Kuopiolainen Kallaveden kirkko on täynnä, kun Kansan raamattuseuran koulutusjohtaja Lea Kujanpää ja raamattukouluttaja, teologian tohtori Eero Junkkaala aloittavat henkimaailman kohtaamista käsittelevän luentonsa.
– Teidän on turvallista olla täällä. Me olemme rukoilleet teidän puolestanne, vakuuttaa Kujanpää hymyillen.
Samalla hän kuitenkin tunnustaa, että aihe on herkkä. Siitä kertoo myös se, että tilaisuutta ei saa tallentaa eikä videoida.
Luennoitsijat muistuttavat, että Raamatussa on useita kohtia, joissa puhutaan pahoista hengistä. Raamatussa myös sanotaan, että Jeesuksen seuraajilla on valta ajaa niitä pois.
– Varhaisessa kirkossa oli enemmän eksorkisteja kuin diakoneja, Kujanpää kiteyttää.
Hänen mukaansa eksorkismi on osa klassista kristinuskoa, eli se kuuluu ”kristinuskon pakettiin”.
– Kirkon itseymmärrykseen on aina liittynyt se, että on Jeesus ja on persoonallinen paha, Junkkaala selittää.
Pahan kokemuksen kolme porrasta
Luennoitsijoiden mukaan pahan kokemuksessa on kolme astetta: syntiin houkuttelu, vieraan voiman läsnäolon tunne ja riivaus. Näistä ensin mainittu on kristityn normaalitila, kun taas kaksi jälkimmäistä ovat tuttuja onneksi kuulemma vain harvoille.
Kujanpää korostaa, että hän ja Junkkaala lähtevät liikkeelle aina jalat maassa ja lähestyvät ilmiöitä maalaisjärjellä.
– Jos kotona ujeltaa, niin tarkista ensin ikkunan tiivisteet, Kujanpää sanoo ja saa yleisöltä hyväksyvän hörähdyksen.
Hänen mukaansa kummalliselta vaikuttaville ilmiöille on usein olemassa ihan tavallinen selitys. Aina ei tarvitse lähteä siitä, että jokainen kolina tai outo tunne johtuu henkimaailmasta.
– Mutta sitten on jotain selittämätöntä, joka saadaan poistumaan sillä, että kyseisessä paikassa vaikka rukoillaan ja siunataan se koti, lauletaan hengellisiä lauluja ja käännytään Jeesuksen puoleen.
Järein ase rukoushetki riivatun kanssa
Junkkaalan mukaan riivaus on harvinainen ilmiö, mutta se ei tarkoita sitä, ettei pahoja henkiä olisi olemassa.
– On ihmisiä, jotka ovat ajaneet itsensä okkultismin, spiritismin, magian ja saatananpalvonnan kautta sellaisiin syövereihin, että sieltä on todella tullut jotain henkiä.
Silloin ainoa keino on hänen mukaansa eksorkismi, jota Junkkaala kuitenkin kutsuu rukoushetkeksi.
– Jeesuksen nimessä ajetaan henget ulos ja ne lähtevät. Meillä on tästä niin paljon kokemusta, että me voimme sanoa, että tämä toimii, hän napauttaa.
Toisin kuin katolisessa tai ortodoksisessa kirkossa, eksorkismiin ei ole luterilaisessa kirkossa mitään virallista kaavaa, vaan Kujanpää ja Junkkaala ovat kehittäneet sen itse.
Sakraalitilassa pidettävään rukoushetkeen sisältyy rukousten lisäksi muun muassa uskontunnustus, evankeliumiteksti, kätten päällepaneminen, irtisanoutuminen ja käskeminen: Jeesuksen nimessä mene pois!
– Kyse on hiljaisesta ja rauhallisesta rukoushetkestä, jossa edetään avuntarvitsijan ehdoilla. Siinä ei huudeta, vaan ihminen kohdataan aina kunnioittavasti ja arvostavasti, Kujanpää tähdentää.
Junkkaala pitää tärkeänä, että pahojen henkien manaaminen on osa kirkon toimintaa, vaikka sillä ei olekaan osaa kirkon pyhissä toimituksissa.
– Tästä on keskusteltu piispojen kanssa yhdessä ja erikseen. Me teemme tätä piispojen luvalla.
Piispa yllättynyt henkimaailmasta ahdistuneiden määrästä
Yksi piispoista on Jari Jolkkonen, jonka mukaan henkivaltojen kohtaaminen on ollut luterilaisessa kirkossa marginaalissa.
– Minun puolestani saa siellä pysyäkin. Mutta ei sitä kieltää voi.
Kuopion piispa kertoo kysyneensä syksyn aikana papeilta, miten usein nämä ovat kohdanneet ihmisiä, jotka ovat kokeneet ahdistusta henkivaltojen läsnäolosta ja jotka pyytävät apua.
– Määrä on yllättänyt, Jolkkonen myöntää.
Piispan mukaan papilla on välineet kohdata ahdistunut ihminen. Pappi voi esimerkiksi lukea Raamatusta kohtia, jotka kertovat Jeesuksesta pahan valtojen voittajana ja rukoilla ahdistuneen henkilön kanssa yhdessä. Kodissa voidaan myös toimittaa kodin siunaus.
– Monet ovat kertoneet saaneensa näistä aidosti apua. Elämä on tuntunut vapaammalta ja valoisammalta.
Jolkkonen sanoo, ettei hän ole kovin innostunut ajatuksesta, että eksorkismille olisi luterilaisessa kirkossa jokin erityinen kaava.
– Itse suosittelen toimittamaan rukoushetken, jossa luetaan Jumalan sanaa ja turvaudutaan rukouksessa Jumalaan.
”Liikkeelle aina mielenterveysongelmista”
Jolkkonen on Junkkaalan ja Kujanpään kanssa samaa mieltä siitä, että henkilön kokemukseen pahoista hengistä liittyy usein mielenterveysongelma.
– Mielenterveysongelmat ovat yleisempiä kuin se, että ihmistä riivaisi paha henki, Kujanpää sanoo.
Junkkaala ja Kujanpää sanovatkin sen vuoksi lähtevänsä aina liikkeelle mahdollisista mielenterveysongelmista.
– Me emme koskaan sano kenellekään ihmiselle, että sinussa on nyt joku paha henki. Aina lähdetään rauhallisesti keskustelemaan.
Entä mitä pastorit sanoisivat sellaiselle ihmiselle, joka ei usko, että mitään pahoja henkiä on edes olemassa?
Kujanpään mukaan kenenkään ei tarvitse uskoa pahoihin henkiin, vaikka ne ovatkin osa kristinuskon traditiota. Hän myös muistuttaa, ettei pahojen henkien olemassaoloa voi todistaa tieteellisesti.
– Mutta ei voi myöskään todistaa tieteellisesti, että niitä ei olisi. Se on uskon ja hengellisyyden maailmaan kuuluva asia.