Euroclearin rakennus Brysselin keskustassa on ehtaa wannabe-pilvenpiirtäjäarkkitehtuuria.
Suomen EU-ajan alkuhämärissä vuonna 1997 valmistunut massiivinen konttorirakennus versoaa katutasolta raskaana, harmaana, amerikkalaishenkisenä modernismikolossina, mutta katkeaa kesken jo parinkymmenen kerroksen jälkeen siinä missä esikuvat New Yorkissa jatkavat toisen tai kolmannenkin mokoman kohti pilviä.
Tynkämäisyys ei vähennä Euroclearin merkitystä: se on Euroopan arvopaperikaupan iso tekijä, ja nyt sen uumenissa makaa jäissä noin 200 miljardin euron edestä venäläistä omaisuutta, joista 180 miljardia euroa on Venäjän keskuspankin varoja.
EU pani varat yksissä tuumin jäihin osana talouspakotteita, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Jäädytys on yksi tekijä, jolla Venäjää estetään vakauttamasta valuuttansa ruplan hoippuvaa kurssia. Jos 180 miljardia euroa olisi käytössä, Venäjä voisi vahvistaa kurssia yksinkertaisesti ostamalla ruplia markkinoilta.
Euroclearissa makaava potti kasvaa koko ajan. Kun arvopapereista kertyviä varoja ei voida siirtää Venäjälle, Euroclear sijoittaa varat edelleen ja niille kertyy Venäjälle kuuluvaa sijoitus- ja korkotuloa.
Jäädytetyt varat ovat kasvaneet korkoa jo kolme miljardia euroa, Euroclear tiedotti viime torstaina.
EU ei ole keksinyt keinoa takavarikkoon
EU ei ole päässyt läpimurtoon suunnitelmassaan jäädytettyjen varojen käytöstä.
Unioni haluaisi takavarikoida jäädytetyt varat tai edes varoista kertyvät korot ja lähettää ne murjotun Ukrainan avuksi. Mutta se ei ole keksinyt miten ja millä perusteella.
Komissio etsii asiaan kuumeisesti ratkaisua, mutta viime viikolla EU-johtajat joutuivat jälleen toteamaan huippukokouksessa Brysselissä, että päätös lykkääntyy.
Tahtotila sinänsä on kirkas. EU on linjannut, että Venäjän pitää korvata aiheuttamansa sotatuhot. Laaja näkemys on, että Venäjän moraalinen velvollisuus on maksaa Ukrainalle korvauksia.
Ajatuksen haastaa korkeintaan Unkarin itsevaltainen päämies Viktor Orbán, joka on sodan keskelläkin pitänyt kiinni tiiviistä yhteyksistään Venäjään ja presidentti Vladimir Putiniin.
Puuttuu uskallusta, ja mainehaitta pelottaa
Ongelmana on, että EU ei uskalla toimia vaan etsii täydellistä ratkaisua.
– Tässä halutaan toimia niin, ettei päätöksiä saada perutuksi tuomioistuimissa. Eli halutaan tehdä kerralla oikein, sanoo Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen Bofitin tutkimuspäällikkö Iikka Korhonen.
Korhonen muistuttaa, että venäläiset oligarkit ovat jo saaneet purettua omia varojaan koskevia pakotteita oikeudenkäynneillä.
Uskalluksen lisäksi kyse on rahasta ja maineesta.
– Yleensä valtiot ovat pyrkineet pidättäytymään toimista, joissa toisen valtion omaisuutta takavarikoidaan, Korhonen jatkaa.
– Nyt halutaan pitää huolta myös siitä että euroalue säilyy houkuttelevana sijoituskohteena, ettei täällä kovin helpolla ryhdytä takavarikoimaan erilaisten toimijoiden varallisuutta.
Niinpä tilanne ei ole shakki tai matti vaan eräänlainen eurooppalainen patti. Tahtoa on mutta kykyä ei, ja kunnianhimo on koetuksella. Kun idea heitettiin pöydälle, unioni puhui jäädytettyjen varojen koko summan takavarikoinnista, nyt enää koroista.
Omaa linjaansa vetää Euroclearin kotimaa Belgia, joka vaikuttaa kyllästyneen EU-tason jahkailuun.
Belgia ilmoitti lokakuun alussa aikovansa rahastoida Euroclearin Venäjän-varojen arvonnoususta saamansa ylimääräiset verotulot ja ohjaavansa tuotot Ukrainalle. Pelkästään tämä potti olisi yhteensä 2,3 miljardia euroa.
– Veroasiat ovat kansallisessa päätäntävallassa, totesi pääministeri Alexander De Croon kabinetin edustaja uutistoimisto Reutersille.
Summers, Zoellick & Zelikow: Varojen käyttöön on moraalinen oikeus
Myös G7-maat Yhdysvallat, Japani, Kanada ja Britannia tukevat ajatusta venäläistuottojen ohjaamisesta Ukrainaan. Ne julkistivat asiasta yhteisen kannanoton kaksi viikkoa sitten.
G7-maissa ja EU:ssa on yhteensä jäissä noin 300 miljardin euron edestä venäläisvaroja. Yhdysvalloista kuuluu erityisen voimakkaita kannanottoja sille, että varojen käyttöön on moraalinen oikeutus.
Muun muassa Lawrence Summers, Robert Zoellick ja Philip Zelikow ovat ottaneet kantaa asian puolesta useissa merkittävimmissä lehdissä, kuten Economistissa ja Washington Postissa.
Professorikolmikon painoarvo on raskasta sarjaa: Summers on entinen valtiovarainministeri ja presidentti Barack Obaman neuvonantaja, Zoellick on toiminut aiemmin Maailmanpankin johdossa ja Zelikow ulkopoliittisissa vastuutehtävissä viiden hallinnon aikana.
Kolmikko on puhunut varojen käytöstä ”toisena vastahyökkäyksenä” viitaten Ukrainan vastahyökkäykseen sotarintamalla. Zelikowin mukaan vastatoimet voivat ylittää tavanomaisen lain suojan, koska Venäjä on ensin rikkonut härskisti kansainvälistä oikeutta.
– Tämän vuoksi varat jäädyttäneillä mailla on oikeus purkaa velvollisuutensa Venäjän valtiota kohtaan ja käyttää varoja velkojen maksuun, professorit perustelevat.
Summers, Zoellick ja Zelikow huomauttavat, että ennakkotapauksiakin löytyy.
Kun Irak vuonna 1990 hyökkäsi Kuwaitiin, sen ulkomaisia varoja jäädytettiin noin 50 miljardin euron edestä ja käytettiin korvauksiin sodasta kärsineille osapuolille.
Viime vuonna taas Yhdysvallat päätti jakaa Afganistanilta jäädyttämänsä seitsemän miljardia euroa puoliksi syyskuun 11. päivän terrori-iskun uhreille ja puoliksi Afganistaniin humanitääriseen työhön.
Pelkillä korkotuloillakin saisi paljon aikaan
Vuoden viimeinen EU-huippukokous järjestetään joulukuun puolivälissä. Se on seuraava mahdollinen paikka käsitellä asiaa valtionjohtajatasolla, mikäli komissio onnistuu siihen mennessä kursimaan kasaan ratkaisuehdotuksen.
Pelkkien korkotulojen antamisella Ukrainan tueksi olisi suuri merkitys. EU tukee Ukrainaa tänä vuonna noin 18,5 miljardilla eurolla.
– Jos ensi talvena olisi käytettävissä korkotuottoja vaikka kolmen–neljän miljardin euron verran, niin olisihan se merkittävä lisä, sanoo tutkimuspäällikkö Iikka Korhonen Suomen Pankista.
– Ei sillä jälleenrakenneta Ukrainaa. Mutta rahoituspaineita se helpottaisi.