Ruotsin korona-ajan kasvoiksi noussut Anders Tegnell ei kadu mitään – kahdessa asiassa Ruotsi kuitenkin hänestä epäonnistui

Ruotsin ylikuolleisuusluvut olivat lopulta koronavuosina Pohjoismaiden alhaisimmat. Anders Tegnell ei ole enää Ruotsin valtionepidemiologi.

Anders Tegnell vid podiet på presskonferens.
Näin me suomalaisetkin tutustuimme valtionepidemiologi Anders Tegnelliin. Hän osallistui yli sataan televisioituun koronatilannekatsaukseen. Kuva: Daniel Ivarsson
  • Pirjo Auvinen

TUKHOLMA Korona nostaa taas päätään sekä Suomessa että Ruotsissa, mutta sitä ei enää luokitella yleisvaaralliseksi taudiksi.

Toisin oli kevättalvella 2020. Silloin levisi virus, joka osoittautui tappavaksi varsinkin vanhuksille ja monisairaille.

Silloin Ruotsin valtionepidemiologina oli infektiotautien erikoislääkäri Anders Tegnell, jonka kasvot tulivat tutuiksi myös muissa Pohjoismaissa. Tegnell tuli tunnetuksi etenkin siksi, että Ruotsi kulki pohjoismaisittain täysin omia polkujaan koronan torjunnassa.

Ruotsissa ei suljettu kouluja, yliopistoja eikä ravintoloita, eikä otettu käyttöön maskipakkoa. Maskeja suositeltiin vain hetken aikaa sisätiloihin, joissa oli paljon ihmisiä – kuten busseihin.

Muissa Pohjoismaissa ihmeteltiin, kun elämä Ruotsissa näytti jatkuvan kuin ennallaan.

Niin ei kuitenkaan ollut. Ruotsissa ravintoloiden aukioloaikoja ja asiakasmääriä rajoitettiin, ja yli 50 hengen yleisötapahtumiin vaadittiin rokotustodistus. Etätyöhön kehotettiin, samoin rokotuksiin ja pysymään kotona, jos olo oli vähänkin flunssainen.

Ruotsin linja sai pitkälti Tegnellin kasvot, vaikka hän korostaakin, että päätösten taustalla oli laaja asiantuntijoiden joukko.

Eivät Tegnell ja hänen kollegansa täysin ilman äänekästä kritiikkiä jääneet. Vastauksena arvostelijoille kansanterveysvirasto ja Tegnell korostivat, että päätösten pitää perustua tieteelliseen näyttöön.

Nyt Tegnell on koonnut koronavuosiensa kokemukset ja opetukset kirjaksi.

Kaksi epäonnistumista

Tegnell ei kadu mitään, mutta kahdessa kohtaa Ruotsi hänen mukaansa epäonnistui: kaikkein hauraimpien vanhusten suojelussa ja ”uusruotsalaisten” informoimisessa.

Ruotsin kuolinluvut olivat koronan ensikuukausina hurjat verrattuna muihin maihin. Tauti jylläsi erityisesti vaativan hoidon vanhainkodeissa, joissa Tegnellin mukaan asuu 10 000 ihmistä, mikä on pieni osa ruotsalaisvanhuksista.

– Ongelmien vyyhti oli melkoinen. Vanhainkodeista puuttui suojavarusteita ja henkilökunnan koulutus paljastui puutteelliseksi. Monet työntekijöistä olivat tuntityöläisiä eivätkä he halunneet herkästi jäädä vuorosta pois. Myös hoitokäytännöissä oli puutteita eli samat hoitajat saattoivat hoitaa sekä sairaita että terveitä vanhuksia, Tegnell listaa.

Viime syksyn vaalit olivat Tegnellille pettymys. Hän olisi toivonut, että vanhustenhoito olisi noussut vaaliteemaksi, koska korona oli osoittanut, että esimerkiksi vanhainkotien työsuhteissa oli paljon parannettavaa.

Ruotsissa poliitikot pysyivät sivussa

Tegnellin mukaan Ruotsi toteutti linjaa, jonka asiantuntijat olivat yhdessä arvioineet parhaaksi, mutta jota esimerkiksi muut Pohjoismaat eivät sitten noudattaneetkaan.

Tegnellistä siihen on ymmärrettävä selitys. Paine poliitikkoja kohtaan koveni, mikä johti päätöksiin yhä tiukemmista ja laajemmista rajoituksista. Suomessa esimerkiksi suljettiin koulut ja Uudenmaan maakunta.

Ruotsissa ei käynyt niin, koska Tegnellin mukaan maassa on pitkät perinteet sille, että asiantuntijat arvioivat ja poliitikot pysyvät lestissään. Tegnellin selitys näyttäisi pätevän tänäkin päivänä. Ruotsalaisten luotto poliisiin on vahva, vaikka jengiväkivallan seurauksena tappoluvut muistuttavat Meksikoa.

Tegnell sanoo, että terveysviranomaisten ja poliitikkojen yhteydenpito oli tiivistä, mutta poliitikot eivät puuttuneet valittuun linjaan. Ainoa toive oli, että kansanterveysvirasto jatkaisi liki päivittäisiä koronakatsauksiaan. Niitä pidettiinkin yhteensä 198 kappaletta, joista 105:een Tegnell osallistui.

Ruotsalaisten tuki ratkaiseva

Tegnell korostaa, että ruotsalaisten tuki valitulle linjalle oli ratkaiseva. Sitä tuli niin yksittäisiltä ruotsalaisilta kuin eri yhteisöiltäkin.

– Ilman laajaa tukea tämä ei olisi onnistunut. Sen läksyn ovat kaikki nyt varmasti oppineet, että kansan on oltava valitun linjan takana, jos halutaan onnistua.

Mies näyttää käsivarrestaan tatuointia kännykkäkameralla kuvaavalle naiselle.
Tegnell itse ei ymmärrä, miksi hänestä tuli koronavuosina jopa tatuointeihin päätynyt kulttihahmo, mutta THL:n Mika Salmisesta ei. Kuva: Daniel Ivarsson

Kokiko Tegnell koronan ensikuukausina koskaan epätoivon tunteita?

– Ei, hän vastaa ykskantaan. Hänestä epidemiologin eli tartuntatautiasiantuntijan on katsottava laajemmin kuin vain naapurimaihin, ja silloin Ruotsin kuolinluvut olivat Tegnellin mukaan keskitasoa.

Tegnell ei pidä maaotteluvertauksista koronan yhteydessä. Ei, vaikka Ruotsi pärjäisi hyvin.

Tilastot kertovat, kuinka suuri osa väestöstä kuolee vuosittain. Jos määrä on selvästi oletettua suurempi, puhutaan ylikuolleisuudesta.

Kun lukuja katsotaan kolmelta koronavuodelta ja verrataan niitä kolmeen koronaa edeltävään vuoteen, lopputulos yllättää varmasti kaikki muut paitsi Tegnellin. Ruotsin ylikuolleisuusluku on Pohjoismaiden alhaisin.

Korona ja epäoikeudenmukainen maailma

Anders Tegnell lopetti valtionepidemiologina vuosi sitten. Hänen oli tarkoitus lähteä vielä Maailman terveysjärjestö WHO:hon töihin. Se ei toteutunut, sillä nimitys pitkittyi ja lopulta virkaa ei ollut olemassakaan. Nyt 67-vuotias Tegnell on kansanterveysviraston vanhempi erikoisasiantuntija kansainvälisissä tehtävissä.

Kehittyvät maat ovat Tegnellille tuttuja. Hän asui lapsena Etiopiassa ja on työskennellyt lääkärinä muun muassa Laosissa ja nykyistä Kongon demokraattista tasavaltaa edeltäneessä Zairessa, missä hän hoiti ebolapotilaita

Koronavuosina kansainvälinen yhteistyö ei ollut mallikelpoista. Rikkaat länsimaat rohmusivat sekä suojavarusteet että rokotteet.

Ruotsin entisen valtionepidemiologin mukaan Pohjoismaiden tulisi tehdä yhteistyötä pandemiantorjunnassa.

Parhaillaan WHO työstää pandemiasopimusta, jonka toivotaan estävän pahimmat epäoikeudenmukaisuudet seuraavan koronankaltaisen taudin uhatessa.

Tegnell ei ole järin toiveikas.

– Monet maat ovat osoittaneet, että tässä kansainvälisellä yhteisöllä oli suuria puutteita. Siksi näitä neuvotteluja pandemiasopimuksesta nyt käydään. Tarkoituksena on, että seuraavalla kerralla onnistuttaisiin paremmin. Lopputulos ei ole vielä tiedossa, ja ilmeisesti kaikki on vielä vähän ilmassa.

Tegnellin mukaan ihan toimettomina maailman maat eivät olleet koronavuosinakaan. Muun muassa WHO:n ja YK:n lastenjärjestö Unicefin avulla rokotteita lahjoitettiin kehittyviin maihin.

– Saatiinhan tämä Covax vähitellen käyntiin – eli malli, jolla rokotteita jaettaisiin koko maailmaan, mutta se tuli aika myöhään ja jaettavaa oli aivan liian vähän, erityisesti alussa. Eli mekanismeja kyllä on, mutta on oltava myös tahtoa jakaa.

Pohjoismaisen yhteistyön suhteen Tegnell on toiveikkaampi. Korona on esillä esimerkiksi Pohjoismaiden neuvostossa.

– Itse asiassa tästä puhutaan aika monella tasolla nyt. Teemme parhaillaan yhteistä arviointia pohjoismaiden sisarvirastojemme kanssa. Luulenpa, että seuraava kriisin koittaessa yhteisymmärryksemme on paljon parempi kuin viime kerralla.

Mitä ajatuksia artikkeli herättää? Aiheesta voi keskustella keskiviikkoon 8. marraskuuta kello 23 saakka.