IMAVERE Kun opettaja Ann Rootis astelee liitutaulun eteen, oppilaat nousevat seisomaan puisten pulpettiensa viereen.
– Hyvää päivää!
– Hyvää päivää opettaja.
– Valmiina oppimaan?
– Kyllä.
– Istukaa, olkaa hyvät!
Luokan aamurutiineja seuratessa tuntuu kuin olisi aikamatkalla 1980-luvun suomalaisessa koulussa. Mielikuva särkyy sillä samalla hetkellä, kun Roots ryhtyy opettamaan.
Kolmasluokkalaisten oppitunnin ydin rakentuu opettajan kertoman sadun ympärille. Oppilaat elävöittävät kuulemaansa tarinaa piirtämällä, kirjoittamalla ja välillä myös laulamalla.
Rootsin oppitunti voisi olla kuin suoraan 2000-luvun pedagogiikan oppikirjoista. Opetus koostuu monista elementeistä, jotka palvelevat luokan erilaisia oppijoita.
Yli parikymmentä vuotta opettanut Roots on silminnähden taitava kasvattaja. Hän pystyy yhtä aikaa hallitsemaan ja innostamaan oppilaita.
– Opettajan pitää olla auktoriteetti, ei vain innostaja. Tärkeintä on luoda hyvä ilmapiiri, jossa oppilaat uskaltavat olla oma itsensä, uteliaita lapsia, Roots pohtii tunnin jälkeen.
Rootsin kaltaisia opettajia on syytä kuunnella, jos aikoo ymmärtää, miksi koululaiset oppivat Virossa paremmin kuin Suomessa.
Tiistaina julkaistu uusi Pisa-tutkimus oli suomalaisille tylyä luettavaa.
Oppimistulokset jatkavat laskuaan, ja moni eurooppalainen maa on noussut ennen koulumaailman johtotähtenä tunnettu Suomen edelle. Suomi sijoittuu nyt matematiikassa sijalle 20, lukutaidoissa sijalle 14 ja luonnontieteissä sijalle 9.
Viro on Suomea edellä kaikilla oppimisen osa-alueilla. Pisa-tutkimuksen mukaan etelänaapurissa etenkin pojat pärjäävät koulussa verrattain hyvin.
Suomessa pojat ovat tyttöjä selvästi jäljessä joka taidossa aina lukemisesta laskentoon.
Poikien laskevat tulokset ovat yksi keskeinen selitys sille, miksi Suomi sukeltaa Pisa-tuloksissa.
Sukupuolten välinen ero esimerkiksi lukutaidossa on Suomessa OECD-maiden kärkeä – vain Jordaniassa ja Kyproksella tyttöjen ja poikien väliset erot ovat suuremmat.
Virossakin tytöt pärjäävät koulussa paremmin kuin pojat, mutta ero on selvästi pienempi kuin Suomessa.
Mikä on virolaisten salaisuus? Lähdimme selvittämään sitä Keski-Virossa sijaitsevaan Imavereen.
Tallinnasta vajaan sadan kilometriä päässä sijaitseva Imavere on maatalousvaltainen kunta, jonka sydämessä, pääkadun varrella on vajaan sadan oppilaan peruskoulu. Kokonsa ja oppilaiden taustan puolesta se on lähellä keskivertoa virolaista koulua.
Yksi mahdollinen selitys etelänaapurin menestykselle on, että virolainen koululaitos – vähän opettajavetoisempi ja perinteisempi koulu – palvelee poikia paremmin kuin suomalainen järjestelmä, joka perustuu oppilaan itseohjautuvuuteen jo nuoresta asti.
Näin uskoo Imaveren koulun rehtori Margit Reinpöld.
– Voi olla, että Suomessa on liikaa vapautta, ei kuria. Pojat juoksevat sitten villinä, tuumaa Reinpöld.
Suomessa poikien hevostelu alkaa yleensä siirryttäessä yläkouluun.
Virolaisessa koulujärjestelmässä ei ole samanlaista jyrkkää jakoa ala- ja yläkouluun kuin Suomessa. Aineenopettajien määrä alkaa kasvaa kolmannelta luokalta lähtien, mutta koulunkäynti yleensä jatkuu saman katon alla. Se mahdollistaa pitkien opetussuhteiden syntymisen ja pysyvät ryhmät.
Imaveren koulussa englannin aineenopettaja Gerly Lethmets aloittelee omaa oppituntiaan tutun ryhmän kanssa.
Seitsemäsluokkalaiset tekevät kielitestin tietokoneella.
Tietotekniikka takkuaa, mutta runsas kymmenen hengen ryhmä pysyy rauhallisena. Huutamisen sijaan huokaillaan.
Lehtmetsin mukaan seitsemäsluokkalaisten ryhmä osaa kyllä haastaa, mutta tänään kaikki näyttää sujuvan hyvin.
Oppilaat pääsevät kirjautumaan testiin ja näppäimistön naputus täyttää luokan. Vain yksi näyttäisi kääntävän tekstiä Googlen käännösohjelmalla opettajan selän takana.
Lehtmets on työskennellyt Imaveren koulussa kuusi vuotta. Hänellä ei ole yhtä selitystä sille, miksi virolaisessa koulussa tyttöjen ja poikien välillä ei ole suurta eroa osaamisessa.
Hänen mukaansa virolaiset tytöt ovat – niin hyvässä kuin pahassakin – hieman poikia passiivisempia koulussa.
– Tytöt monesti seuraavat asioita vierestä, kun taas pojilla on varsinkin tietyssä iässä taipumusta vähän elvistellä. Silloin vahvat säännöt ovat tärkeitä ja se, että pojilta vaaditaan täsmälleen yhtä paljon kuin tytöiltä, Lehtmets pohtii.
Suomalaisen koulumaailman suurimmat trendit ovat viime vuosikymmeninä olleet oppilaskeskeisen pedagogiikan vahvistaminen, erilaisten oppijoiden tuominen samaan luokkaan sekä opetuksen digitalisointi.
Letmetsin mukaan samat asiat ovat tapahtuneet myös virolaisissa kouluissa. Samaan aikaan Virossa on kuitenkin pidetty kiinni myös menneestä.
Imaveren koulussa matkapuhelimet jätetään opettajan niin pyytäessä telineeseen luokkahuoneen ovella. Oppilaita arvioidaan enemmän ja aikaisemmin kuin Suomessa, ja vapautta heillä on vähemmän.
– Oppilaat eivät tiedä, mitä tehdä, jos heillä on täysi valinnanvapaus. Monesti he päätyvät tekemään jotain vain sen takia, että kaveri tekee. Lapsille ei saa sysätä vastuuta omasta oppimisestaan liian aikaisin, Lehtmets miettii.
Imaveressä seitsemättä luokkaa käyvä Lukas Teas sanoo, että hänen luokallaan tyttöjen ja poikien välillä ei ole suurta eroa koulumenestyksessä. Teas arvelee tämän johtuvan siitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavoin.
– Tyttöjä ja poikia kohdellaan tasavertaisesti, eroa ei ole, Teas tuumii.
Yhdeksäsluokkalaisella Meribell Mattilla on antaa varma tieto siitä, miksi pojat pärjäävät.
– Me tytöt olemme katsos asettaneet riman niin korkealle, että pojat eivät kestä hävitä meille, Matt naureskelee.
Samaa sanoo Viron opetusministeri Kristina Kallas.
– Poikien haaste teini-iässä on motivaatio. Opettajan täytyy osata motivoida oppilaita, ja pojilla yksi keino voi olla kilpaileminen. Pojat tarvitsevat haasteita, Kallas kertoo Ylelle puhelinhaastattelussa.
Suomessa tällaista puhetta kuulee harvemmin. Päin vastoin, kuulostaa arveluttavalta, että tyttöjen ja poikien välillä voisi olla eroja, joita pitäisi ottaa koulumaailmassa huomioon. Se ei sovi Suomessa vallalla olevaan ajatteluun, jossa erot sukupuolten välillä nähdään uskomuksina, jotka tulisi kitkeä pois.
Hippusen vanhoillisessa Virossa tasa-arvo ei ole aivan yhtä pitkällä.
– Minähän en siis tiedä, mistä nämä erot tyttöjen ja poikien välillä koulumenestyksessä täsmälleen johtuvat. Se on vaikea kysymys, jota tietysti tutkitaan, ministeri Kallas peruuttelee.
Kasvatustieteilijä Kristi Klaasmägi Tallinnan yliopistosta on selvittänyt Viron koulumenestyksen syitä.
Klaasmägin työhuoneen ikkunasta aukeaa näkymä Tallinnan satamaan ja merelle. Jossain siellä räntäsateen takana siintää Helsinki.
Onko käynyt nyt niin, että ennen mallina toiminut suomalainen koululaitos on muuttunut virolaisille varoittavaksi esimerkiksi?
– Ei suinkaan, Klaasmägi naurahtaa.
Hänen mukaansa olisi kärjistys sanoa niin. Jotain virolaisten tavassa katsoa Suomea on kuitenkin Pisa-tulosten myötä muuttunut.
– Olemme aina ottaneet paljon oppia Suomesta, ja oppilaskeskeinen pedagogiikka on edelleen päämäärämme. Mutta ehkä me nyt myös katsomme, mikä Suomessa on mennyt pieleen, Klaasmägi pohtii.
Tutkija huomauttaa, että Pisa-tulokset eivät kerro vain koulusta vaan myös ympäröivästä yhteiskunnasta.
– Monimuotoinen oppilasaines tekee opettamisesta haastavaa. Opetuksen eriyttäminen vaikeutuu. Isossa kuvassa tämä selittää oppimistulosten laskua kehittyneissä teollisuusmaissa, Klaasmägi kertoo.
Tutkimusten mukaan yksi tärkeimmistä koulumenestystä ennustavista tekijöistä on oppilaan suhtautuminen lukemiseen. Mitä myönteisemmin oppilas suhtautuu kirjoihin ja lukemiseen, sitä paremmin hän todennäköisesti pärjää koulussa.
Kummassakin maassa pojat lukevat tyttöjä vähemmän.
Virossa oppilaat kuitenkin sijoittuvat Pisa-tutkimuksissa selvästi enemmän keskitasolle kuin Suomessa. Suomalaisia koululaisia on enemmän parhaiten osaavien joukossa, mutta myös huonoiten pärjäävissä.
Ja juuri se tuottaa ratkaisevan eron maiden Pisa-tuloksiin.
– Keitä ovat oppilaat matalimmissa tasoryhmissä? Suomessa on enemmän maahanmuuttoa kuin Virossa. Se selittää jotain, mutta ei kaikkea, Klaasmägi pohtii.
Klaasmägi on oikeassa: suomalaisessa 20 hengen luokassa on keskimäärin yksi oppilas, joka puhuu kotikielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Se ei yksittäisenä tekijänä riitä selittämään poikien Pisa-tulosten laskua.
Mutta mikä sen sitten lopulta selittää? Vastaus ei välttämättä löydy Virosta.
Klaasmägi sanookin odottavansa innolla suomalaisten omaa analyysia siitä, miksi poikien tulokset ovat alhaalla ja miten suomalaiset aikovat tilanteen korjata.
Kuuntele lisää Maailmanpolitiikan arkipäivää -podcastista:
