Anne Berner suunnittelee lastensairaalaa Ukrainaan – tarkoitus hyödyntää Suomen sotaorpojen kokemuksia

Puhumattomuuden kulttuurin takia Suomen sotaorpojen traumat voivat näkyä vielä tämänkin päivän lapsissa. Anne Berner haluaa soveltaa tuoreen projektin tuloksia Ukrainan lastensairaalahankeessaan.

Ukrainan lippuja ja kukkia sotilaan haudalla.
Monen kaatuneen sotilaan jälkeen jää lapsi vailla isää tai äitiä. Lokakuussa kuolleen ukrainalaissotilaan hauta Hrozan kylässä Harkovassa. Kuva: Jakiv Lyashenko / EPA
  • Petteri Juuti

Entinen liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner suunnittelee lastensairaalaa Ukrainaan ja aikoo hyödyntää siinä tuoreen suomalaisprojektin tuloksia.

– Sotatraumat periytyvät. Se, miten saada kierre poikki ja sotaorvoista kasvamaan toimivia aikuisia, on tärkeä kysymys, Berner sanoo Kaatuneitten omaisten liiton tiedotteessa.

Helsingin Uuden Lastensairaalan puuhanaisena tunnettu Berner ei halunnut kommentoida Ylelle sen tarkemmin, mistä Ukrainan lastensairaalassa on kyse.

– Hankkeemme on vielä varhaisessa vaiheessa ja mielelläni annan siitä lisätietoja hieman tuonnempana, Berner viestitti sähköpostilla.

Puhumattomuus siirtää suomalaisten sotaorpojen traumoja jälkipolville

Kun suomalaisia miehiä kaatui sotarintamalla vuosikymmeniä sitten, noin 55 000 lasta jäi sotaorvoksi. Nyt saman kohtalon kokevat monet ukrainalaiset lapset.

Viime vuosisadan puolivälin Suomessa vallitsi puhumattomuuden kulttuuri, jolloin traumat jäivät käsittelemättä. Kun sotaorvoille syntyi omia lapsia, traumat saattoivat siirtyä sukupolvelta toiselle. Tällainen niin sanottu taakkasiirtymä voi ulottua jopa neljän sukupolven päähän.

– Kaikilla ei varmaan ole edes käsitystä siitä, että oma käyttäytymismalli voi johtua useamman sukupolven takaisista asioista, sanoo Sotaorpojen tuki -projektin päällikkö Marianne Nylund.

Vuosina 2020–2023 toteutetussa projektissa suomalaisille sotaorvoille annettiin mahdollisuus käsitellä traumoja yli 80 vuoden puhumattomuuden jälkeen. Keinoina oli muun muassa tunnetaide- ja musiikkiterapiaa.

– Pelkkä puhe eri riitä. Tunteet ja traumat patoutuvat kehoon. Tarvitaan liikettä ja jotakin toimintaa, että kehokin voi vapautua. Keho ja mieli toimivat yhdessä, Nylund sanoo.

Projektiin osallistuneiden orpojen kokemukset korostavat sitä, kuinka tärkeää olisi, että Ukrainassa nyt sotaorvoksi jäävät lapset pääsevät käsittelemään traumojaan paitsi nyt myös tulevaisuudessa.

– Suomen sotaorpojen lapsuudessa ei ollut saatavilla nykyajan työskentelytapoja eli terapiaa ja kriisiapua. Ja kun lapset vanhenevat, heistä tulee lasten vanhempia. Kun ikää tulee lisää, vertaistuen merkitys kasvaa, sanoo Nylund.