Helsinkiläinen Daria Pritup, 34, kertoo ystävänsä hämmästyneen kuullessaan, että häntä haastatellaan juttuun yksinäisyydestä. Hänhän kuulemma on juuri se henkilö, jolla on paljon kavereita.
Silti myös Pritup kertoo kokeneensa yksinäisyyttä. Uusien ystävien löytäminen aikuisiällä on hänestä usein vaikeaa.
Pritup muutti kymmenvuotiaana Bulgariasta Suomeen perheensä kanssa. Lapsesta asti hän on kokenut, että elämässä pitäisi pärjätä yksin.
– Minulla on ystäviä, perhettä ja puoliso. Samalla koen yksinäisyyttä, että miten voin puhua vaikeista asioista ja pyytää apua muilta.
Pritup on yksi niistä, jotka vastasivat, kun Yle kysyi ihmisiltä kokemuksia yksinäisyydestä ja ystävien etsimisestä aikuisiällä. Vastauksia tuli yli 300.
Lukijat kertovat vastauksissaan musertavasta yksinäisyydestä ilman yhtään läheistä ihmistä. Useat vastaajista kertoivat myös kokevansa yksinäisyyttä, vaikka heillä olisikin perhe ja kavereita.
Sitaatit jutun seassa ovat lukijoiden vastauksia. Yle on ollut yhteydessä vastaajiin, ja myös jutussa nimettömänä esiintyvän henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Minulla on seurustelukumppani, mutta se ei tietenkään korvaa ystäviä. Olen joskus todella yksinäinen ja lohdutonkin sen suhteen. Samalla olen jollain tapaa tottunut yksinäisyyteen ja uskon olevani lopun ikääni yksinäinen.
Ilari Wallenius, 41, Helsinki
Aikuisiällä on erittäin vaikea saada ystäviä. Olen ajatellut, että olen huono, kun minulla ei ole juurikaan ystäviä. Olen saanut somen kautta mukavia keskusteluja aikaiseksi, mutta netin ulkopuolella olen todella yksin ystävien osalta. Tutustuminen jää usein pintapuoliseksi viestittelyksi, joka lopulta jää, kun kummallakaan ei ole enää mitään sanottavaa.
Jenni Virta, 25, Rovaniemi
Ihmisillä ei ole motivaatiota tai malttia antaa hiljaisille ja ujoille ihmisille riittävästi aikaa tuntea oloaan rentoutuneeksi, jotta he uskaltaisivat avautua. Jään uusien ihmisten seurassa puheliaampien ”jalkoihin”, ja siksi hyvin usein myös heti tutustumisvaiheessa jo ryhmän ulkopuoliseksi.
Nainen, 49, Kerava
Ystävyys jää elämän pyörteiden jalkoihin
Tilastokeskuksen mukaan ystävien tapaaminen kasvokkain on vähentynyt huomattavasti vajaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana.
Viime vuonna yli 16-vuotiaista suomalaisista ystäviä näki vähintään kerran viikossa 45 prosenttia. Vuonna 2006 viikoittain ystäviä tavanneiden osuus oli 65 prosenttia.
Vuonna 2022 yksinäisten osuus kasvoi kaikissa ikäryhmissä. Tilastokeskus kertoo, että yksinäisyys lisääntyi eniten 16–24-vuotiaiden keskuudessa. Eniten yksinäisiä on kaikkein iäkkäimpien joukossa, mutta nuoret ovat toiseksi yksinäisin ikäryhmä.
Uusien ystävyyssuhteiden solmiminen aikuisiällä nähtiin vaikeana suurimmassa osassa Ylen saamista vastauksista.
Erityisesti millenniaalit, eli noin vuosina 1980–1997 syntyneet, kertoivat elämän kuormittavuuden vähentävän ystävien tapaamista. Useat vastaajista kertoivat, että elämä on hektistä, täynnä velvollisuuksia ja menoja perheen ja puolison kanssa, jolloin ystävät jäävät helposti toissijaisiksi.
Moni myös koki uusien ystävien etsimisen haastavana, koska muilla tuntuu olevan jo vakiintuneet ystäväpiirit, joihin ei mahdu mukaan.
Aikuisiässä ihmiset joutuvat ymmärrettävästi priorisoimaan elämänsä muihin asioihin kuin ystävien kanssa hengailuun. Tämä muutos tuntui haastavalta, kun yliopistoaikojen yhteisö hajosi pitkin Suomea, ja hetkellisesti tunsin oloni yksinäiseksi. Enää ei ollutkaan mahdollista kävellä kaverin luo ex tempore -kahville. Kaikki täytyi yhtäkkiä suunnitella pitkienkin aikojen päähän.
Niko Väärälä, 29, Helsinki
Daria Pritup kertoo, että kolmenkympin jälkeen moni hänen lähipiirissään on perheellistynyt. Toistaiseksi hänellä ei ole puolisonsa kanssa ollut ajatusta isommasta perheestä.
– Olen miettinyt, mikä roolini on perheellisten ystävieni elämässä jatkossa. Elämäntilanteeni on erilainen verrattuna heihin.
Pritupin mielestä on ymmärrettävää, että prioriteetit muuttuvat elämässä. Silti hän pohtii, että miksi ystävyys on usein asia, joka jää muiden velvollisuuksien jalkoihin.
Myös koronaviruspandemia on muuttanut kasvokkaisia tapaamisia. Yliaktuaari Kaisa-Mari Okkonen kertoo Tilastokeskuksen tiedotteessa, että korona romahdutti tapaamismäärät, eivätkä ne ole palanneet pandemiaa edeltäneelle tasolle.
Pritup tunnistaa edelleen varovaisuuden, joka alkoi koronan aikana.
– Jonkinlainen kotiin sulkeutuminen on jäänyt päälle – jopa itselle. Minustakin on helpompi jäädä kotiin kuin ottaa se askel oven ulkopuolelle ja nähdä jotakuta.
Ystävyyksien ylläpito vie aikaa
Ylelle kokemuksiaan jakaneet kertoivat löytäneensä uusia ystäviä yllättävistäkin paikoista. Joku on istunut pesäpallo-ottelussa viereen tai Tinderistä on löytynyt kaverisuhde.
Daria Pritup on saanut kavereita esimerkiksi töistä. Mutta työpaikan vaihtuessa ihmiset jäävät helposti pois elämästä ja työkavereillakin voi olla niin sanotusti läheisempiä ystäviä. Myös harrastustoiminnassa kohtaamiset jäävät helposti pinnallisiksi.
– Se vaatii itseltäni aika paljon aktiivisuutta, että tanssitunnin jälkeen kysyisi toista osallistujaa kahville.
Kirjahyllyn reunalla olevassa kuvassa vanha lukiokaveriporukka poseeraa iloisesti. Pritup pohtii, että teini-ikäisenä pystyi hengailemaan tuntikausia ystävien kanssa.
Hän kertoo keskustelleensa samanikäisten tuttaviensa kanssa aiheesta. Osa heistä ajattelee, että kaverikiintiö on jo täynnä eikä uusia ystävyyksiä tarvitse.
Pritup itse ei tunnista ajatusta, että ystäviä voisi koskaan olla liikaa.
Uusien kavereiden löytäminen ruuhkavuosien keskellä on ollut haastavaa. Osa ratkaisuani oli perehtyä eettiseen monisuhteisuuteen ja etsiä uusia tuttavia ilman sen tarkempaa määrittelyä tiettyjen deittisovellusten kautta. Sieltä olen löytänyt muutamia uusia tuttuja, joille ei varsinaisesti ole tärkeää löytää parisuhdetta, vaan muulla tapaa merkityksellisiä ihmisiä ja suhteita elämäänsä.
Miika Ihonen, 38, Espoo
Olen ollut jossakin elämänvaiheessa yksinäinen ja ehkä jollakin tapaa häpesin sitä. Päätin, että haluan löytää ihmisiä elämääni, ja laitoin ystävyyden rakentamiseen aikaa ja ajatusta. Se ei synny itsestään vaan vaatii kehittyäkseen myös niitä epämukavia hetkiä. Nyt en ole enää yksin muuten kuin omasta valinnastani.
Eveliina Salonen, 40, Jyväskylä