Raskausdiabetes oli oululaiselle Hanna Korpelalle aluksi shokki, mutta hän tuli nopeasti sinuiksi sairauden kanssa hyvällä opastuksella ja ruokavaliolla. Nyt jälkikäteen hän on huomannut, että diagnoosi oli lopulta hyvä herätys pitämään entistäkin parempaa huolta omasta terveydestä.
– Raskausajalta on jäänyt hyviä ruokavalio-ohjeita talteen ja rutiiniksi. Jos minä vain mussutan tiettyjä juttuja riskeistä välittämättä, se voi alkaa vaikuttaa omaan olotilaani, hän sanoo.
Korpela on mukana Oulun yliopiston laajassa tutkimuksessa, jossa selvitetään raskausdiabeteksen vaikutuksia äidin myöhempään terveyteen. Lisätieto on tärkeää, sillä raskausdiabetes yleistyy.
Huomio kiinnitetään muun muassa masennuksen ja ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin esiintyvyyteen raskausdiabeteksen jälkeen. Syynissä ovat myös suun terveys ja sen vaikutukset.
Synnytys- ja naistentautiopin professori Marja Vääräsmäki Oulun yliopistosta uskoo, että tutkimuksella on iso merkitys raskausdiabetesta sairastaneiden naisten myöhemmän seurannan suunnittelussa ja kehittämisessä. Suosituksen mukaan heitä tulisi seurata terveydenhuollossa 1–3 vuoden välein, mutta Vääräsmäen mukaan tämä on toteutunut varsin heikosti.
Jo aiemmista tutkimuksista tiedetään, että raskausdiabeteksellä on yhteys äidin sydän- ja verisuonisairauksiin. Myös kakkostyypin diabeteksen riski kasvaa. Se voi olla jopa kymmenkertainen verrattuna niihin naisiin, joilla raskausdiabetesta ei ole todettu.
Joka viides odottaja sairastuu
Raskausdiabetes on aineenvaihdunnan häiriö, joka todetaan raskauden aikana sokerirasitustestillä. Yleensä häiriö paranee, kun vauva syntyy.
Vääräsmäki kertoo, että raskausdiabetes todetaan Suomessa jo joka viidennellä odottajalla. Vuosittain siis noin 10 000 naista saa diagnoosin.
– Määrä on kasvanut viime vuosina, ja nousu on edelleen todettavissa. Yksi syy on se, että äitien ylipaino on lisääntynyt. Merkitystä on myös sillä, että raskausdiabetesta seulotaan aktiivisemmin kuin esimerkiksi vielä 20 vuotta sitten.
Äidin korkea verensokeri vaikuttaa myös vauvaan – usein niin, että lapsi on syntyessään tavallista kookkaampi. Lisäksi lapsen myöhempi riski sairastua diabetekseen kasvaa.
– Jos äiti sairastuu raskausaikana diabetekseen, oleellisinta on elintapaohjaus, Vääräsmäki sanoo.
Synnyttäjäikäinen ehtii vielä vaikuttaa
Oulun yliopiston raskausdiabetestutkimus on jatkoa liki 15 vuotta sitten aloitettuun tutkimukseen, johon osallistui kaikkiaan yli 2 000 äitiä, heidän puolisoaan ja lastaan.
Tästä joukosta nyt meneillään olevaan seurantatutkimukseen kutsutaan Oulun seudulta yhteensä 400 äitiä. Heistä puolet on sairastanut raskausdiabeteksen. Tähän mennessä tutkimuksissa on käynyt noin 130 äitiä.
Naisten terveydentilaa käydään tarkkaan läpi muun muassa verikokein, hammaslääkäritarkastuksin sekä ylävatsan magneettitutkimuksin.
Jokaisen raskausdiabetekseen sairastuneen onkin tärkeä myös itse tiedostaa omat terveysriskinsä, Vääräsmäki huomauttaa.
– Suurin osa näistä naisista on 40–50-vuotiaita. Tässä iässä ehtii vielä vaikuttaa omaan terveyteen, painonhallintaan ja liikkumiseen. Jo pienellä liikunnan lisäämisellä on suotuisia vaikutuksia.
”Appelsiinimehua ei passanut hörppiä”
Hanna Korpelalla on kolme lasta. Hänellä todettiin raskausdiabetes, kun hän odotti keskimmäistä, nyt 13-vuotiasta, lastaan. Kolmannen raskauden hän selvisi ilman diabetesta.
Korpela koki raskausdiabeteksen seurannassa verensokerimittaukset kuormittavana toimenpiteenä. Pian niistäkin kuitenkin tuli rutiinia, ja hän kirjasi arvot huolellisesti vihkoon. Hän opetteli välttelemään niitä syömisiään ja juomisiaan, joiden hän huomasi pompsauttavan sokeriarvot koholle.
– Appelisiinimehua ei passannut hirveästi hörppiä, hän naurahtaa.
Korpela on solakka nelikymppinen, ja hän on aina liikkunut paljon. Hän arveleekin, että hänen raskausdiabeteksensa johtui perintötekijöistä.
Liikunta on myös osa hänen työtään koulutettuna hierojana ja kehonhuoltajana kuntosalilla.
– Kun ravinto, uni ja liikunta ovat hallinnassa, arjessa on mukava touhuta. Se ei liity vain raskausdiabetekseen vaan ihan koko elämään, Korpela huomauttaa.