Suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen vaikeutuminen voi vähentää vapaaehtoisten kiinnostusta kirjata tietoja petohavainnoista. Monet heistä ovat metsästäjiä.
Esimerkiksi ilvesten ja karhujen kannanmääritys on nojannut vahvasti vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden havaintoihin, joita he ovat kirjanneet Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään.
Metsästäjät ja muun muassa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ovat olleet huolissaan korkeimman hallinto-oikeuden tuoreesta karhun kaatolupia koskevasta ennakkopäätöksestä, joka voi käytännössä estää myös muiden suurpetojen metsästyksen kannanhoidollisin perustein.
Petokantojen kehittymisen seuraaminen tärkeää
Luonnonvarakeskus Luken tutkijaprofessori Ilpo Kojola toivoo, että metsästäjät pysyvät mukana petohavaintoja kirjaavassa verkostossa. Kojolan mukaan keskustelu suurpetojen kannanhoidollisesta metsästyksestä on vielä kesken.
Luken arviot suurpetojen lukumääristä pohjautuvat ensisijaisesti havaintojärjestelmän tietoihin.
– Nyt ei kannattaisi lopettaa kirjaamista, vaan jatkaa kuten aiemminkin. Kannanhoidolliset työkalut ja linjaukset ovat tällä hetkellä dynaamisessa vaiheessa. Meille on hyvin tärkeää tietää, että miten populaatiot kehittyvät, Kojola huomauttaa.
Maa- ja metsätalousministeriö antoi perjantaina 8. joulukuuta asetuksen, joka mahdollistaa metsästysluvan saamisen susille myös kannanhoidollisin perustein, mikäli tapauskohtaiset edellytykset täyttyvät.
Petohavaintoja kerätty pitkään vapaaehtoisesti
Vapaaehtoisen havainnoitsijoiden verkosto on toiminut 1970-luvun lopulta lähtien, ja siinä on lähes 2000 havainnoitsijaa. He ovat metsästyksen harrastajia sekä metsähallituksen ja rajavartioston työntekijöitä, jotka ovat perehtyneet suurpetojen jälkien ja jätösten tunnistamiseen.
Myös Luken omista tutkimushankkeista saadaan täydentävää tietoa arvioitaessa suurpetokantoja. Kanta-arvioissa keskitytään pääasiassa pentuehavaintoihin, sillä pentujen seuraamat naaraat liikkuvat suppeilla alueilla.
Muita kannanseurannassa käytettäviä aineistoja ovat muun muassa hirvihavaintokortteihin kirjattavat petohavainnot, satelliittiseurannat ja uusimpana susien DNA-näytekeräys.