Maailma järkyttyi aamulla 7. lokakuuta, kun Israelista levisivät tiedot joukkomurhista musiikkifestivaalilla ja kibbutsien kodeissa. Raa’an hyökkäyksen tekivät terroristijärjestöt Hamas ja Palestiinan islamilainen jihad. Sota Lähi-idässä oli taas alkanut.
Saman tien syttyi globaali informaatiosota sosiaalisessa mediassa. Siihen osallistuvat konfliktin osapuolet, niiden liittolaiset ja kannattajat, kuka tahansa kännykällään sosiaalisen median kanavissa, kuten X (entinen Twitter), Telegram, Tik Tok, Instagram ja Facebook.
Telegram ja X ovat informaatiosodan pääkanavia. Yksin niitä käyttää yli miljardi ihmistä.
Aseita ovat videot, kuvat, tiedot, mielipiteet – myös väärät tiedot ja valevideot.
Hamas ei peitellyt hyvin valmisteltua hyökkäystään. Se postasi lähes reaaliajassa videoita raakuuksistaan. Hamasin Telegram-kanava lähetti yli tuhat viestiä lokakuun 7. päivänä. Sieltä monet hyökkääjien videot ovat levinneet ennen muuta X:ään.
Tällä informaatiosodalla on valtavasti polttoainetta. Pieni maakaistale Välimeren pohjukassa on leikkauspiste, jossa roihuavat maailman suurimmat ristiriidat. Se jakaa itää ja länttä, pohjoista ja etelää, vasemmistoa ja oikeistoa, rajusti myös länsimaiden ihmisiä.
Todellisen sodan uhreja ovat erityisesti Hamasin terrorihyökkäyksessä ja Israelin vastaiskuissa Gazassa kuolleet tuhannet siviilit. Informaatiosodan uhreina voi pitää niitä, joita väärä tieto ja valevideot ovat johtaneet harhaan.
Monet sosiaalisen median viestit tulevat lähteistä, joita emme tunne.
– Mielellämme uskomme sitä, mitä jo etukäteen uskomme. Tartumme yleensä ensimmäisenä siihen, mikä tukee omaa ajatustamme, Maanpuolustuskorkeakoulun professori Aki-Mauri Huhtinen sanoo.
Kysyimme informaatiosodankäynnin asiantuntijoilta, mitä sosiaalisen median käyttäjän olisi hyvä tietää Hamasin ja Israelin ympärillä riehuvasta informaatiosodasta.
Gazan sairaalan opetus: Odota hetki ennen kuin otat kantaa
Nopeatempoinen informaationvälitys johtaa siihen, että kantaa otetaan helposti virheellisillä tiedoilla. Niin kävi ilmeisesti Gazan sairaalaiskussa. Useat suomalaiset poliitikotkin sortuivat siihen sosiaalisessa mediassa.
Länsimaiset mediat uutisoivat illalla 17. lokakuuta Hamasin tiedoilla, että Israel on iskenyt sairaalaan Gazassa ja jopa 500–800 ihmistä on kuollut.
Päivän valjettua paljastui, että Hamasin tiedot eivät ehkä pitäneetkään paikkansa. Sairaalan vahingot, pieni kuoppa parkkipaikalla ja räjähderomun poissaolo eivät viitanneet Israelin tuhovoimaiseen pommiin, vaan mahdollisesti palestiinalaisjärjestöjen omaan rakettiin.
Tähän alustavaan johtopäätökseen ovat päätyneet useat läntiset tiedusteluorganisaatiot ja niin sanottujen avointen lähteiden riippumattomat tutkijat.
X:ssä ainakin @Geoconfirmed, @OAlexanderDK, @Nrg8000 sekä Bellingcat ovat julkaisseet aiheesta, avointen lähteiden analyytikko Emil Kastehelmi kertoo.
– Keskeistä tässä sairaalatapauksessa olivat väitteet 500–800 kuolleesta, joille ei ollut mitään todisteita. Siitä huolimatta väite julkaistiin monessa mediassa, Kastehelmi sanoo.
Hän kuuluu suomalaiseen avointen lähteiden tiedusteluryhmään Black Bird Groupiin, joka seuraa ja tuottaa tietoa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Nyt ryhmä seuraa myös Lähi-idän tapahtumia.
Avoimia lähteitä ovat esimerkiksi taistelukentiltä tuleva kuvamateriaali, satelliittidata ja eri osapuolten tiedotteet.
Sairaalatapauksessa korostui se, että oma viesti pitää saada nopeasti liikkeelle tai joku muu täyttää informaatiotyhjiön, Maanpuolustuskorkeakoulun väitöskirjatutkija, everstiluutnantti Teemu Saressalo sanoo.
Saressalon mukaan Israel reagoi hitaasti, koska selvitteli asiaa. Media on jälkikäteen korjaillut tapahtumien kulkua, mutta Hamasin tavoittelema ensishokki sen eduksi oli jo tapahtunut.
Saressalo tekee väitöskirjaa informaatiovaikuttamisesta 2000-luvun alun sotilaallisissa konflikteissa. Hän on tutkinut Israelin ja myös Hamasin informaatio-operaatioita.
Hamas välittänyt valeuutisia – entä Israel?
Hamasin tiedotteisiin suhtaudutaan sairaalatapauksen jälkeen entistä epäilevämmin.
– Lähdekritiikki Gazan osalta on vaikeaa, väitöskirjatutkija Saressalo sanoo.
Hamasin etujen mukaista on liioitella Israelin aiheuttamia tuhoja. Israel taas haluaa ylipäätään kääntää keskustelun Gazan tuhoista Hamasin syyksi.
Gazan terveysministeriö julkaisee suuria siviiliuhrien määriä, mutta Israelin mukaan ministeriö on Hamasin kontrollissa ja sen tiedot eivät pidä paikkaansa.
– Lähtökohtaisesti arvioisin israelilaislähteet totuudenmukaisemmiksi kuin palestiinalaiset. Israelissa on kuitenkin ollut kohtalaisen suuri lehdistönvapaus, ja media osaa olla myös erittäin kriittinen hallitusta ja asevoimia kohtaan, vaikka nykyhallituksen aikana lehdistön vapautta onkin uhattu, Saressalo sanoo.
Professori Aki-Mauri Huhtinen arvioi, että Israelin disinformaatiota voi hillitä myös se, että valeuutisista kiinni jääminen voisi heikentää lännen sympatiaa ja tukea Israelille.
Emil Kastehelmen mukaan Israelin viestinnässä kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mitä jätetään sanomatta: kuten, olisiko Israel tehnyt omassa palestiinalaispolitiikassaan joskus jotain virheitä.
Hamas on esittänyt vääriä tietoja myös muun muassa siviilien tappamisesta. Hamasin johtaja väitti arabikanavan haastattelussa, että Hamas ei tapa tarkoituksellisesti siviilejä, vaikka Hamas on jakanut omia videoitaan siitä.
Saressalo ei ole havainnut Israelin tämän sodan aikana levittäneen valeuutisia. – Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö näin olisi voinut tapahtua.
Sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi perätty Israelilta todisteita väitteistä, että hyökkääjät olisivat katkoneet kymmenien vauvojen päitä. Asiaa on selvittänyt muun muassa yhdysvaltalainen NBC-kanava.
Onko myös Venäjällä sormensa valeuutisoinnissa?
Sosiaalisessa mediassa toistellaan konfliktin osapuolten näkökantoja. Useimmat tuomitsevat kyllä Hamasin julman iskun, mutta sen jälkeen alkaa kiista siitä, miksi tähän on tultu.
Riitelyn polttoainetta ovat myös väärät tiedot ja valevideot, joita ovat katsoneet jopa sadatmiljoonat ihmiset viime viikkoina. Näitä feikkivideoita ovat tutkineet muun muassa uutistoimisto Reuters ja uutiskanava Sky News. Myös Yle on uutisoinut aiheesta.
Usein jää epäselväksi, mistä lähteestä valevideot alunperin ovat. Väärää tietoa voivat levittää sodan osapuolten ja heidän kannattajiensa ohella myös muut valtiolliset toimijat.
Emil Kastehelmi kertoo, että venäläiset toimijat ovat levittäneet sosiaalisessa mediassa videota, jonka mukaan Hamasilla on Ukrainasta tuotuja länsiaseita. Videon takana olevaa tahoa ei tiedetä.
Kastehelmen mukaan videolla kuvatut aseet voivat olla esimerkiksi Venäjän sotasaalista Ukrainasta. Hän pitää myös mahdollisena, että yksittäisiä ukrainalaisten aseita on todella päätynyt mustan pörssin kaupan kautta Hamasille.
Venäjällä on kuitenkin intressi hämmentää.
– Informaatioympäristön sekavuus palvelee Venäjää. Venäjän idea on, että tilannekuva maailman kriiseistä olisi mahdollisimman sumuinen, mikä vaikuttaa demokratioissa niin, että ei saada oikein yhteistä linjaa, professori Aki-Mauri Huhtinen sanoo.
”Sosiaalinen media on kuin kultakalat maljakossa”
Professori Huhtisen mukaan sosiaalisen median alustat ovat mahdollistaneet informaatioympäristön ”saastumisen”. Väärän tiedon leviämistä kiihdyttää sosiaalisen median luonne: ihmiset vaihtavat siellä ennen muuta mielipiteitään ja tuntemuksiaan.
– Sosiaalinen media on kuin kultakalat maljakossa, ne törmäilevät laumoina seinään, kääntyvät ja lähtevät toiseen suuntaan, Huhtinen kuvaa.
Monet rakentavat kuvansa tapahtumista sosiaalisen median kautta, koska se on nopeaa ja koukuttavaa, reaaliaikaista uutisointia ympäri vuorokauden.
– Videoklipit leviävät, niissä on äänet ja tunnetta mukana. Siellä tapahtuu mielikuvavääristymiä, vahvistetaan omia stereotypioita.
Vaikka videot paljastuisivat vääriksi, se ei välttämättä tulee niiden katsojien tietoon tai siitä ei edes piitata.
Sosiaalisen median luonteeseen ei kuulu, että keskustelu päättyisi johonkin totuuteen. Se ei pyytele anteeksi ja oikaise asioita kuten perinteinen media.
– Ihmisten suhde luotettavaan journalismiin ja valtamediaan on toisenlainen, Huhtinen arvioi.
Väärällä tiedolla voi tehdä myös rahaa sosiaalisessa mediassa
Väärän tiedon levittämistä voivat kiihdyttää myös taloudelliset motiivit, niin sosiaalisen median yhtiöillä kuin sen käyttäjilläkin.
Someyhtiöt eivät ole suitsineet tähän mennessä tosissaan väärän tiedon levittämistä.
Nyt EU on vaatinut sosiaalisen median alustoilta selvitystä, mitä ne ovat tehneet estääkseen laittoman sisällön ja disinformaation leviämisen Hamasin ja Israelin sodasta.
Lehtitietojen mukaan ainakin Meta ja X ovat kertoneet lisäävänsä resursseja tilanteen korjaamiseen. Median nostettua esiin valevideoita X:ään on ilmestynyt myös huomautuksia niiden alkuperästä.
Professori Huhtinen arvioi, että disinformaatiota ei saada aisoihin someyhtiöiden toimilla.
– En usko, että millään taloudellista voittoa tekevällä yrityksellä on resursseja satsata faktan tarkistukseen ja informaatioympäristön puhdistamiseen niin paljon kuin vaaditaan.
Someyhtiöt ovat tehneet myös uudistuksia, jotka ovat pikemminkin edistäneet disinformaation leviämistä.
Maailman rikkaimman ihmisen Elon Muskin tultua Twitterin omistajaksi käyttöön otettiin tilien maksullinen varmentaminen. Käyttäjänimen vieressä oleva sininen symboli varmentaa tilin käyttäjän henkilöllisyyden. Tilin varmennus maksaa kahdeksan dollaria kuussa.
Varmennettujen tilien käyttäjille myös maksetaan näkyvyydestä. Ei ole väliä mitä materiaalia jakaa. Se kannustaa myös väärän tiedon levittämiseen, koska sille on paljon kysyntää.
– Mitä enemmän viestiä on katsottu, mitä enemmän sitä on peukutettu tai kommentoitu, niin sehän vetää puoleensa kuin hunaja, Aki-Mauri Huhtinen sanoo.
Emil Kastehelmi kertoo saavansa X:ltä 10–30 dollaria kuussa näkyvyydestä. Hänellä on noin 100 000 seuraajaa. Kastehelmi ei postaa kovin tiheästi, yleensä muutamia viestejä viikossa.
Tilanne voi olla toinen megatason toimijoilla. Kastehelmi mainitsee yhdysvaltalaisen poliittisen aktivistin Jackson Hinklen, jolla on yli 1,5 miljoonaa seuraajaa X:ssä. Hänet tunnetaan kiihkeänä valtamedian, Ukrainan ja Israelin arvostelijana.
– Tällainen yksittäinen toimija voi vaikuttaa narratiiveihin merkittävästi. Ei se ainakaan oikean informaation edistämistä helpota, Kastehelmi sanoo.
Voiko sosiaalisessa mediassa luottaa kehenkään?
Mikään sotapropagandan roskaviemäri sosiaalinen media ei silti ole. Laadukasta informaatiota jakavat muun muassa monet asiantuntijat ja avointen lähteiden tutkijat.
Sameisiin vesiin voi joutua erityisesti, kun kohtaa tuntemattomia ja nimettömiä lähteitä.
Professori Huhtinen neuvoo, että mihinkään ei kannata luottaa heti sataprosenttisesti.
– Informaation tarkistus ja faktan tsekkaus vie aikansa. Kävisin katsomassa myös valtamediaa. Pitäisi liikkua aika monella kanavalla.
Huhtinen toivoo, että sosiaalisen median käyttäjien apuna olisi pian automatisoituja työkaluja, joilla voisi itse tarkistaa esimerkiksi videoiden alkuperän, koska sosiaalisen median alustat eivät sitä ainakaan vielä tee.
Teemu Saressalo neuvoo, että eräs analyyttinen keino pyrkiä erottamaan väärä tieto faktoista on kysyä, mikä on viestin lähde ja sisältö, kenelle se on suunnattu, mitä välinettä on käytetty ja mitä vaikutusta on tavoiteltu.
– Mitä provosoivampi ja raflaavampi viesti, sitä suuremmalla kritiikillä pitää suhtautua.
Emil Kastehelmen mukaan hälytyskellojen on syytä soida, jos joku tekee jatkuvasti kohupaljastuksia, jotka menevät vastavirtaan muun informaation kanssa.
Hän neuvoo tarkistamaan, mitä sosiaalisen median lähteet ovat aiemmin viestineet ja onko perinteinen media siteerannut niitä, koska se suodattaa aika hyvin epäluotettavia toimijoita.
Hankalia tapauksia ovat nimimerkin takaa viestivät. Ne voivat tuottaa myös hyvin laadukasta informaatiota, mutta salata henkilöllisyytensä esimerkiksi turvallisuussyistä.
Kastehelmi varoittaa, että kaikki OSINT-etuliitettä käyttävät eli avointen lähteiden tutkijoina esiintyvät eivät harjoita todellista avointen lähteiden tiedustelua, vaan postaavat lähinnä esimerkiksi yksittäisiä videoita.