Ilmastopäästöt eivät synny tasa-arvoisesti. Rikkaat aiheuttavat päästöjä huomattavasti enemmän kuin köyhät.
Britanniassa sijaitseva kansalaisjärjestö Oxfam on julkaissut tänään maanantaina rikkaiden ja köyhien päästökuilusta jälleen raportin.
Oxfamin kanssa yhteistyötä tehnyt brittilehti The Guardian kutsui selvitystä laajimmaksi ilmasto-oikeudenmukaisuuden tutkimukseksi, jota on koskaan tehty. Laskelmien tekemiseen osallistui myös arvostettu Stockholm Environment Institute -tutkimuslaitos.
Raportin tulos on hätkähdyttävä: vaurain prosentti maailman väestöstä aiheuttaa enemmän päästöjä kuin köyhimmät 66 prosenttia.
Tutkimustulos ei kuitenkaan kuvaa rikkaiden yksilöiden elämäntyylistä ja kulutuksesta syntyviä päästöjä. Päästölaskelmat perustuvat nimittäin kulutuksen sijaan omistukseen. Näin esimerkiksi suuryhtiöiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt on jyvitetty rikkaille yksilöille, jotka omistavat yhtiöitä.
The Guardian kertoo, että vauraimpaan prosenttiin kuuluu yhteensä 77 miljoonaa ihmistä, joiden vuositulot ylittävät 130 000 euroa. Joukkoon mahtuu ihmisiä kaikista maailman kolkista.
Erot myös valtioiden välillä isoja
Valtioiden väliset päästöerot ovat niin ikään merkittäviä. Vauraat pohjoisen maat saastuttavat väkilukuunsa nähden huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Afrikan maat, jotka aiheuttavat The Guardianin mukaan vain 4 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä.
Valtioiden välinen ilmasto-oikeudenmukaisuus tuleekin olemaan keskeinen teema marraskuun lopulla Dubaissa pidettävässä kansainvälisessä ilmastokokouksessa.
Maiden sisäiset rikkaiden ja köyhien yksilöiden väliset päästöerot ovat kuitenkin saaneet vähemmän huomiota. Oxfam vaatii, että nämä olisi huomioitava ilmastoneuvotteluissa. Järjestön mukaan ilmastonmuutos voidaan pysäyttää vain epätasa-arvoa vähentämällä.
– Rikkaimmat ihmiset, yhtiöt ja maat tuhoavat maapallon valtavilla hiilidioksidipäästöillään. Samalla köyhyydessä asuvat ihmiset, syrjintää kohtaavat ja globaalin etelän maat kärsivät kaikkein eniten, Oxfam kirjoittaa.
Epäselväksi jää, miten omistuksen epätasaiseen jakautumiseen olisi mahdollista puuttua jo valmiiksi monimutkaisissa ilmastoneuvotteluissa.