Perttu Laamanen valmistuu vuoden kuluttua lääkäriksi Helsingin yliopistosta. Hän on tehnyt harjoittelujaksoja sairaaloissa eri puolilla maata ja ensimmäinen työpaikka saisi mielellään olla terveyskeskuksessa muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Tärkeintä on se, että työpaikalla autetaan alkuun.
– Käytännön harjoittelua ei kuitenkaan saa niin paljoa koulutuksen aikana, että tärkeintä ainakin omalla kohdalla on se, että saa riittävää tukea oppimiselle. Se on huomattavasti tärkeämpää kuin palkka alkuvaiheessa.
Palkkakin lääkäreillä nousee nopeasti.
Lääkäreitä on koulutettu koko 2000-luvun ajan liian vähän. Tämä on johtanut palkkakilpailuun lääkäreistä ja lisännyt julkisia menoja, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimus.
– Lääkärivaje näkyy palveluiden saatavuudessa. Lääkäreitä ei löydy vakansseihin ja jotta saadaan vakanssit täytettyä pitää maksaa korkeampia palkkoja. Se heijastuu vähän heikompina palveluina veronmaksajille ja toisaalta korkeampina kustannuksina, kertoo neuvotteleva virkamies Allan Seuri opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
Palkkaero muihin korkeakoulutettuihin on huima
Lääkäreiden palkat ovat julkisella sektorilla nousseet selvästi 2000-luvulla verrattuna muihin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneisiin.
Esimerkiksi vuonna 2020 lääkärien keskiansio oli yli 90 000 euroa vuodessa, kun muut ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet saivat palkkaa keskimäärin 50 000 euroa julkisella puolella.
– Jos katsotaan julkisella sektorilla työskennelleitä korkeakoulutettuja, niin lääkäri tienasi 2000-luvun alussa noin 50 prosenttia enemmän kuin muut korkeakoulutetut. Nykypäivänä tämä luku on 80 prosenttia enemmän, Seuri kertoo
Jos lääkäreiden palkat olisivat pysyneet muiden korkeakoulutettujen tasolla esimerkiksi 2010-luvulla, julkisen sektorin menot olisivat olleet yli sata miljoonaa euroa pienemmät vuosittain.
Palkkojen kasvu 2010-luvulla vastaa noin tuhannen lääkärin koulutuskuluja vuodessa. Eli summalla olisi koulutettu tuhat lääkäriä vuodessa.
Lääketieteen lisensiaatin koulutus maksaa keskimäärin 120 000 euroa lääketieteellisten tiedekuntien dekaanien mukaan.
Seurin mukaan tuhannen lääkärin lisäys vuosittain olisi jo liikaa, mutta määrä havainnollistaa mittaluokkaa.
– Jos sosiaali- ja terveydenhuollossa menokehitys pysyy nykyisellään, niin rahaa ei ehkä riitä muille politiikkalohkoille, Seuri korostaa.
Lukuihin eivät sisälly ostopalveluna hankittujen lääkärien kustannukset, joten lääkärivajeen kustannukset julkistaloudelle ovat todennäköisesti vielä suuremmat.
Lääkärien koulutuksen aloituspaikoista päättävät yliopistot itse. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa pohjaksi suosituksia ja rahoitus tulee opetusministeriöstä.
Lääkäreiden koulutusmäärät ovat kyllä lisääntyneet, mutta eivät selvityksen mukaan tarpeeksi.
Seuri arvelee, että lääkäreiden määrää on jarruttanut muun muassa odotus työn tuottavuuden kasvusta. Potilaiden kohtaamisia ja hoitotyötä ei voi kuitenkaan automatisoida kovin pitkälle.
Lääkäriliitto käänsi varovasti kelkkaansa
Lääkäriliitto on vuosikaudet vastustanut lääkärien koulutusmäärän lisäämistä.
– Yksi tärkeimmistä syistä on ollut tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana ehdottomasti se, että koulutusresursseja ei ole nostettu samassa linjassa kuin koulutuspaikkoja, Lääkäriliiton puheenjohtaja Niina Koivuviita korostaa.
Hän huomauttaa, että lääkäreiden koulutusmääriä on silti lisätty. Kun vuonna 2000 valmistui 350 lääkäriä, vuoden 2010 jälkeen määrä on ollut 600–700 vuodessa.
– Huolimatta siitä, että me olemme kantaneet huolta koulutusresursseista ja olleet vähän nihkeitä paikkojen lisäämisen suhteen, niin ei sillä ole ollut juurikaan vaikutusta asiaan.
Hän arvelee, että väestön vanheneminen ja lääketieteen mahdollisuuksien lisääntyminen ovat lisänneet lääkärien tarvetta ennakoitua enemmän.
Lääkäriliitto lievensi viime talvena kantaansa niin, että koulutusmääriä voitaisiin maltillisesti lisätä, kunhan se perustuu tutkittuun tietoon.
– Jos sitten varmistettaisiin nimenomaan, että myös nämä jälkeen jääneet koulutusresurssit korvattaisiin, niin emme vastustaisi, Koivuviita sanoo.
Nopeaa apua ei lääkäripulaan koulutusmäärän lisäämisellä saada. Lääketieteen lisensiaatiksi valmistuminen vie kuusi vuotta ja erikoislääkäriksi kouluttautuminen miltei saman verran.
Yksityinen sektori veisi lisälääkärit
Perttu Laamanen on lääketieteen opiskelijoiden eli Suomen Medisiinariliiton puheenjohtaja. Hän pelkää, että koulutuksen laatu heikkenee, jos nykyisillä resursseilla aiotaan kouluttaa lisää lääkäreitä. Ryhmäkoot kasvavat ja käytännön harjoittelua on entistä vähemmän.
– Lääketieteen koulutus on muutenkin tällä hetkellä aika ahtaalla, koska meillä ei riitä opetuspotilaat, opetustilat eikä opettajat. Siitä seuraa se, että emme saa riittävästi käytännön harjoitusta. Aika moni kokee olevansa tietyissä asioissa pulassa kun menee työelämään.
Laamanen arvelee, että lisälääkäreistä yksityinen sektori veisi suurimman osan.
Lääkäreistä ei hänen mukaansa yleisesti olekaan pulaa. Palveluiden tarjonta vain siirtyy yksityiselle puolelle kovempaa vauhtia.
– Voidaanko sanoa, että on lääkäripulaa, jos yksityisen lääkäriajan voi varata heti samalle päivälle?
Perusterveydenhuolto yksityistyy kovaa vauhtia ja julkinen sektori romuttuu, Laamanen toteaa.
– Yksityisellä puolella lääkäriresurssit ovat osin melko tehottomassa käytössä ja medikalisaation kaltaiset ilmiöt tekevät siitä loputtoman kaivon työvoiman kysynnälle.
Palkkoihin liittyen pitää Laamasen mukaan muistaa, että koulutus on pitkä ja vaativa.
– Monella on paljon opintolainaa maksettavana.
Jotkut lääkärit haluavat tehdä töitä vain osan viikosta – hyvinvointialueet kertovat seurauksista