Kun kevätkuukaudet alkavat, alkaa myös puhe ja varoittelu punkeista. Puolen vuoden ajan teemme punkkitarkastuksia, kunnes koittaa syksy ja ilmat viilenevät. Mielikuva on, että tällöin katoavat myös punkit, mutta pitääkö se paikkansa?
Teimme tätä juttua varten testin, jolla halusimme selvittää katoamista. Testialueeksi valitsimme määrätyn alueen Helsingin keskuspuistossa. Alue oli hyvin tyypillinen niitty, jossa on vaihtelevaa kasvustoa. Aluetta ei niitetty kokeen aikana. Vedimme kolmeen otteeseen lakanaa alueella.
Menetelmässä hyönteiset, etenkin punkit tarttuvat kankaaseen. Koe suoritettiin kerran kuussa ja jokaisella koekerralla lämpötila oli selkeästi erilainen.
Tulos paljastaa, että elohopean painuessa nollan tuntumaan punkkien määrä väheni, mutta niitä löytyi yhä.
Löytyykö tältä kaiken kestävältä oliolta heikkouksia?
Punkit kestävät hyvin siis viileää ja jopa kylmää. Ne saattavat olla koko talven hereillä esimerkiksi puuvajassa halkojen välissä suojassa pakkaselta. Halla ja vähäluminen talvi saattaa kuitenkin olla kohtalokas yhdistelmä punkille.
Punkit eivät pidä siitä, kun maanpinnan lämpötila laskee alle +4 asteen. Kun maanpinnan lämpötila laskee pakkasen puolelle, se saa ne suorastaan kärsimään ja pelkäämään hengissä pysymisen puolesta.
Ja jos kaiken lisäksi tulee vähäluminen talvi, voi punkkien hengissä pysyminen talven yli olla vaarassa, mutta kuten todettu ne ovat sinnikkäitä kavereita.
Punkit ovat vaihtolämpöisiä eliöitä, ja niiden aktiivisuus määräytyy vallitsevan lämpötilan mukaan. Punkit kuolevat, kun on liian kuuma tai kylmä.
Ne talvehtivat lehtien alla maaperässä tokkurassa ja ne suorastaan vaativat paljon lunta, sillä lumi eristää kylmyyttä. Ei ole siis olemassa absoluuttista ilman lämpötilaa tai selkeää vuodenaikaa, jolloin voisi sanoa, että nyt ei tarvitse pelätä mukaan tarttuvia punkkeja.
Ne aktivoituvat, kun kokevat lämpötilan mieleisekseen ja passivoituvat kun tulee kylmää. Kylmässä säässä ne eivät tartu ihmiseen niin innokkaasti kuin lumettomina ajankohtina.
Älä heitä elävää punkkia viemäriin tai vessanpönttöön
Vedestä punkit eivät ole moksiskaan ja esimerkiksi vessanpönttöön ja viemäriin heitetyt punkit saattavat kömpiä sieltä takaisin päivänvaloon. Vaatteiden nakkaaminen pyykinpesukoneeseenkaan ei saa niitä hätääntymään. Ainakaan 40 asteen likapesu ei hetkauta punkkia. 60 asteen pesu saattaa olla niille jo tukalampi.
Kaikilla eläimillä on paikka ekosysteemissä. Punkkien ensisijainen tehtävä on lisääntyä ja levitä. Niistä ei ole todettu olevan selkeää hyötyä luonnolle eikä siis ihmisille.
Ihmiselle nuo pienen pienen oliot, jotka näyttävät iholla ennen herkutteluaan pieneltä ruvelta tai luomelta, voi aiheuttaa huonolla tuurilla vakavia sairauksia.
Punkit herättävät siis syystä monissa meissä hätää ja pelkoa. Kun yhden kehostaan löytää, tulee tunne, että niitä vilisee kaikkialla.
Kaiken lisäksi nuo viheliäiset, punkit siis, eivät meinaa kuolla millään ja kiinnittyessään, ne pitää poistaa iholta tarkasti kokonaisina.
Vanhan kansan punkin poistokonstit kuten rasva tai hyönteismyrkky ovat väärä tapa toimia, sillä tukehtuessaan punkki voi oksentaa virusta sisältävän mahansisällön ihmiseen.
Punkkia ei saa myöskään poistaa puristamalla, murskaamalla, neulalla tai tikulla. Johan on olio!