Kaupalliset DNA-testit ovat tulleet viime vuosina tavallisten kuluttajien ulottuville, ja ne ovat suosittuja myös Suomessa. Monille se on viihdyttävä tapa tutustua omaan perimään.
Joillekin testin tekeminen tarkoittaa hyvin henkilökohtaisen, kipeänkin selvitystyön alkua. Oman DNA:nsa avulla he etsivät tietoja isästään.
THL:n keräämien tilastojen perusteella on arvioitu, että Suomessa on sotien jälkeen syntynyt kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka eivät tiedä oman biologisen isänsä henkilöllisyyttä. Moni heistä haluaa jossain vaiheessa elämäänsä saada asiaan vastauksen.
Isän selvittäminen voi kuitenkin olla työläs projekti, joka vaatii aikaa, vaivaa ja laajaa osaamista. Siksi useat ovat kääntyneet etsinnöissään kahden kokeneen ”DNA-etsivän”, Sanna Milanin ja Henna Meriläisen, puoleen. Tähän mennessä etsivät ovat auttaneet löytämään jo yli sata tuntematonta isää.
Aivojumppaa isojen kysymysten äärellä
Sanna Milan, 37, tuli kiskaistuksi isien etsintöihin mukaan jo viime vuosikymmenellä.
– Alussa en ymmärtänyt DNA-testistä tai sen tuloksista yhtään mitään, hän muistelee.
Nyt hän on Suomen johtavia geneettisen sukututkimuksen osaajia, joka on muun muassa perustanut isän etsintään keskittyvän sivuston. Hän on myös Ylen uuden dokumenttisarjan Puolet minusta? -asiantuntija.
Onnistuneet etsinnät ovat tuoneet mainetta alan piireissä, ja avun kyselijöitä riittää niin etsijöiden kuin yliopiston tutkijoiden joukoista.
– Tämä on yhtä aikaa isoa iloa ja aivopähkinää. Siellä tutkimusmaailmassa on hyvä olla, kun muu maailma ympärillä jatkaa pyörimistään, mutta ei niin kovaa, Milan kuvailee.
– Samalla syntyy hyviä juttuja. Ihmisoikeudet toteutuu, asioita pystyy viemään eteenpäin – sellaisia asioita, jotka ravistelee ihmisiään juuria myöten.
On rauhoittavaa selata sukupuita ja vaikka 1800-luvun kirkonkirjoja.
Henna Meriläinen
Henna Meriläisen, 23, toivat sukututkimuksen pariin vapaaehtoistyö ja ihmisoikeuksien edistäminen. Myös hänet nähdään DNA-etsivän tehtävissä Puolet minusta? -dokumenttisarjassa.
– On rauhoittavaa selata sukupuita ja vaikka 1800-luvun kirkonkirjoja. Aina vastaan tulee uusia paikkakuntia, erilaisia ihmisyyden tarinoita, Meriläinen kertoo.
Etsinnät ovat johdattaneet hänet myös oikeustieteiden opiskeluun ja perehtymiseen isättömien ihmisten juridisiin oikeuksiin.
Isän etsiminen alkaa useiden sukupolvien takaa
Sanna Milan ja Henna Meriläinen kertovat etsinnän vaativan päättäväisyyttä, sisua ja kykyä sietää sekä oppia omista virheistä.
Isän etsinnän alussa matkataan yleensä kauas historiaan, sillä DNA-testitulokset tuottavat usein varmoja tietoja vain joistakin kaukaisista esivanhemmista. Heidät määritetään etsinnän aloituspisteeksi, ja siitä edetään läpi vuosikymmenten kohti etsijän vanhempia.
Selvitystyössä Milan ja Meriläinen yhdistävät perinteisen sukututkimuksen keinoja, kuten kirkonkirjoja, arkistomateriaaleja ja vanhoja kuvia, sekä nykyaikaisia DNA-sukututkimuksen työkaluja. Etsijän lisäksi käydään läpi hänen tiedossa olevat sukulaisensa.
Sukulinja purkautuu pala palalta: kaukaisista esivanhemmista edetään osuma kerrallaan kohti alenevia sukupolvia. Aikajanan päätepisteenä on etsijän biologisten vanhempien kohtaaminen.
Siinä vaiheessa avuksi otetaan kaikki saatavilla oleva tieto – esimerkiksi se, mitkä bändit keikkailivat tuolloin paikkakunnalla.
Mikään kirjallinen merkintä ei ole faktaa, ennenkuin DNA-testi on todistanut teorian oikeaksi.
Sanna Milan
Monet olettavat, että isän etsintä vaatii ihmisen biologian syvällistä ymmärrystä. Näin asia ei ole, naiset vakuuttavat.
– Jonkinlainen ymmärrys sukutukimuksesta on kuitenkin edellytys, vaikka kirkonkirjojen lukeminen itsessään ei vie ketään maaliin, Meriläinen sanoo.
– Mikään kirjallinen merkintä ei ole faktaa, ennenkuin DNA-testi on todistanut teorian oikeaksi, Milan painottaa.
Parhaimmillaan isiä löytyy lähemmäs kymmenen kuukaudessa
Sanna Milan ja Henna Meriläinen käyttävät isien etsimiseen niin paljon aikaa, että sitä voi jo kuvailla sivuaikaiseksi työksi.
Päivän aikana he keskittyvät yleensä yhden isän etsimiseen. Muuten paikkakunnat, sukunimet ja tarinat sekoittuvat helposti.
Työn alla voi olla kuitenkin samaan aikaan jopa parikymmentä tapausta. Etsinnät ovat usein pitkäkestoisia, sillä sen aikana teetetään yleensä useita DNA-testejä, ja tulosten odottelu vie viikkoja ja kuukausia.
Joskus testit ovat vain poissulkevia, eli niiden avulla voidaan jättää joku sukuhaara jatkossa tutkimatta. Näin tutkimuksia voidaan rajata lähemmäs kohti oikeaa miestä.
– Joskus sitten voi löytyä lähemmäs kymmenen isää kuukaudessa, kun kaikki tulokset napsahtavat yhtä aikaa ja oletetut teoriat osoittautuivat todeksi, Milan naurahtaa.
Milan ja Meriläinen eivät tee työtään yksin. Molemmat toteavat, että isää etsivän oma osallistuminen on tärkeää.
Kun etsijä on mukana selvitystyössä – esimerkiksi tilaamalla dokumentteja arkistoista tai pyytämällä mahdollisilta sukulaisilta DNA-testejä – hän saa samalla aikaa hautoa erilaisten lopputulosten mahdollisuuksia.
Kaikkiin vaihtoehtoihin pitää varautua: ehkä uusi suku ottaa hyvin vastaan, ehkä tarinan loppu ei olekaan onnellinen.
Reaktiot vaihtelevat ilosta katkeruuteen
Kun etsintä on päättynyt, alkaa uusi, jännittävä vaihe: isän ja uuden suvun kohtaaminen.
– Suhtautumisia on yhtä paljon kuin ihmisiä, ja suuresta ilosta mennään ihan toiseen ääripäähän, Sanna Milan kertaa auttamiensa ihmisten kokemuksia uusista perheenjäsenistä.
– Ja ihmiset perhepiirin sisällä reagoi eri tavoilla, käsittelee asiaa eri tavoin ja erilaisessa aikajanassa, Henna Meriläinen jatkaa.
Joskus isät ovat äärimmäisen iloisia ja kiinnostuneita aikuisesta lapsestaan. Toiset taas pelästyvät, ja osa potee tietynlaista katkeruutta menetetyistä vuosista.
Uusien sisarusten kanssa näyttää usein olevan helpointa luoda toimivat välit. Isät ja lapset puolestaan tarkkailevat toistensa käytöstä, reaktioita ja ulkonäköä pidempään.
Isovanhemmat ottavat uuden lapsenlapsen yleensä vastaan suurella lämmöllä, DNA-etsivät kertovat.
Parhaiksi palkinnoiksi etsivät kuvailevat tuoreita valokuvia ensimmäisistä sukulaistapaamisista. Kuvilla löytäjät haluavat kiittää onnistuneesta etsintätyöstä.
– Etsintä sulkeutuu, mutta tarina tietyllä tavalla alkaa, Henna kuvailee.
Henna Meriläinen on ollut mukana perustamassa vuonna 2023 yhdistystä Tuntematon isä Ry, joka kartoittaa isättömien tilannetta ja jakaa, tukee, neuvoo sekä kouluttaa aiheesta. Sen muodostama yhteisö tarjoaa myös vertaistukea isän etsinnän prosessiin ja sen herättämiin tunteisiin.
Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Voit keskustella aiheesta 21.12. klo 23:een saakka.