– Tämä on lajille iso muutos.
50 kilometrin kilpakävelyn maailmanmestari sekä MM- ja EM-hopeamitalisti Valentin Kononen on innoissaan. Konosen into kumpuaa käynnissä olevasta kehitystyöstä, jossa hän on vaikuttanut viime vuodet.
Kononen on ollut mukana hankkeessa, jonka tavoitteena on helpottaa paitsi katsojien kokemusta seurata kisaa myös tuomarien ja urheilijoiden työtä. Hanke on toteutettu pääosin espanjalaisessa yliopistossa, mutta sen vetohahmoina ovat toimineet entiset huippukävelijät Tim Berrett ja Jane Saville.
Kononen kertoo olevansa eräänlainen konsultti.
– Minulla ei ole mitään palkkasuhdetta eikä virallista sopimusta. Sanotaanko näin, että olen aktiivinen toimija asian edistämisessä.
Kilpakävelyn ydin on edetä mahdollisimman nopeasti maaliin lajin sääntöjen sallimissa puitteissa.
Sallitussa tekniikassa polven on ojennuttava kävelijän ottaessa askeleen, ja jalan on oltava suorana niin sanottuun keskitukivaiheeseen asti. Säännön toinen ja vaikeammin havaittava osuus liittyy kosketukseen. Tämä tarkoittaa, että kävelijän pitäisi säilyttää askeltaessaan jatkuva kosketus maahan.
Kisoissa kävelijät kiertävät kilometrin pituista rataa. Rata on yleensä 500 metrin pituinen suora, jota kävelijät sahaavat edestakaisin. Tasaisin välein suoralle levittäytynyt tuomaristo valvoo, että kävelijät noudattavat sovittua tekniikkaa.
Totuus on kuitenkin, etteivät kävelijät säilytä kosketusta askeltaessaan eteenpäin.
– Tällä hetkellä on sallittua, ettei kävelijä saa olla ihmissilmin havaittavasti ilmassa. Oikeasti kävelijä on kuitenkin lennossa noin 40–60 millisekuntia. Se on aika, jota tuomari ei käytännössä pysty havaitsemaan. Tai siinä on ainakin eroja, kuka pystyy, Kononen sanoo.
Virheellisestä kosketuksesta tuomaristo antaa urheilijalle varoituksen. Kolme varoitusta tarkoittaa nykysäännöissä, että urheilija joutuu hetkeksi sivuun kärsimään aikasakkoa. Neljäs varoitus tietää hylkyä.
Vaikka kilpakävely on raakaa kestävyysurheilua, lajissa on tuomariston vuoksi samanaikaisesti inhimillisiä kauneuskilpailun merkkejä.
210 askelta minuutissa
Kononen on työskennellyt aktiiviuransa jälkeen valmentajana. Hänen suojattinsa Aku Partanen käveli vastikään Budapestin MM-kisoissa kuudenneksi 20 kilometrillä Suomen ennätyksellä 1.18.22.
Partasen vauhti tarkoittaa, että hän ottaa keskiarvolla 210 askelta minuutissa, hänen askelpituutensa on 115–120 senttiä ja askeleen pystyliike keskimäärin viisi senttiä.
Tiedot ovat Partasen älykellosta, jonka teknologia on vastaavanlaista kuin uudessa kosketussääntöä eli kävelijän ”lentoaikaa” valvovassa hankkeessa. Se perustuu kengännauhoihin kiinnitettäviin kiihtyvyysantureihin.
Konosen mukaan anturit ovat kevyitä siruja, jollaisia on hyödynnetty jo vuosia älykelloissa.
– Mielestäni se on fiksu systeemi: olemassa olevaa tekniikkaa ja kohtalaisen edullista sellaista. Ei maksa mitään tuhansia vaan noin parisataa per urheilija.
– Tämä teknologia on vielä tutkimus- ja kehitysvaiheessa. Tosin sitä on jo testattu Espanjassa nuorten kisoissa. Koetulokset ovat erittäin hyviä.
Kononen on varmistanut vastaavan teknologian toimivuuden Jyväskylässä sijaitsevassa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa KiHUssa. KiHUn voimalevyanturit antavat samanlaista dataa kuin uusi, kiihtyvyysantureihin perustuva teknologia.
– Sirut antavat tuomarien käyttöön kävelijän lentoajan reaaliaikaisesti. Ei tarvitse tehdä kauneuskilpailutuomarointia, vaan päätösten takana on kylmää dataa.
– Samalla ratkeaa katsojan ongelma. Jos katsoja saa selvän signaalin, että jollain urheilijalla on kosketus hajoamassa, katsoja pystyy vertailemaan kävelijöiden tekniikoita. Tähän mennessä katsojan on ollut erittäin vaikea erottaa, kuka on ilmassa sääntöjen sallimissa rajoissa ja kuka ei. Siksi tämä uudistus on lajille tosi iso asia.
Konosen mukaan paikalla tai television ääressä olevat katsojat voisivat saada reaaliaikaista tietoa kävelijöiden rikkeistä esimerkiksi urheilijan käteen kiinnitettävästä rannekkeesta.
– Yksi ajatus on ollut urheilijan ranteeseen kiinnitettävä valolaite, joka vilkuttaisi virheen merkiksi punaista. Tai sitten televisiokuvaan tulisi ilmoitus kosketusongelmasta.
Kononen alleviivaa, ettei yksittäisestä harha-askeleesta olla sakottamassa saati hylkäämässä.
– Ilmoitus tulisi esimerkiksi kymmenen (virheellisen) askeleen keskiarvosta.
Ei vielä ensi vuonna
Vaikka Kononen hehkuttaa uutta teknologiaa estoitta, se ei ole käytössä vielä ensi kesän Rooman EM-kisoissa saati Pariisin olympialaisissa.
– Tokion MM-kisat (2025) näkisin mahdollisena, mutta se voi olla optimistinen arvio. Jos sanon seuraavan olympiadin aikana, menee varmasti oikein.
Kononen näkee kilpakävelyn tulevaisuudessa vihdoin valoa vaikeiden viime vuosien jälkeen.
Legenda uskoo, että uudistus auttaa lajia säilyttämään sille elintärkeän olympiastatuksen. Lisäksi tekniikka mahdollistaa lyhyiden kävelymatkojen tuomisen stadionkisoihin, joissa kosketussäännön valvominen on ollut maantietä haastavampaa; mitä lyhyempi matka, sitä kovempi vauhti.
Ennen uuden teknologian käyttöönottoa lajiyhteisön on sovittava säännöistä. Toisin sanoen siitä, mihin lukemaan sallittu ”lentoaika” määritetään vai luovutaanko siitä kokonaan. Jälkimmäinen vaihtoehto muuttaisi lajin luonnetta merkittävästi.
– Pitää olla ilmoitettu tasan tarkkaan, onko joku lentoaika sallittu. Laite ilmoittaa vain, milloin urheilija ylittää rajan. Eli onko se kohta 0 millisekuntia vain 50 millisekuntia, jolloin laite alkaa hälyttää.
– Näen tosi isona lisänä ja apuna, että tällainen laite tulee. Se tuo lajiin selvyyden kaikille osapuolille, Kononen sanoo.