Rauli Nordbergiin iski sarjakuvakipinä jo 1950-luvulla, kun ulkomainen sarjakuva valloitti Suomen. Aku Ankka, Tex Willer, Pecos Bill ja toiseen maailmansotaan sijoittuneet sotasarjakuvat valloittivat nuoren pojan mielen.
– Se kolahti heti. Sarjakuvat olivat jotain hirveän uutta ja modernia. Olen sanonut, että opin lukemaan Tex Willerin kanssa ja luonnostelin esimerkiksi Aku Ankan kuvia.
Nordberg naurahtaa, että hän osaa yhä piirtää Spitfiren ulkomuistista.
Sarjakuvia pidettiin pitkään jonkinlaisena kirjallisuuden äpärälapsena. Lapsia ja nuoria varoiteltiin sanomalla, että lukemalla pelkästään sarjakuvia, ei koskaan opi lukemaan oikeita kirjoja.
– Sarjakuvien imago oli huono. Niitä pidettiin vain lastenkulttuurina ja kieltä pidettiin huonona.
Kapinaa eliittikulttuuria vastaan
Sarjakuviin liittyi myöhemmin myös kapinointi eliittikulttuuria kohtaan, tähdentää Rauli Nordberg.
– Se oli yksi syy, miksi aloitin sarjakuvien tekemisen underground-kulttuurin innoittamana. Siinä oli sellaista puberteettikapinaa, hän muistelee.
Ensimmäiset Nordbergin tekemät sarjakuvat julkaistiin Pekka Gronowin toimittamassa Jymy-lehdessä, jossa oli muun muassa Robert Crumbin underground-sarjakuvia.
Rakennusarkkitehdiksi valmistunut Nordberg harkitsi taiteilijaksi ryhtymistä ja opiskeli Lahden Taidekoulussa, mutta sarjakuvan tekeminen vei vähitellen mennessään.
– Tein samaan aikaan Lahden Kunnallislehteen sarjakuvaa ja sain läpi muitakin töitäni. Ajattelin heittäytyä tähän täysillä, kun se oli niin kivaa.
Punaniskainen sarjakuvaneuvos
Uran aikana Nordberg on tehnyt useita sarjakuvia yhteistyössä muiden kanssa. Tunnetuimmaksi hahmoksi nousi lännenmies Punaniska, jonka seikkailuja on julkaistu yli kymmenen albumia.
Punaniska syntyi yhteistyössä Wallun, eli Harri Vaalion kanssa radio-ohjelman innoittamana.
– Tein lahtelaiseen Rytmiradioon country-ohjelmaa nimimerkillä Punaniska ja pyysin Wallua piirtämään ohjelmalle logon. Sitten keksimme, että tuo olisi mainio sarjakuvahahmo.
Suomalaisissa lehdissä julkaistiin aikoinaan paljon ulkomaisia sarjakuvia, joita kansainväliset sarjakuvasyndikaatit möivät halvalla, koska samaa sarjakuvaa voitiin myydä ympäri maailmaa.
Suomalainen sarjakuvapiirtäjä ei pystynyt kilpailemaan hinnalla, joten tarvittiin kotimainen vastine suurille ulkomaisille toimijoille.
Ystäviensä kanssa Rauli Nordberg perusti 1980-luvun puolivälissä kotimaisen alan toimijan, joka välitti suomalaisten tekijöiden töitä.
Hän sai sarjakuvaneuvoksen arvonimen vuonna 1986.
– Silloin ajateltiin, että suomalaista työtä täytyy tukea, joten pystyimme pyytämään korkeampia hintoja. Sain läpi omia töitäni. Lisäksi piskuinen, noin kymmenen ammattipiirtäjän joukko, teki kauttamme sarjakuvia kymmeniin lehtiin.
Fadoa, tangoa ja iskelmää
Rauli Nordberg on myös tuottelias sanoittaja ja lauluntekijä. Hän on tehnyt sanoituksia ja sävellyksiä muun muassa Katri Helenalle, Yölinnulle, Markku Arolle, Meiju Suvakselle ja Eino Grönille.
Hän on kääntäjänä tuonut Bob Dylanin musiikkia lähemmäs suomenkielistä yleisöä. Nordbergin kääntämiä Dylanin lauluja on kuultu konserteissa, radio- ja TV-esityksissä sekä levytyksissä vuosilta 1979–1982.
Omasta musiikkituotannosta koostuva televisiohjelma nähtiin vuonna 1983. Nordbergin omia lauluja on myös vuonna 1991 ilmestyneellä levyllä Sininen laulu, laulelmia Lahtikaupungista.
Suomalaisia tangoja Carnagie Hallissa
Nuoruudessa tarttunut tango-kärpänen sai Rauli Nordbergin lopulta hakemaan innostusta tangojen tekemiseen Buenos Airesista asti. Ura tangon parissa huipentui matkalla New Yorkiin, jossa Nordberg oli Markus Allanin tulkkina.
Allan esitti suomalaisia tangoja Carnegie Hallissa.
– Oli melkoinen elämys kuulla minun ja Raimo Hastin tekemä Rio de la Plata, ja katsella samalla aulassa olevaa valokuvanäyttelyä The Beatlesin konsertista samassa paikassa vuodelta 1964, muistelee Nordberg.
Nordbergin tuorein projekti on fado-musiikin tekeminen suomeksi. Albumi O Gosto de Ser Triste - Viiltoja sydämen julkaistiin tänä syksynä. Vaikutteita haettiin fadon kotiseudulta Lissabonista.
Fadossa Rauli Nordbergia viehättää sama asia kuin tangossakin.
– Sellainen surusta nauttiminen, joka on myös hyvin suomalainen piirre. Tarkoituksena ei ollut tehdä sellaista, mikä voitaisiin laittaa fado-lokeroon, vaan enemmänkin tuoda oma näkemyksemme tästä musiikista. Suomalaisia laulelmia, joissa on fado-vaikutteita, pohtii Nordberg.
Pitkä ura on kuljettanut lahtelaista ympäri maailmaa ja kulttuurista toiseen. Aavan meren tuolla puolen, aina jossakin on maa. Seuraavaksi tuo maa saattaa olla Irlanti.
Rauli Nordberg ihastui vihreään saareen oltuaan keväällä muutaman viikon Dublinissa kuuntelemassa musiikkia.
– Olen silloin tällöin miettinyt, mikä on maailman paras laulu. Se on vaihdellut kerrasta toiseen, mutta nyt se on kyllä Danny Boy. Kappaleessa on niin hieno melodia.