Kokkolalainen Janika Herlevi on yksi Suomen noin 3 800 palokuntanaisesta. Hän on ollut mukana 10-vuotiaasta asti.
– Minusta ei ole tulipalojen sammuttamiseen, mutta tämä on mukava keino olla mukana tärkeässä toiminnassa.
Herlevillä harrastus kulkee suvussa.
– Isä ja sisarukset ovat mukana VPK:ssa. Olen kasvanut harrastukseen tätä kautta. Tässä on vahva ”sukurasite” taustalla, hän nauraa.
Uusia palokuntanaisia tarvitaan
Suomen palokunnissa oli palokuntarekisterin mukaan vuoden 2022 lopussa 368 naisosastoa. Aivan kaikki osastot eivät tilastoissa näy.
Jäsenmäärä on laskussa ja väki vanhenee. Samaan aikaan haasteet kasvavat.
– Sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään ja se kasvattaa myös erilaisten keikkojen määrää. Jo nyt on nähty välähdys vaikeista metsäpaloista tai myrskyistä, pohtii Suomen Pelastusalan keskusjärjestön erityisasiantuntija Sirpa Suomalainen.
Palokuntanaisten toiminta on paljon muutakin kuin muonitusta. Tärkeä osa on valistustyö esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa.
He ovat myös mukana pelastusalan kampanjoissa kuten marraskuun loppupuolella järjestettävissä Päivä paloasemalla -tapahtumissa.
– Emme halua, että palokunnat sammuttavat tulipaloja. Haluamme estää niiden synnyn. Tässä ennaltaehkäisevässä työssä palokuntanaiset ovat tärkeä joukko, muistuttaa Suomalainen.
Moni syy houkuttelee mukaan
Yhteishenki on yksi syy siihen, miksi Janika Herlevi haluaa olla mukana.
– Myös auttamisen halu motivoi. On mahtavaa, että saa olla mukana pitkillä tehtävillä turvaamassa sammuttajien muonitusta.
Palokuntanaisten muonituskärry on odotettu vieras sammutuspaikoilla, ja pelastajilta saadut kiitokset lämmittävät.
– Vaikka keikalle tulisikin joskus vähän väsyneenä, niin koskaan ei tarvitse huonolla mielellä lähteä kotiin. Tämä homma antaa paljon enemmän kuin se ottaa.
Muonituskeikkojen kesto ja vaativuus vaihtelee melkoisesti. Kesällä 2021 riehunut Kalajoen maastopalo työllisti Kaarlelan palokuntanaisiakin useiden päivien ajan.
Toisessa päässä ovat tilanteet, joista selvitään muutamalla tunnilla. Silloin esimerkiksi tehdään eväät pelastajille ja viedään ne paikalle.
– Välillä muonituksessa tulee hiki ja kiirettäkin riittää. Se kuitenkin kuuluu tähän hommaan. Aina on kaikille saatu ruoka nenän eteen, kertoo Janika Herlevi.