Vuoden 2023 Savonia-kirjallisuuspalkinnon saa Maritta Lintunen teoksestaan Sata auringonkiertoa. Savonlinnassa syntynyt ja pitkään Kuopiossa opiskellut Lintunen on 35. Savonia-palkinnon saaja. Palkintosumma on 12 000 euroa, ja sen myöntää Kuopion kaupunki.
Sata auringonkiertoa käsittelee 1970-luvun rakennemuutosta itäsuomalaisesta näkökulmasta. Lintunen on kasvanut pienessä yläkarjalaisessa Rumon kylässä ja Nurmeksen kaupungissa. Hän todisti pienenä koululaisena, kuinka ihmiset muuttivat sankoin joukoin Ruotsiin paremman elämän toivossa.
– Koin sen kummallisena ja outona. Yhtäkkiä pulpetti vieressä oli tyhjä tai kuljimme aution talon ohi, hän kertoo.
Romaani on Lintusen henkilökohtaisin teos, koska hän ei ole aikaisemmin kirjoittanut omaan lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvää tarinaa.
– Kirja kuvaa ihmisten mieltä, kieltä ja mentaliteettia kehitysalueella, kuten silloin puhuttiin. Ymmärsin, että olin sen puolen aktiivisesti unohtanut, hän sanoo.
1970-luvulla Itä-Suomen asemaa Suomen kehitysalueena korostettiin joka puolella. Annettiin ymmärtää, ettei siellä ollut nuorille tulevaisuutta.
– Kotona sanottiin jo hyvin nuoresta alkaen: sitten kun lähdet kotoa ja lähdet opiskelemaan, Lintunen kertoo.
Aikuisten asenne oli Lintusen mielestä ymmärrettävä, koska kotiseutu ei tarjonnut paljon mahdollisuuksia.
Henkilökohtaisuudesta huolimatta romaani ei ole kuitenkaan Lintusen oman suvun tarina. Kaksi kirjan hahmoista sen sijaan heijastavat tuntemuksia, joita Lintunen on itse kokenut. Esimerkiksi hän nostaa teini-iän kuvaukset riemusta, kun tuppukylästä pääsee pois suureen maailmaan.
– Ja luontosuhde. Kaipuu ja ikävä alueelle. Ainahan sitä kirjoittaa itsensä läpi, Lintunen sanoo.
Kirjasta tullut valtavasti palautetta
Lintunen on huomannut, kuinka 70-luvun rakennemuutoksen aika on jättänyt ihmisiin oman jälkensä. Välttämättä ajanjaksoa ei ole haluttu muistella aktiivisesti. Lintunen on päätynyt johtopäätökseen kirjan saaman palautteen määrän ja sisällön vuoksi.
– Sitä on tullut valtavasti joka puolelta Suomea. Vähintään joka toinen päivä on tullut jotain kanavaa pitkin viestejä, pitkiäkin kertomuksia lähettäjän omasta elämästä.
Taustatyönä Lintunen katsoi muun muassa Ylen 70-luvulla tekemiä dokumentteja Pohjois-Karjalasta.
Ihmisten köyhyys tuodaan niissä Lintusen mukaan jopa karrikoiden, ivaten, esille. Ihmisiltä kysytään hyvin henkilökohtaisia elämän ratkaisuihin liittyviä kysymyksiä kuten esimerkiksi ehkäisyn käytöstä.
– Ne ovat masentavia, eikä niissä edes yritetä tuoda esiin mitään positiivista.
Romaani sai alkunsa jo vuonna 2018.
– Aloin tietämättäni pohjustaa kirjaa silloin. Pengoin 1970-luvun tapahtumia, koska pidin juhlapuheen entisen lukioni 120-vuotisjuhlassa, Lintunen kertoo.
Tarve kirjoittaa aihepiiristä kasvoi, kun Lintunen oleskeli seudulla isovanhempiensa entisellä kotitilalla koronan jyllätessä.
– Maisema puhutteli minua. Se kertoi edellisten sukupolvien tekemästä valtavasta työstä, joka kaikki on nyt mennyttä. Vastapainona tälle koin iloa ihanasta luonnosta, joka on pysynyt lähes samana.
Raati vaikuttui ihmisten selviytymistaistelusta
Tänä vuonna Savonia-palkintoraati luki 95 teosta, joista kuusi ylsi finaaliin.
Raadin puheenjohtaja Varpu Puskala kertoo raadin valinneen finalistit ja voittajan ennen vastaavia Finlandia-palkinnon julkistamistilaisuuksia.
Puskala luonnehtii, kuinka Lintusen romaani kuvaa kauniin eheyttävästi ihmisten selviytymistaistelua. Samalla se tuo vahvasti esille, mikä merkitys oman kotiseudun, äidinkielen ja murteen arvostamisella on ihmisen omanarvontunteen kehittymiselle ja elämässä selviytymiselle.
– Kirja on kaunis ylistyslaulu omille juurille, Puskala sanoo.