Monella on tapana istua tuppisuuna julkisilla paikoilla, vaikka mielessä pyörisikin joku mehevä puheenaihe. Se on harmi, sillä satunnaiset kohtaamiset tekevät ihmiselle hyvää.
Kukapa ei olisi joskus alkanut junan ravintolavaunussa rupattelemaan vierustoverinsa kanssa, ja tämä täysin vieras ihminen on alkanut kertoa jostain elämänsä käännekohdasta tai muistellut jotain erikoisen mukavaa muistoa elämänsä varrella. Ja siinä on sitten toisen innoittamana alkanut itsekin kertoa omasta elämästään jotain hyvin henkilökohtaista.
Ja minähän en sano mitään!
Mutta kynnys tällaisiin satunnaisiin kohtaamisiiin on usein turhan korkealla. Suomalaiset ovat hyviä jättämään muut ihmiset rauhaan, ja siksi me viihdymme julkisessakin tilassa omissa oloissamme. Tähän meitä ajaa jo nykytekniikkakin.
Itsepalvelukassa pelastaa meidät turhilta jorinoilta kaupan myyjän kanssa. Ravintolan ruokalistaan voi tutustua jo kotona, ja jos treffiseura on myöhässä, kännykän tuijottelu estää tehokkaasti katsekontaktit, jotka voisivat johtaa ties mihin rupatteluun.
Omiin oloihin vetäytyminen on harmillista, sillä tutkimusten mukaan satunnaiset kohtaamiset piristävät ihmistä.
Tunteitaan rehellisesti ilmaisevat ihmiset ovat vähemmän stressaantuneita ja heillä on muita alhaisempi verenpaine
Ventovieraat voivat olla rehellisempiä
Amerikkalaisen psykologin Zick Rubinin mukaan satunnaisessa keskustelussa ihminen voi olla avoimempi ja rehellisempi myös itselleen kuin ollessaan tuttujen kanssa tekemisissä. SIksi monet asiat saattavat näyttäytyä aivan toisessa valossa kuin aiemmin. Vieraan kanssa keskustellessaan ihminen ei opi vain toisesta, vaan myös itsestään.
Tuntemattomien kanssa keskustellessa kummallakaan osapuolella ei ole käsitystä toistensa menneisyydestä, ja ilman tätä ennakko-odotusten painolastia vieraat voivat alkaa keskustelun ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Jos satunnaisesti kohtaaville ei ole yhteistä menneisyyttä, ei heillä ole yleensä yhteistä tulevaisuuttakaan. Keskustelunhan on joka tapauksessa määrä päättyä sinä hetkenä kun juna saapuu asemalle. Kun kumpikaan ei myöhemmin joudu vastaamaan sanoistaan, ihminen voi sanoa rehellisen mielipiteensä.
Rehellisyys kannattaa, sillä tutkimusten mukaan ihmiset, jotka ilmaisevat tunteitaan rehellisesti ovat vähemmän stressaantuneita ja heillä on muita alhaisempi verenpaine.
Linja-autossa ei ole tunnelmaa
Bussit ja muut julkiset liikennevälineet ovat juuri sellaisia paikkoja, joissa ollaan samassa tilassa mutta murjotetaan yksin kuin vanhasta tottumuksesta.
Chicagon yliopiston tutkimuksessa koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän jäsenet kävivät bussissa keskusteluja vierustoverinsa kanssa. Heidän myös piti kertoa jotain itsestään, ja yrittää samalla saada heidän vierustoverinsa kertomaan jotain henkilökohtaista elämästään. Toisen ryhmän käskettiin keskittyä tulevan päivän tuumimiseen, ja kolmannen ryhmän pyydettiin matkustavan bussissa samaan tapaan kuin he tekevät yleensäkin.
Tutkimukseen osallistuneista koehenkilöistä ne, jotka aloittivat keskustelun bussissa vierustoveriensa kanssa kuvailivat matkan tekoa positiivisemmin kuin itsekseen istuneet matkustajat.
Vieraan kanssa rupatelleet koehenkilöt suhtautuivat poikkeuksetta vierustovereihinsa myönteisesti. Kokemus oli samanlainen niin introverteiksi kuin ekstroverteiksikin itsensä tuntevilla.
Anteeksi… tai ei sittenkään mitään…
Maailmalla víeraiden kohtaamista varten on olemassa kursseja, joita on joskus järjestetty Suomessakin. Niiden tarkoitus on paitsi opettaa ihmisille keskustelutekniikoita myös hälventää pelkoja ja epäluuloja, joita vieraiden kohtaamiseen liittyy. Niitä nimittäin riittää.
Yksi peloista on se, että keskustelun aloittaja ei muka saisi toisilta vastakaikua. Pelko on aiheeton.
Kanadalainen psykologi Gillian Sandstrom ohjeisti tutkimuksessaan koehenkilöitä puhumaan vieraiden ihmisten kanssa viitenä päivänä peräkkäin. Jälkikäteen koehenkilöt kertoivat, että keskustelujen aloittaminen oli paljon helpompaa kuin mitä he olettivat. Keskustelut myös kestivät kolme kertaa pidempää kuin mitä he etukäteen veikkasivat.
Kahdeksan osallistujaa kymmenestä kertoi oppineensa keskusteluista jotain uutta. Neljäkymmentäkaksi prosenttia kokeeseen osallistuneista vaihtoi yhteystietoja jonkun tapaamansa ihmisen kanssa. He kävivät myöhemmin kahvilla ja uusia ystävyyksiä solmittiin.
Keskustelu ventovieraan kanssa ei ole mitään rakettitiedettä, mutta sillä voi olla koko loppuelämää muuttava vaikutus.
Lähde: Joe Keohane: The Power of strangers. The Benefits of connecting in a suspicious world. Penguin Books 2022.