Suomalaisilla turkistarhoilla on edelleen puutteita vaarallisten tartuntatautien torjunnassa.
Asia käy ilmi Ruokaviraston lintuinfluenssakartoituksen tähän mennessä valmistuneista tarkastusraporteista, joihin Ylen MOT-toimitus on tutustunut.
Ruokavirasto on määrännyt kaikki Suomen turkistarhat tarkastettavaksi, jotta niille levinnyt lintuinfluenssavirus H5N1 havaitaan ja sairaat eläimet saadaan hävitettyä.
Ruokavirasto on määrännyt yhteensä yli 300 000 minkkiä, kettua ja supikoiraa lopetettavaksi. Lisäksi turkistarhojen eläimistä kerätään yli 10 000 näytettä, jotka analysoidaan laboratorioissa.
Operaation taustalla on pelko siitä, että virus muuntuu turkistarhoilla ihmisissä leviävään muotoon ja käynnistää tuhoisan pandemian.
Uusin MOT-dokumentti Operaatio lakeuksilla selvittää, miksi lintuinfluenssaan reagoitiin niin myöhään, vaikka tutkijat olivat varoittaneet riskistä. Katso ohjelma Areenasta.
Lintuja karkotetaan pelottelemalla ja ampumalla
Lintuinfluenssa päätyi turkistarhoille lokeista, joita on tänä vuonna kuollut joukoittain lintuinfluenssaan.
Lokkeja houkuttelee turkistarhoille eläinten rehu.
Sen vuoksi Ruokavirastoa on kiinnostanut erityisesti se, miten lintujen torjunta on turkistarhoilla järjestetty.
Selvityksen perusteella erot tarhojen välillä ovat suuria.
Jotkut tarhurit torjuvat lintuja ampumalla. Siihen on tänä vuonna myönnetty poikkeuslupa lintuinfluenssan takia.
59 tarkastetun tarhan joukosta kolme kertoi ampuvansa lintuja suoraan. Yksi tarhoista kertoi ampuneensa kesän ja syksyn aikana peräti 300 lintua.
Lintujen ampumista on pidetty tehottomana muun muassa siksi, että lintuinfluenssa levisi Suomen turkistarhoille nimenomaan naurulokeista. Rauhoitettua naurulokkia ei kuitenkaan saa ampua.
Suurempi osa tarhureista kertoo karkottavansa lintuja pehmeämmin keinoin, kuten varoituslaukauksin, kovan äänen päästävillä kaasutykeillä, linnunpelättimillä tai laserkarkottimilla.
Osa tarhureista ei tarkastusraporttien perusteella tee lintujen torjumiseksi yhtään mitään.
Yksi tarhuri perusteli vähäisiä torjuntatoimia sillä, että ”alueen luontaiset petolinnut pitävät linnut loitolla”.
Linnut pääsevät monella tarhalla edelleen käsiksi rehuun
Ampumista ja pelottelua tehokkaampaa on estää lintujen pääsy häkkirivistöihin varustamalla ne seinin ja ovin. Tässä piilee myös tarhojen tautisuojauksen olennaisin puute.
Suomessa turkiseläimet elävät niin sanotuissa varjotaloissa, joissa ei usein ole ovia. Tälläisissa tarhoissa lintuinfluenssaa sairastavien lokkien on helppo päästä turkiseläinten häkkien päälle syömään eläinten rehua.
Monella tarhalla on asiassa edelleen korjattavaa, vaikka Ruokavirasto on kehotti kesällä parantamaan lintujen torjuntaa.
59 tarkastetusta tarhasta 10 oli sellaisia, joilla linnuilla oli edelleen pääsy varjotalojen sisälle eli käytännössä syömään eläimille annettua rehua. Kaksi tarhoista oli sellaisia, joissa linnut pääsivät kosketuksiin myös varastoidun rehun kanssa.
Lähes kaikki tähän mennessä tarkastetuista tarhoista olivat sellaisia, joille linnut pääsivät varjotalojen väleihin eli käytännössä levittämään tautia tarhan ympäristöön ulosteiden mukana.
Muita puutteita: vanhoja lantakasoja, aliravittuja eläimiä
Tarkastus osoittaa joillakin tarhoilla puutteita myös yleisen hygienian ja eläinten terveyden suhteen.
59 tarhan joukosta 16 oli sellaisia, joilla lantaa ei oltu ajettu turkistarhalta ainakaan vuoteen.
Taudit voivat levitä käsittelemättömän lannan kautta. Kettujen lanta pitäisi poistaa varjotalojen alta 1–2 kertaa vuodessa ja minkkien lanta 3–5 kertaa vuodessa.
Yhdeltä tarhalta oli löytynyt aliravittuja ja kitukasvuisia kettuja likaisissa oloissa. Eläimiä oli todennäköisesti ruokittu puutteellisella omatekoisella rehulla, jonka alkuperä ei tarkastuksella selvinnyt.
Tarkastusraporttien perusteella osa tarhureista luottaa siihen, että tarhojen liepeillä elävät villiintyneet kissat torjuvat haittaeläimiä kuten jyrsijöitä.
Villiintyneet kissat ovat kuitenkin myös yleinen turkistarhojen haittaeläin, ja lintuinfluenssa on levinnyt niidenkin parissa. Osa tarhureista kertookin hävittävänsä kissoja tarhan alueelta eri keinoin, kuten ampumalla.
Osa tarhureista laiminlöi koronaseurannan määräyksiä
Turkistarhojen tautiriskistä saatiin varoittava esimerkki aivan äskettäin, kun koronavirus levisi turkistarhoilla Euroopassa.
Kun koronapandemia alkoi, koronavirus tarttui satojen Euroopan turkistarhojen eläimiin ja tarttui myös turkiseläimistä takaisin ihmisiin.
Tämän vuoksi Suomen turkistarhat velvoitettiin toimittamaan kuolleita eläimiä säännöllisesti Ruokaviraston tutkittavaksi. Riittävä näytteiden tutkiminen on olennaista tartuntojen havaitsemiseksi.
Kaikki tarhat eivät kuitenkaan toimittaneet näytteitä vaadittua määrää.
Esimerkiksi vuonna 2022 näytteitä toimitettiin Ruokavirastolle noin 10 000, kun tutkijat odottivat yli kolminkertaista määrää.
Valvova viranomainen eli aluehallintovirasto tiesi, että kaikki tarhat eivät noudattaneet näytteiden toimittamista koskevaa määräystä. Siitä huolimatta tarhureille ei määrätty yhtäkään uhkasakkoa.
Selkeitä varoituksia ei otettu vakavasti
Koronapandemia oli selkeä osoitus turkistarhoihin liittyvästä tautiriskistä.
Tutkijat ovat kuitenkin yrittäneet varoittaa myös lintuinfluenssasta jo kauan.
Se mitä Suomessa tapahtui tänä kesänä Suomessa tapahtui vuosi sitten Espanjassa: lintuinfluenssa levisi linnuista minkkitarhalle. Tapaus herätti maailmanlaajuista huolta.
Ruokavirasto julkaisi huhtikuussa raportin, jossa arvioitiin zoonoosien, eli eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien uhkaa turkistarhoilla.
Ruokaviraston omat tutkijat toteavat raportissa, että turkistarhojen tautisuojaus on usein puutteellista ja että ”turkiseläinpopulaatiossa voi salakavalasti kehittyä seuraava pandemia esimerkiksi muuntuneen influenssaviruksen myötä”.
Kaikesta huolimatta taudin torjunta aloitettiin Suomen turkistarhoilla vasta kun lintuinfluenssa jo todetusti levisi turkistarhoilla. Turkiseläinten lintuinfluenssa lisättiin ministeriön asetuksella vastustettavien eläintautien listalle heinäkuussa.
Nyt viruksen havaitsemisella ja hävittämisellä on kiire. Satoja tuhansia eläimiä joudutaan lopettamaan kiireellisesti.
Työtä hidastaa pula laboratorioista, välineistä ja ennen kaikkea eläinlääkäreistä.
– Me olemme ihmetelleet, miksi Ruokaviraston tasolla ei ollut valmiina suunnitelmaa siitä, että mitä tapahtuu, jos turkistarhalta löytyy zoonoosi [tauteja, jotka voivat tarttua eläimistä ihmisiin ja päinvastoin]. Tämä on mennyt tämmöisenä improvisaationa, ihmettelee eläinlääkäri Annukka Nikula.
”Luotettiin siihen, että turkistarhaajat kantavat vastuunsa”
Ruokaviraston elintarvikeketjulinjan ylijohtajan Pia Mäkelän mukaan lintuinfluenssan leviäminen turkistarhoilla näin laajasti tuli yllätyksenä. Tauti ei ole aiemmin tarttunut samanlaisella voimalla turkistarhoilla ruokaileviin lokkilintuihin.
– Se mikä vähän yllätti oli laajuus. Että se ei ollut yksi tai kaksi turkistarhaa, Mäkelä sanoo.
Ruokavirasto ohjeisti tarhureita jo kesällä estämään luonnonlintujen pääsyn turkiseläinten rehuun. Mäkelän mukaan tarkastusten tulokset osoittavat, että tautisuojauksen taso ei vieläkään ole osalla tarhoista riittävällä tasolla.
– Heidän [turkistarhureiden] pitäisi nyt ryhtyä toimenpiteisiin.
Hän myöntää, että tautisuojaus on jätetty pitkälti elinkeinon vastuulle.
– Varmasti tässä nyt luotettiin siihen, että turkistarhaajat kantavat oman vastuunsa tässä asiassa. Tämä kesän epidemia osoitti, että ehkä sitten näin ei ollut tapahtunut.
Tähän on monta syytä. Yksi on raha: Tautisuojaus on kallista ja turkisala on vuosia ollut taloudellisessa kriisissä.
Toinen syy on se, että turkistahojen tautisuojausta ja hygieniaa koskeva lainsäädäntö on löyhempi kuin esimerkiksi siipikarjatilojen tai navetoiden kohdalla.
Tähän voi olla tulossa muutos: maa- ja metsätalousministeriö valmistelee asetusta, joka voi velvoittaa turkistarhat torjumaan lintuja entistä voimakkaammin.
Muutokset tulevat tarpeeseen taas keväällä kun muuttolinnut palaavat ja mahdollisesti tuovat mukanaan lintuinfluenssaa.