiritsijälle.

Kehon koon lisäksi muutkin ulkonäköön liittyvät asiat oikeuttavat liian monien ihmisten mielestä muiden häiritsemisen.

Syrjintää ja häirintää kokevat niin maahanmuuttajataustaiset ihmiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kuin saamelaisnuoretkin. Seksuaaliseen ahdisteluun puuttumista pyrkii parantamaan alkuvuodesta voimaantullut lakiuudistus.

Syrjintää, vihapuhetta ja häirintää voi kohdata monenlaisissa yhteyksissä työelämästä asuntonäyttöön, ja näissä tilanteissa lainsäädäntö voi olla avuksi. Ennen tuomiovallan väliintuloa arjessa tapahtuvissa kohtaamisissa on kuitenkin paljon, mitä me kaikki voimme tehdä.

Julkisessa tilassa tapahtuvassa häirinnässä on häirinnän kohteen ja tekijän lisäksi paikalla myös muita ihmisiä. Häirinnän kohteena olevan ihmisen osa on yksinäinen, mutta me kaikki voimme olla toisillemme avuksi. Meidän muiden rooli on tärkeä.

Häirintätilanteessa ei ole olemassa neutraalia toimintatapaa. Voit puuttua tilanteeseen, tai olla puuttumatta. Mutta ellet puutu tilanteeseen, olet häiritsijän puolella. Hiljaa oleminen, puuttumatta jättäminen jättää häirinnän kohteen yksin, ja antaa häiritsijän jatkaa.

On toki selvää, että jos tilanne on väkivaltainen, kannattaa soittaa suoraan poliisille ja pysyä itse syrjässä.

Mitä siis voi tehdä, jos todistat häirintää julkisessa tilassa? Vaihtoehtoja on paljon:

  1. Osoita häirinnän kohteelle, ettei hän ole yksin. Voit kysyä, miten voit auttaa häntä.
  2. Julkisessa liikennevälineessä voit esimerkiksi siirtyä istumaan häirityn viereen.
  3. Jos yksin toimiminen jännittää, hae tukea muilta paikallaolijoilta. Kun yksi tekee aloitteen, muiden on helpompi rohkaistua auttamaan.
  4. Kerro tekijälle, että hänen toimintansa ei ole hyväksyttävää ja pyydä häntä lopettamaan.
  5. Älä provosoi äläkä provosoidu.
  6. Jos tilanne on uhkaava, soita hätänumeroon. Julkisessa liikennevälineessä myös kuljettaja voi auttaa avun hankkimisessa.

Näihin tilanteisiin puuttuminen ei ole meille samanlaista: jos esimerkiksi kuuluu itse johonkin vähemmistöön, voi puuttuessa altistaa itsensäkin häirinnälle.

Ajattelen että meillä, joilla on erilaisiin enemmistöihin kuulumisen etuoikeuksia, kynnyksen puuttua tulisi olla matalampi.

Kaikille turvallisemman ilmapiirin luominen muuttuu helpommaksi, mitä useammin sitä tekee.

Häirintätilanteisiin puuttuminen on vaikeaa, ja se voi olla aluksi pelottavaakin. Puuttuminen on kuitenkin taito, jota voi harjoitella.

Kaikille turvallisemman ilmapiirin luominen muuttuu helpommaksi, mitä useammin sitä tekee. Älä pelkää epäonnistumista. Tärkeintä on, että pyrit vaikuttamaan.

Raisa Omaheimo

Kirjoittaja on kirjailija, joka miettii sosiaalipolitiikkaa yleensä raitiovaunussa.

Ohjeisiin on kerätty neuvoja Suomen Punaisen Ristin sivuilta ja Oikeusministeriön Yhdenvertaisuus.fi -sivustolta.

Kolumnista voi keskustella 3.5. kello 23.00 saakka.