Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) ei torppaa ajatusta vuokralääkäripalveluista velotettavien poskettomien palkkioiden suitsimisesta hintakattomekanismilla.
Hän kuitenkin muistuttaa, että mekanismissa on omat vaaransa. Pelkona on, että lailla säädettävä hintakatto veisi hyvinvointialueet henkilöstön saatavuuden kannalta vain ojasta allikkoon ja kustannukset sen kun kasvaisivat.
Pahimmillaan tilanne voisi johtaa siihen, etteivät alueet kykenisi hoitamaan lakisääteisiä tehtäviään.
Hyvinvointialueet ovat monella tapaa puun ja kuoren välissä. Pula henkilöstöstä on pakottanut ne nojaamaan yhä vahvemmin vuokralääkäripalveluita tarjoaviin yksityisiin yrityksiin.
Vuokralääkäreiden palkkiot taas ovat viime vuosina jatkaneet paisumistaan samalla, kun hyvinvointialueiden taloudellinen ahdinko syvenee entisestään.
Vuokratyön hinta voi pahimmillaan olla moninkertainen oman henkilöstön palkkoihin verrattuna. Esimerkiksi terveyskeskuslääkärin on mahdollista kaksinkertaistaa palkkansa, jos hän siirtyisi tekemään samaa työtä vuokratyötä tarjoavan yrityksen kautta.
”Palkitsemispolitiikkaa pitäisi suitsia”
Ratkaisuksi ongelmaan on väläytelty hintakattojen säätämistä lääkäreiden vuokrapalveluille. Se tarkoittaa, että laki tai hyvinvointialueet itse määrittäisivät maksimihinnan, jolla ne ostavat yksityisten yritysten tarjoamia palveluita vuokralääkäreiltä.
Vastaavan mekanismin selvittämistä ja säätämistä vaatii muun muassa pääoppositiopuolue SDP. Puolue on valmis lisäämään hyvinvointialueiden ostopalveluja, mutta yksittäisiä ja kalliita vuokralääkärisopimuksia tulee sen mukaan suitsia.
Kansanedustaja Ilmari Nurmisen (sd.) mukaan hallituksen tulisikin rajata lailla vuokratyön hintaa, käyttöä sekä kestoa.
– Meidän mielestä pitäisi minimoida käyttöä prosentuaalisella rajalla. Tai ainakin lyhentää vuokratyön pituutta hyvin pieneen. Ja kyllä tätä palkitsemispolitiikkaa pitäisi myös suitsia, Nurminen sanoo.
Nurmisen mukaan SDP odottaa hallituksen selvittävän asiaa pikaisella aikataululla.
Nurmisen mukaan apuun tarvitaan kansallista lainsäädäntöä, mutta myös hyvinvointialueiden parempaa yhteistyötä.
– Molempia tarvitaan. Hyvinvointialueiden pitää tehdä laajemmin yhteistyötä, mutta alueetkin tarvitsevat kansallista selkänojaa, jotta ne saavat tämän asian ratkaistua.
Hintakatossa ongelmansa ja vaaransa
Ministeri Juuson mukaan julkisuudessa olleet räikeät ylilyönnit vuokralääkäreiden palkkioissa ovat kohtuuttomia.
Hintakattomekanismissa on kuitenkin hänen mukaansa omat ongelmansa ja vaaransa.
Uhkana on ministerin mukaan muun muassa se, että hyvinvointialueiden kustannukset vain kasvavat lisäsääntelyn myötä.
– Tässä kuten monissa muissakin asioissa on vaarana, että jos lainsäädännössä säädetään jonkin asian enimmäishinnasta, siitä tulee samalla kertaa myös vähimmäishinta.
Juuso myös muistuttaa, että mikäli hyvinvointialueet määrittelevät vuokralääkäreiden palveluista maksettavan enimmäishinnan liian pieneksi, eivät kaikki yksinkertaisesti saisi tarvittavaa työvoimaa.
– Mitä jos sillä hinnalla ei saada lääkäreitä? Silloinhan ihmiset eivät saa hoitoa, eli emme pysty vastaamaan lakisääteisen palvelutarpeeseen, Juuso sanoo.
Hän viittaa alueiden lakisääteiseen tehtävään taata, että perusterveydenhuollossa hoitoon pääsee 14 vuorokauden kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista ja erikoissairaanhoidon puolella viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.
Sama ongelma koskee vuokratyön määrän rajaamista.
Suomessa on käytetty vuokralääkäreitä kauan
Kysymyksen nostaa esiin myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mia Laiho (kok.).
– Hintakaton ongelma on se, että meidän hyvinvointialueet tuottavat lakisääteisiä sosiaali- ja terveyspalveluita. Suurin osa palveluista on nimenomaan lakisääteisiä. Ne rikkoisivat lakia, jos ne eivät hankkisi palvelua asukkaille sieltä, mistä pystyvät sen hankkimaan, Laiho sanoo.
Laihon mukaan Suomessa on käytetty vuokralääkäreitä jo parikymmentä vuotta pienemmässä mittakaavassa. Käyttö on nyt lisääntynyt Sanna Marinin (sd.) viime hallituksen lakimuutosten seurauksena.
Jo 7,5 prosenttia lääkärityövoimasta hankitaan perusterveydenhuoltoon ostopalveluna, erikoissairaanhoidon puolella luku on pienempi. Trendi on vain kasvamaan päin.
– Viime kauden lakitiukennusten ja henkilöstöpulaan yhteydessä tämä tilanne on pahentunut, Laiho sanoo.
Hänen mukaansa suurin osa vuokralääkäreiden ja -hoitajien sopimuksista on pitkäkestoisia, ja niissä on saatu hinta neuvoteltua kohtuulliselle tasolle.
– Mutta kun tulee äkillisiä tarpeita, niin kysynnän ja tarjonnan epäsuhta voi nostaa hintoja korkeaksi.
Laihon mukaan myös hyvinvointialueiden yksityisille vuokrafirmoille langettamia sakkoja tulisi mahdollisesti kohtuullistaa. Yhtiö joutuu maksamaan sakon esimerkiksi silloin, jos se ei kykene tarjoamaan hyvinvointialueille lupaamaansa työntekijää.
– Jos sakko on korkea, niin ymmärrettävästi myös sopimuksen hinnat tulevat silloin korkeaksi. Mikä on sitten kohtuullista, niin tätä on varmasti hyvä myös arvioida.
Sääntelyssä olisi huomioitava eri alueiden tilanteet
Kattohintamekanismin laatiminen lainsäädännön näkökulmasta ei myöskään ole yksinkertainen harjoitus tai nopea vastaus tilanteeseen.
Ennen kaikkea syynä on se, että myös hyvinvointialueet kilpailevat henkilöstöstä keskenään.
Alueet eivät kuitenkaan lähde kisaan samalta viivalta. Haja-asutusalueilla on jo pitkään ollut huomattavasti suurempia vaikeuksia houkutella lääkäreitä. Sama hintakatto ei olisikaan realismia joka puolella Suomea.
– Sääntelyn tulisi olla kansallista, ja siten kaikkia hyvinvointialueita koskevaa. Kuitenkin on selvää, että kansallisesti ei voida säätää vain yhtä kattohintaa, vaan sääntelyssä tulisi huomioida alueiden tilanteiden erilaisuus. Käytännössä esimerkiksi hintakaton portaittaisuudessa säätäminen olisi erittäin vaikeaa, Juuso sanoo.
Hyvinvointialueiden henkilöstöongelmia käsitellään parhaillaan vuoden loppuun asti jatkavassa valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisessä työryhmässä. Myös kysymys hintakattomekanismista on ryhmän pöydällä.