Sirpa Kähkönen on voittanut kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia (Siltala) pureutuu äidin ja tyttären suhteeseen.
Tanssitaiteilija, professori Jorma Uotinen valitsi voittajan kuuden ehdokkaan joukosta. Hän perusteli valintaa puheessaan näin:
”Teos on hallittu kokonaisuus, tarkkanäköinen ja oivaltava. Tunnustuksellinen. Kieli on kirkasta ja tarkkaa.
Tekijällä on kyky katsoa elämää, toista ihmistä ymmärtävästi ja lempeästi ilman kaunaa tai katkeruutta. Hän pureutuu olemassaolon juuriin ja löytää tavan yhdistää objektiivinen tarkastelu ja subjektiivinen ja psykologisesti latautunut sisältö.”
Voitto sai ilon kuplimaan
Sirpa Kähkönen on tehnyt pitkän uran kirjailijana, ja hänet tunnetaan etenkin Kuopio-sarjastaan. Finlandia-palkintoehdokkuuksia Kähköselle on kertynyt peräti viisi. Yksi ehdokkuus on tietokirjallisuudesta.
Silti konkarikin oli malttamaton tämän viikon maanantaina. Aamupäivällä Kähkönen päätti soittaa kustantamoonsa ja tiedustella, onko mitään kuulunut Kirjasäätiöstä.
Kähkösen jutellessa puhelimessa kustantamoon tuli tieto: Sirpa Kähkönen saa Finlandia-palkinnon!
Monien ehdokkuuksien jälkeen Kähkönen oli omien sanojensa mukaan tilanteessa yllättävän rauhallinen. Hän ei riehaantunut tiedosta, vaikka ilo kuplikin sisällä.
– Joskus nuorempana sitä olisi voinut kiihtyä, mutta nyt tunsin oloni ennen kaikkea rauhalliseksi ja hyvin ilahtuneeksi.
Samalla Kähkösen mieleen hiipi myös haikeus kaikkien kirjailijakollegoiden puolesta, jotka olisivat ansainneet voiton tai edes ehdokkuuden.
– Kun on itse pettynyt useamman kerran, tiedän tunteen.
Kähkönen on ehdottomasti ansainnut voittonsa. Lukuisten ansiokkaiden historiallisten romaanien jälkeen Kähkönen kirjoitti jotain aivan uudenlaista.
Voittoromaanissa tarinankerronta ottaa uuden muodon. Henkilökohtainen limittyy historiallisiin faktoihin ja välillä maaginen saa vallan.
Kähkönen ei kuitenkaan ollut päättänyt uudistaa tyyliään. Kirja löysi itse muotonsa kirjoittamisen edetessä.
Suru vaikutti kirjoitusprosessiin
Koko romaanin lähtöpiste oli äidin kuolema.
Kähkösen Riitta-äiti kuoli pitkän sairastelun jälkeen vuonna 2022.
– Äidin kuolema pisti liikkeelle monenlaisia tunteita. Myös läheinen ystäväni kuoli viime vuonna. Se oli menetysten vuosi. Siksi myös kirjoitusprosessista tuli omanlaisensa.
Äitinsä hautajaisia järjestellessään Kähköselle selvisi, että heidän sukuhautaansa mahtuu 36 uurnaa. Siitä tuli kirjan nimi.
– Koin sen melkoisena vastuuna. Kirja kertoo nimenomaan aiempien sukupolvien sälyttämästä vastuusta, ja siitä irti pyristelystä.
36 uurnaa on yhden yön tarina, vaikka siinä kerrotaan useista sukupolvista. Kirjassa kerrotaan myös Kähkösen isovanhempien elämänkohtaloista.
Sovinto menneisyyden kanssa
Vaikka 36 uurnaa kertoo todellisista tapahtumista, on mukana annos fantasiaa. Tärkeässä roolissa on Tuonen tytti, joka ”emännöi” Riitta-äidin viimeistä vierailua tyttärensä luo. Pitkän yön aikana olisi tarkoitus tehdä tilit selväksi menneisyyden kanssa.
Selvitettävää riittää, sillä romaani paljastaa, etteivät äidin ja tyttären välit olleet lämpimät, saatikka läheiset. Kertojan lapsuutta ovat varjostaneet väkivallan pelko ja äidin alkoholiongelma.
Silti kirjassa ei ole katkeruuden häivääkään.
– Tärkeää tässä prosessissa oli sovinnon tekeminen oman menneisyyden kanssa. Jos hyväksyy myös ne pahat asiat, voi olla ikään kuin kokonaisempi ihminen, Kähkönen toteaa.
Suurena apuna kirjoitustyölle olivat äidin nuoruuden päiväkirjat. Kähkönen oli tiennyt päiväkirjojen olevan tallessa, mutta luki ne vasta äidin kuoleman jälkeen.
– Oli hienoa ymmärtää nuoren naisen maailmaa 1950-luvulla. Millaisia unelmia ja toiveita äidillä oli ollut.
Taitavasti kirjoitetuista päiväkirjoista paljastui myös, että Kähkösen äiti oli unelmoinut kirjailijan ammatista. Hän ei ollut koskaan maininnut asiasta kirjailijatyttärelleen.
– Ilmeisesti hän on periyttänyt sen eteenpäin. Se sai pohtimaan, mikä oikeastaan on ihmisen vapaan tahdon määrä.
Lukijat avautuvat
36 uurnaa on herättänyt paljon tunteita lukijoissa. Äitisuhde on universaali aihe, joka koskettaa kaikkia tavalla tai toisella.
Kähkönen on tunnustuksellisessa romaanissaan paljastanut itseään ja myös virheitään.
– Olen huomannut, että saamani palaute on myös melko tunnustuksellista. Ihmiset avautuvat minulle omista kokemuksistaan. Se on koskettavaa.
Voittoromaania voi pitää jonkinlaisena käännekohtana Kähkösen uralla. Niin erilainen se on verrattuna aiempaan tuotantoon.
Kähkönen myöntää, että on uudenlaisen tunteen äärellä.
– Yleensä mielessä kihisee jo uusia ajatuksia uudesta kirjasta, mutta nyt pää on tyhjä. On ehkä hyvä rauhassa sulatella ja katsoa mihin ryhtyä.
Lisää aiheesta:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat julki – mukana heinäkuussa menehtynyt Miki Liukkonen
Tänään on julkistettu myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja sekä tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja. Lue jutut näistä linkeistä.