Vuoden positiivisin suomalainen valittiin yleisöäänestyksessä osana Nenäpäivää, jota vietetään tänä vuonna 10. marraskuuta.
Ella Kanninen sai kuulla voitostaan lomalla Toscanassa, jossa on hänen toinen kotinsa. Positiivisuus on Ellan mielestä Suomessa aliarvostettua.
– Myönteisyyttä pidetään monesti tyhjännauramisena tai päälleliimattuna. Esimerkiksi hymyn jakaminen tuntemattomillekin ei ole pinnallista vaan toisten huomioimista ja myötätunnon osoittamista, jolla on äärettömän suuri merkitys, Kanninen sanoo.
Tämän vuoden äänestyksen muut ehdokkaat olivat näyttelijä Eija Vilpas, somepersoona Eino Nurmisto, onnellisuustutkija Frank Martela, jalkapalloerotuomari Lina Lehtovaara, MolyBros-tubettajat Ibrahim ”Iba” Manza ja Abdirahman Keinaan sekä artisti Jannika B.
Ellalle voitto oli iloinen yllätys.
– Tunnen vastuuta siitä, että ihmiset näkevät minut myönteisyyden ja positiivisuuden sanansaattajana. Positiivisuus ei ole järkyttävien uutisten keskellä itsestäänselvyys, enkä minäkään onnistu aina kääntämään kaikkea plussan puolelle, Ella pohtii.
Myönteinen suhtautuminen asioihin on hänelle selviytymiskeino.
– Vaikka välillä on vaikka terveysongelmia tai taloudellisesti tiukkaa freelancerina, yritän aina ajatella, että tästäkin löytyy jotain hyvää.
Huonoja uutisia sodista ja ilmastonmuutoksesta lukiessa Kannisenkin on vaikea pysyä positiivisena.
– Näin juuri otsikon, että saimaannorpilla menee vähän paremmin. Se ilahdutti hetken, mutta ilmastonmuutos taas tuntuu vyöryvän vauhdilla eteenpäin. Mietin, mitä toimia ehditään oikeasti tehdä sen hidastamiseksi, Ella sanoo.
Kanninen kokee myönteisen elämänasenteen olevan osin synnynnäistä, osin opittua: siihen on kannustettu jo kotona.
– Vaikka kotona oli välillä taloudellisesti tiukkaa ja vanhemmat erosivat, äitini ei koskaan lannistunut tai halunnut heittää hanskoja naulaan vastoinkäymisten edessä, Ella kertoo.
Myönteinen ajattelutapa on vain vahvistunut italialaisen kulttuurin keskellä.
– Italiassa on arkipäivää, että katsotaan silmiin ja huomioidaan toiset. On vaikea jurnuttaa yksin jo senkin vuoksi, että ihmisiä on kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Kyllä niitä jurnuttajia täälläkin silti on.
Ella Kanninen pyrkii huomioimaan muut myös siinä, kuinka paljon kuormittaa heitä omilla huolillaan.
– Kaikesta voi ajatella, ettei tämä koskaan tule onnistumaan, mutta jos pyrkii muuttamaan tapaansa ajatella, voi löytää helpommin myös ratkaisuja, Ella sanoo.