NHL on kovaa tulosurheilua. Sitä kautta arvioidaan myös New York Rangersia edustavaa 22-vuotiasta Kaapo Kakkoa. Kolmetoista peliä ja yksi tehty maali ei varmasti ole sitä, mitä seura tai turkulainen itsekään alkukaudelta odotti.
Ei etenkään, kun alla oli uran tehokkain, neljänkymmenen pisteen sesonki.
Kolmetoista ottelua on silti pieni otos, eikä Kakon tilannetta voi arvioida pelkästään loka-marraskuun pohjalta tai pelkästään tehojen kautta. On tarkasteltava peliä lähemmin ja pengottava tilastoja pidemmältä ajalta.
Oleellisempi kysymys kuuluu, onko kolmentoista ottelun laahaava tuloskunto heikko vaihe vai oire suuremmista ongelmista?
Pelaajaidentiteetti haussa
Kuumin kysymys Kakon kohdalla liittyy tietenkin tehojen laahaamiseen. Miksi SM-liigan läpi jo 17–18-vuotiaana pelannut, ja heti perään MM-kisoissa loistanut TPS-kasvatti, ei ole reilun neljän kauden aikana kyennyt NHL:ssä kasvamaan tulosyksikön tekijäksi?
NHL:ään Kakko varattiin kesän 2019 varaustilaisuuden toisena pelaajana. Odotukset rakentuvat tämänkin kautta.
On hyvä muistaa, että ani harva kasvaa NHL:ssä luotettavaksi eturivin pelaajaksi parissa vuodessa. Nuorilla voi mennä neljästä kuuteenkin vuotta ennen kuin oma identiteetti ja sitä kautta lopullinen huipputaso NHL:ssä löytyy.
Kakko on tällä tiellä.
Mutta samaan aikaan pitää voida kysyä, onko Kakon pelaaminen kehittymässä oikeaan suuntaan? Onko pelaamisessa viitteitä suuremmasta ketsuppipullon poksahtamisesta lähiaikoina? Polkeeko ura paikallaan vai odottaako nousu uudelle tasolle kulman takana?
Yle Urheilun jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen näkee suomalaisnuorukaisen pelaamisessa selkeitä puutteita.
– Ehkä pelaajan ja tämän lähipiirin olisi aika pysähtyä miettimään, mitä hommia on jäänyt tekemättä. Kaapo on helvetin hyvä kilpailija ja ahkera jätkä, mutta jos tulosta meinaa tehdä, pelaamista pitäisi saada sulavammaksi, liikkuvammaksi ja räjähtävämmäksi. Kaapo ei saa tällä hetkellä luistelulla luotua mitään etuja, Lehkonen linjaa.
Luistelu on kiistatta osa-alue, jonka kanssa Kakolla riittää edelleen töitä.
Toisaalta monelle lajia seuraavalle Kakon pelaajaidentiteetti NHL-tasolla on toistaiseksi jäänyt hämärän peittoon. Kakko ratkoi vielä Suomessa nuorten sekä miesten arvokisoissa otteluita itse, mutta NHL:ssä tämän pelaamisesta on tullut enemmän pelin tekemistä.
Eikä Kakko pelintekijänäkään profiloidu uuden ajan ison jään pelaajaksi.
– Ei hän näyttäydy minulle pelin käynnistävänä voimana. Sellaisena, joka saa kiekon, sitten harhauttaa ja luo jotakin. Vielä SM-liigassa ja arvokisoissa hän siihen pystyi. Enemmin hän on nyt pienen tilan suojaaja ja kiekonpitäjä. Kun pienellä alueella pelaa, se on tietenkin helpompi puolustaa, eräs NHL:n pelaajatarkkailija analysoi.
– Ehkä hänellä ei ole sellaista liukua ja räjähtävyyttä, mitä vaadittaisiin. Luistelemalla hän ei tahdo päästä maalipaikoille. Sitä kautta hän ei ole niin monipuolinenkaan.
Kakko hakeutuu NHL:ssä paljon laitojen lähelle ja maalin taakse, missä hän suojaa kiekkoa ja pyrkii luomaan maalipaikkoja joko syöttämällä tai itse maalille nousemalla. Kakolla on erinomaiset hyökkäyspelin ominaisuudet ja kyky luoda, mutta toisinaan pelaaminen jää pelin ulkopuolella kaarteluksi.
Voisiko tämä olla yksi syy siihen, miksi maalintekijäksi aiemmin profiloituneen Kakon on vaikea saada laukaisumääriä NHL-tasolla ylös? Kun SM-liigassa Kakko laukoi yli viisi kertaa ottelussa, NHL:ssä tämä ei ole käynyt viiden vuoden aikana edes lähellä kahta.
Kuluvalla kaudella Kakko on laukonut vähemmän kuin koskaan aiemmin NHL:ssä, vaikka on pelannut paljon ykkösketjussa.
Entinen NHL-pelaaja ja JYPin apuvalmentaja Ville Nieminen kaipaa Kakon pelaamiseen mielikuvitusta.
– Hänet tunnetaan raastajana ja hän on saanut luottamuksen sitä kautta. Pystyisikö hän tuomaan peliin kuitenkin hieman juonikkuutta ja eräänlaista leikkisyyttä? Mutta löytyykö sellaista sitten New Yorkissa vaihtelevissa rooleissa, Nieminen pohtii.
Nieminen aprikoi sitä, millaiseksi pelaajatyypiksi Kakko profiloituu.
– Onko hän ylivoimapelaaja, pelintekijä vai laukoja?
Missä oma paikka?
Asiantuntijat muistuttavat myös siitä, miten nopeasti Kakko NHL-varauksen jälkeen suuntasi NHL:ään. Reilussa neljässä vuodessa Kakolla on ollut kaiken oppimisprosessin keskellä kolme eri valmentajaa, joista yksikään ei profiloidu – ainakaan isojen odotusten New Yorkissa – nuorten pelaajien kehittäjäksi.
Kun reppuun pakattiin vielä kärkipään varauksen odotukset, nuorella pelaajalla on ollut paljon lautasellaan.
Suomalaisista esimerkiksi Miro Heiskanen ja Anton Lundell pelasivat vielä vuoden SM-liigaa varauksen jälkeen. Mikko Rantanen pelasi ensimmäisen Pohjois-Amerikan vuoden farmissa.
– Ei tuo se optimaalisin kehityspolku ehkä ole ollut. Kolme eri valmentajaa, New York ja isot odotukset. Kun nuoria vielä koulitaan peliajan ja penkkikomennusten kautta, se luo epätietoisuutta ja epävarmuutta. Jos odotusarvo on, että olisi uusi soihdunkantaja, niin se voi olla aika raastavaa, pelaajatarkkailija pohdiskelee.
Kakko on etsinyt omaa paikkaansa joukkueessa kaikki vuodet. Tämän ja edelliskauden aikana vastuuta on tullut kosolti myös ykkösketjussa, mutta isoin työntö on jäänyt tuloksen osalta piippuun. Paras ketjukoostumus, missä Kakko on pelannut, on ollut niin sanottu ”Kid Line”. Junnuketjuun kuuluvat Alexis Lafreniere sekä Filip Chytil.
Pelaaja itse haluaa luonnollisesti pelata kärkiketjussa Mika Zibanejadin ja Chris Kreiderin kanssa, mutta tulos puhuisi junnuketjun puolesta. Kuluvalla kaudella ykkösketju teki Kakon kanssa 119 minuutissa kaksi maalia. Menneellä kaudella junnuketju teki 31 osumaa 532 minuutissa.
Kakon kohdalla viisi–viisi-pelin ketjulla on erityinen merkitys, koska tähtipelaajien miehittämään ensimmäiseen ylivoimakoostumukseen ei suomalaisella asiaa ole. Totuus kuitenkin on, että NHL:ssä tähdet elävät paljon ylivoimapelistä.
– Tuossa kärkiketjussa Kaapo ei ole löytänyt työnkuvaansa. Se on helpommin sanottu kuin tehty, kun siinä on kaksi tähtipelaajaa, joilla on omat roolit todella kirkkaana mielessä, Ismo Lehkonen sanoo.
– Joskus pitää pelaajan myös miettiä sitä, haluaako olla basistina bändissä, joka soittaa isoilla stadioneilla vai laulajana kellaribändissä, Ville Nieminen puolestaan muotoilee.
Kaapo Kakon ketjujen vertailu
| Lafreniere-Chytil-Kakko (2022–2023 & 2023–2024) | Kreider-Zibanejad-Kakko (2023–2024) |
| Maaleja/60: 3,5 | Maaleja/60: 1,0 |
| Maaliodottaman suhde: 52,7% | Maaliodottaman suhde: 58,6% |
| Vaarallisten maalipaikkojen suhde: 52,4% | Vaarallisten maalipaikkojen suhde: 64,1% |
Paljon hyvää, paljon töitä
Kokonaisuus Kakolla on hyvin hallussa. Kakko pelaa hyvin ja tunnollisesti molempiin suuntiin, kamppailee voimakkaasti ja on kaikilla tavoin plus-merkkinen pelaaja. Läpimurto tuloksen tekemisen osalta antaa kuitenkin odottaa itseään – kenties vielä toisenkin tovin.
Jos katsotaan toteutumaa kolmen viime kauden ajalta, Kakon on vaikea mahtua Rangersissa kymmenen kärkeen tärkeimmissä henkilökohtaisissa tilastoissa.
Kaapo Kakko New York Rangersissa 2021- (vähintään 200 minuuttia) (sijoitus suluissa)
| Maalit/60 | 0,7 (14.) |
| Pisteet/60 | 1,7 (14.) |
| Laukaukset/60 | 5,8 (21.) |
| Laukaus% | 12,7 (12.) |
| Henkilökohtainen maaliodottama/60 | 0,7 (20.) |
| Vaaralliset maalipaikat/60 | 3,3 (16.) |
Kakko on ollut täysverinen NHL-pelaaja ensimmäisestä päivästä, kuten Nieminen asian ilmaisee, mutta myös työnsarkaa riittää.
Luistelun lisäksi maalintekopeli vaatii vielä laukauksen kautta töitä.
– Se on hieman kysymysmerkki itselleni, onko siellä tehty töitä laukauksen kanssa. Kun puhutaan viimeistelystä ja laukomisesta eri asennoista ja niin edelleen. Tuntuma on, että hieman heikoilla prosenteilla hän viimeistelee, pelaajatarkkailija toteaa.
– Pelin evoluutio menee kauheaa vauhtia. Kaapolla on poikkeukselliset hyökkäyspelivaistot, mutta etuja hän ei saa. Tuntuu kuin hänellä olisi painoliivit koko ajan päällä ja siksi puolustava pelaaja alati iholla. Onko ne painoliivit sitten henkistä, fyysistä vai teknistä. Tai niiden sekoitus, Lehkonen pyörittelee.
Henkistä puolta ei sovi unohtaa. Kakko on edelleen nuori pelaaja ja vieläpä sellainen nuori, jonka sopimus päättyy ensi kesään.
Näyttöjä kaivataan, sillä NHL:n sopimusneuvottelupöydissä tilastopaperit kaivetaan esiin ensimmäisinä. On varmaa, että myös turhautuminen kuuluu nuoren ihmisen tunneskaalaan kaiken keskellä.
– Ikävä tosiasia on, että nämä ovat kaikki selityksiä. Tuota NHL on. Urheilu todistaa aina totuuden. Jos on riittävän hyvässä kunnossa, riittävän nopea sekä riittävän taitava suhteessa vastustajaan, tekee tulosta. Se on pyhä kolminainen itseluottamuksen buusti. Muut putoavat silloin kelkasta ennemmin tai myöhemmin, Lehkonen päättää.